(31.1.03) Valtapolitiikan paluu

Tutkimuspäällikkö Teija Tiilikainen pohtii Naton ja EU:n suhteita kirjoituksessaan otsikolla: Valtapolitiikan paluu.

Teija Tiilikainen

Kun kylmä sota päättyi, usko kansainvälisten suhteiden luonteen muuttumiseen oli voimissaan. Valtioidenvälisten vastakkainasettelujen uskottiin jääneen taakse maailman poliittista ilmapiiriä dominoivana asiantilana. Uskottiin yhteisöllisempään maailmanjärjestykseen ja yhteisiin arvoihin ja instituutioihin sen pohjana. Turvallisuuspoliittisia ongelmia ratkottaisiin yksissä tuumin, yhteisiä sääntöjä ja menetelmiä niiden varalle luoden.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin vaikuttaa siltä, että valtioiden turvallisuuspolitiikat ja yhteiset instituutiot kulkevat kummatkin omia polkujaan. YK:n piti nousta kylmän sodan ongelmien päätyttyä uuteen kukoistukseen. Tällä hetkellä Yhdysvallat tuntuu käyttävän YK:n turvallisuusneuvostoa lähinnä omien intressiensä välikappaleena tukeutuen sen päätöslauselmiin vain niiden ollessa sopivan muotoisia. Suurvallat tarkkailevat toisiaan globaaleissa turvallisuuskysymyksissä, mutta toiminta tuntuu sijoittuvan pikemminkin yhteisten instituutioiden ulkopuolelle kuin niiden sisälle.

Ilmiö heijastuu myös kahden alueellisen turvallisuusinstituution, Naton ja EU:n toimintaan. Laajentuvan Naton oli määrä toimia transatlanttisen suhteen selkärankana kylmän sodan jälkeisessä maailmassa ja levittää rauhaa ja vakautta yhä uusiin jäsenmaihin. Liittokunnan uusimman uhkakuvan - terrorismin - vastaisessa taistelussa Nato on kuitenkin ollut sekä jakaantunut että sivuraiteilla sen jäsenten solmiessa tahoillaan omia koalitioitaan. Keskeinen kysymys Naton suhteen onkin, onko sen jäsenkunnalla tällä hetkellä olemassa yhteistä uhkakuvaa, johon liiton turvatakuujärjestelmää voitaisiin aukottomasti soveltaa. Kuinka kollektiivinen Naton kollektiivinen turvallisuusjärjestelmä siis on ?

Euroopan unionia kritisoidaan yhtenäisyyden puutteesta eniten, mutta silti se on mainituista järjestöistä parhaiten onnistunut vastaamaan niihin yhteisöllisyyden haasteisiin, joita kylmän sodan jälkeisen ajan turvallisuuspolitiikkaan kohdistettiin. EU:n sisäinen turvallisuus on vakaa. Heikkoudet ovat unionin laajemmassa kansainvälisessä vastuunkannossa, jonka tehokkuutta ja uskottavuutta valtiokeskeisen politiikan uusi tuleminen heikentää. EU:lle luodaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisia rakenteita vahvempaa eurooppalaista vastuunkantoa varten. Näiden rakenteiden tueksi unionin pitäisi kyetä osoittamaan alati vahvistuvaa poliittista yksituumaisuutta ainakin Eurooppaan liittyvien turvallisuuspoliittisten kysymysten edessä. EU:n pitäisi kyetä vakuuttamaan ulkomaailma kyvystään valjastaa turvallisuuspoliittiset välineensä yhteisten tavoitteiden ajamiseen. Unionin uskottavuus heikkenee heikkenemistään yhä useamman jäsenmaan asettaessa omat valtapoliittiset tavoitteensa unionin yhteisöllisyyden edelle.

Teija Tiilikainen, tutkimuspäällikkö Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskus

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.