(30.05.03) Hallitukselta puuttuu selkeä EU-näkemys - Suomen paikka on ytimessä

Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä moittii kovin sanoin hallituksen EU-politiikkaa kirjoituksessaan.

Itälä, Ville

Suomen kansainvälisen aseman muutos on ollut dramaattinen. Venäjän vaikutusvallalle alttiista Euroopan pohjoisreunan liittoutumattomasta sopeutujamaasta on tullut lyhyessä ajassa EU:n ja myöhemmin Euro-alueen täysivaltainen jäsen. Nyt edessämme on uusi valinta.

Unionin laajenemisen ja syvenemisen mukanaan tuoma muutos merkitsee vallan uusjakoa jäsenmaiden kesken sekä niiden ja unionin instituutioiden välillä. Unionin ydin ei jatkossa säily samanlaisena: kaikki jäsenmaat eivät ole mukana entistä syvemmässä yhteistyössä. Osa edennee ainakin puolustusyhteistyössään muita pidemmälle. Jo nyt muutama jäsenmaa on jättäytynyt yhteisen valuutta-alueen ulkopuolelle. Yhden yhteistyöalueen ulkopuolelle jättäytymisen mukanaan tuomaa vaikutusvallan menetystä on vaikea paikata aktiivisuudella muilla aloilla. Erityisesti tämä pätee pienen maan kohdalla. Tiiviimpi yhteistyö yhdistää tekijöitään muissakin yhteyksissä.

Meidän etumme on pyrkiä säilyttämään kovalla työllä ansaitsemamme paikka unionin ytimessä, siis siellä missä päätetään Suomeakin koskevista asioista. Se joka ei tätä ymmärrä, ei ymmärrä maamme historiaa eikä EU-yhteistyön, unionin jokapäiväisen vallankäytön ja jaon, logiikkaa.

Unionin puolustusytimen muotojen selkiydyttyä joudumme ratkaisemaan missä on Suomen paikka. Nyt meidän on arvioitava minkälaista kehitystä Suomen kannattaa tukea. Etukäteen maamme ei tule irtisanoutua mistään yhteistyöstä, eikä jarrumieheksikään kannata leimautua. Mielestäni hallituksella onkin kiire selkiyttää Suomen tavoitteita ja kertoa niistä pikaisesti muillekin jäsenmaille sekä unionin tulevaisuutta pohtivan konventin jäsenille.

Arvioidessaan suhdettaan EU:n puolustusulottuvuuteen Suomen on ymmärrettävä kansainvälisen ympäristön muutosta. Lännen ja idän välisen ristiriidan poistuminen Euroopan poliittiselta kartalta, Yhdysvaltojen uusi johtajuusasema sekä sen entistä suurempi riippumattomuus Euroopasta vaikuttaa meihinkin. Ranskalainen unelma, jossa suurten EU-maiden aseman vahvistuminen unionin sisäisessä päätöksenteossa yhdistyy EU:n puolustusulottuvuuden täydelliseen riippumattomuuteen USA:sta ja Natosta, näyttää Irakin sodan jälkeen elävän jonkinlaista uusrenesanssia.

Gaullismi ei palvele Suomen etuja. Ensinnäkin maamme tulee pyrkiä kehittämään ja tehostamaan EU:ta jäsenmaiden väliseen tasa-arvoon ja yhteisöllisyyteen perustuen. Toiseksi, maamme laajaan konsensukseen perustuvan Nato-option taustalla on ajatus siitä, että USA:lla ja transatlanttisella yhteistyöllä on meidänkin turvallisuutemme kannalta tärkeä rooli Euroopassa. Kylmän sodan päättyminen ja Naton muutos entistä enemmän rauhanorganisaatioksi on puolestaan vienyt Suomenkin tiiviiseen yhteistyöhön puolustusliiton kanssa.

Suomen etujen mukaista on, että EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kehitetään transatlanttisen suhteen tärkeys riittävällä tavalla huomioiden. Euroopan unionilla pitää kuitenkin jatkossa olla kyky toimia omassa maanosassamme silloinkin kun Yhdysvallat ei sitä halua tehdä. Mielestäni unionin puolustusyhteistyötä voidaan kehittää myös ilman että kaikki jäsenmaat liittyvät Natoon, kunhan vältetään turhia päällekkäisyyksiä. Kaiken EU-yhteistyön tulee tapahtua unionin instituutioiden puitteissa, yhteisesti sovittujen periaatteiden pohjalta ja sen tulee olla avointa kaikille jäsenmaille.

Uskon, että maamme hallitus aikanaan päätyy edellä kuvaamani kaltaiseen arvioon, mutta ainakaan ensimetreillään se ei ole kyennyt riittävän syvälliseen analyysiin edessämme olevista valinnoista. Eduskunnalle annettu ilmoitus EU:n tulevaisuudesta oli lähinnä olemassa olevan tilanteen toteamista ja jo aiempien linjausten kertausta. Lisäksi siitä puuttui tyystin analyysi siitä muuttuvasta ympäristöstä, jossa Suomi valintoja tekee.

Hallitukselta puuttuu näkemys ja rohkeus tarttua kansakunnan kannalta merkittäviin kysymyksiin. Ministerit pohtivat kansanäänestyksen järjestämistä kun pitäisi keskittyä itse asiaan eli Suomen linjan määrittämiseen ja neuvotteluihin. Vielä ei edes tiedetä mistä kansa äänestäisi. Päättämättömyyden vaivatessa turvaudutaan vanhaan kikkaan siirtää keskustelu tärkeistä valinnoista menettelytapoihin. Viimeksi tänä aamuna valtakunnallisella radiokanavalla haastateltu puolustusministeri Vanhanen onnistui välttämään asiakysymykset puhumalla konventin aikataulusta ja puheenjohtajiston menettelytavoista. Näyttää siltä, että maamme ulkopoliittisen linjan määrittäminen perustuu enemmän Suomen Gallupin mielipidemittauksiin kuin ulkopolitiikan tuntijoiden neuvoihin.

Takavuosien ulkopolitiikan vahva tekijä keskustapuolue tuntuu pysähtyneen ajattelussaan vuoteen 1995, jolloin Suomi liittyi Euroopan unioniin ja keskusta jäi oppositioon. Puolue ei ole kyennyt sopeutumaan sen jälkeiseen muutokseen. Aika on ajanut UKK-linjan ohi, mutta sitä ei hallitus, demariministerit mukaan lukien, tunnu huomanneen.

Ulkoiset haasteet ovat aina yhdistäneet suomalaisia. Toistan tässäkin yhteydessä yhteistyötarjoukseni: oppositiossakin kokoomuksella on suurissa kansallisissa kysymyksissä, ennen muuta EU-, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, vahva halu tukea hallitusta maamme etujen turvaamiseksi. Olemme valmiita ilmaisemaan tukemme myös julkisuudessa, silloin kun hallitus joutuu tekemään itselleen kiusalliseksi tai muuten hankalaksi kokemiaan valintoja. Tukemme edellytyksenä on luonnollisesti aito molemminpuolinen yhteistyö.

Ville Itälä, Kansallisen kokoomuksen puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.