(29.11.) Erikoissairaanhoito valtion maksettavaksi?

Vasemmistoliiton puheenjohtaja, ministeri Suvi-Anne Siimes pohtii kirjoituksessaan, tulisiko erikoissairaanhoito siirtää valtion maksettavaksi vai ei.

Suvi-Anne Siimes

Oppositiopuolue Keskusta vaati viime viikonloppuna, että osa pääkaupunkiseudun kalliista erikoissairaanhoidosta pitäisi siirtää valtion maksettavaksi. Hallituksen hyväksymä kansallinen terveydenhuoltoprojekti lähtee puolestaan siitä, että viime aikoina paljon kohua aiheuttaneen erikoissairaanhoidon tulee olla jatkossakin kuntien järjestämää.

Kun pääkaupunkiseudun kunnat kärvistelevät rahavaikeuksissa, opposition ehdotus kuulostaa äkkiseltään järkevältä ja hallituksen kanta puolestaan kummalliselta. Mutta onko asia sittenkään aivan niin?

Silloin, kun kunta vastaa sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon menoista, sillä on ainakin periaatteessa kannustin huolehtia siitä, että hoitoa tarvitsevia ihmisiä tutkitaan ja hoidetaan oikeassa, heidän sairauksiensa hoidon kannalta tarkoituksenmukaisessa paikassa. Käytännössä perusterveydenhuoltoa lyödään usein laimin siitä huolimatta. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla pelkkä terveyskeskuksen ajanvaraukseen pääseminen on usein pitkän työn ja tuskan takana ja ajan saaminen on usein vielä sitäkin vaikeampaa.

Perusterveydenhuollon laiminlyöminen on kuitenkin juuri sitä kallista säästämistä, joka aiheuttaa suuria kulujen lisäyksiä muualla. Kun terveyskeskukseen ei päivällä pääse, täytyy mennä illalla päivystykseen. Ja kun terveyskeskuspäivystyskin on tukossa, apua haetaan helposti sairaalan päivystyspoliklinikalta silloinkin, kun varsinainen vaiva ei edellyttäisi sairaalahoitoa.

Jos kalliin erikoissairaanhoidon - siis esimerkiksi HUSsin - kulut siirrettäisiin kokonaan tai osittain valtion maksettaviksi, kuntien ei kannattaisi panostaa perusterveydenhuoltoonsa senkään vertaa kuin ne nyt tekevät. Se tuskin olisi ainakaan potilaiden etu, ja pitemmän päälle se kävisi varmasti veronmaksajillekin kalliiksi.

Ainoa inhimillinen ja oikeudenmukainen tapa hillitä erikoissairaanhoidon menojen huimaa kasvua on se, että ihmiset hoidetaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Syöpäsairaat, dialyysipotilaat ja sydämen ohitusleikkauksia ja elinsiirtoja tarvitsevat potilaat kuuluvat selvästi korkeatasoisen erikoissairaanhoidon piiriin. Sen sijaan sokeritaudin ja verenpainetaudin seuranta ja astman hoito ovat hyvin toimivan perusterveydenhuollon tehtäviä.

Kun sokeritautia ja verenpainetautia hoidetaan hyvin ja ajoissa, munuaisensiirtoja ja sydänleikkauksia tarvitaan vähemmän. Potilaan etu ei ole se, että perusterveydenhuolto jätetään oman onnensa nojaan ja tilalle tarjotaan vain kehittynyttä sydän- ja elinsiirtokirurgiaa. Potilaan etu on se, että hänen vaivojansa hoidetaan alusta asti niin hyvin, että sydänleikkauksia ja elinsiirtoja tarvitaan vain poikkeustapauksissa. Se on juuri se, mihin kansallinen terveydenhuoltoprojektikin pyrkii.

Terveydenhuoltoa ei saada kuntoon hokkuspokkustempuilla eikä vastuita paikasta toiseen pallottelemalla. Potilaiden hyvä, asianmukainen ja oikea-aikainen hoito on mahdollista vain, kun tehdään yhteistyötä. Yhteistyötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä ja yhteistyötä terveydenhuoltohenkilöstön ja potilaiden välillä.

Hyvin toimivassa hoitoketjussa omalääkäri tietää, minne potilas on menossa ja miksi, ja hän osaa kertoa sen selvästi myös potilaalle. Kaikki potilaan hoitoon osallistuvat tietävät, mitä ketjun edellisessä kohdassa on tapahtunut ja mitä on tarkoitus tehdä seuraavaksi. Silloin potilaskin tuntee olonsa turvalliseksi ja luottaa siihen, että on osaavien ja toinen toistensa osaamista arvostavien ammattilaisten käsissä.

Sellainen ketju onnistuu vain, jos perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat samojen pelisääntöjen ja samojen rahoituskanavien alla. Valtiolla on toki oma vastuunsa terveydenhuollon valtionosuuksien riittävyydestä huolehtimisessa, mutta hyvää ketjuja ei valtionkaan kannata katkaista. Valtion on pikemminkin kannustettava kuntia järjestämään myös perusterveydenhuoltonsa hyvin. Myös se on yksi kansallisen terveysprojektin tehtävä. Se on myös ainoa inhimillinen ja oikeudenmukainen tapa hillitä erikoissairaanhoidon kustannusten nousua.

Suvi-Anne Siimes, Vasemmistoliiton puheenjohtaja, Ministeri valtiovarainministeriössä

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.