Ehdotuksia työllisyyden nostamiseksi

Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Arto Ojala sanoo, että määräaikaiset sopimukset ovat omiaan nostamaan työllisyyttä, kun talous on epävarmaa ja suhdanteet vaihtelevat.

Kaikki tietävät, mitkä ovat suomalaisen yhteiskunnan suurimmat ongelmat tällä hetkellä. Globalisaatio, koveneva maailmanlaajuinen kilpailu investoinneista ja työpaikoista on median kestosisältöä. Väestön ikääntyminen tuo mukanaan ongelman hyvinvoinnin rahoituksesta ja julkisen talouden kestävyydestä. Hallitusohjelman selkärankana on työllisyysaste ja sen nostaminen. Työvoimapula lisääntyy nopeasti, silti meillä on ratkaisematon massatyöttömyys.

Kansalaisia kiinnostavat yhteiskunnan perusongelmat keskittyvät siis voimakkaasti työllisyyden, työllisyysasteen ympärille.

Mistäpä sitten yhteiskunnassa ja päättäjien taholla on puhuttu vaikkapa tämän viikon aikana? Enimmäkseen ihan jostain muusta. Keskustelulla ei ole tekemistä työllisyyden kanssa. Puhutaan perustuslain muuttamisesta ja tuhlataan rutkasti poliittista energiaa.

Kriisinhallintaan liittyvät presidentin ja hallituksen perustuslailliset valtaoikeudet ovat asialliselta merkitykseltään mikroluokkaa, mutta periaatteelliselta katsantokannalta asia on erittäin merkittävä. Tavallisena kansalaisena ajattelen niin, että vain diktatuurimaissa perustuslakia voidaan muuttaa päivän politiikan tarpeista lähtien. Ja vielä niin, että samalla sidotaan politiikan tekijät jo valmiiksi myös seuraavien vaalien jälkeiseen politiikkaan, ei politiikan linjana, vaan yksittäisenä päätöksenä. Vastuulliset poliitikot, miettikääpä asiaa vielä kerran uudestaan, ihan meidän tavallisten kansalaisten näkökulmasta. Älkää menettäkö poliittista luottamuspääomaanne. Sitä ei koskaan ole liikaa. Perustuslaki on meille iso asia, jota ei muuteta arkipäivän suhdanteiden mukaan.

Selvityshenkilö Kirsti Palanko-Laaka esittää julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan määräaikaisten työsuhteiden ehtojen kiristämistä ja sääntelyn lisäämistä. Pysyvän työvoiman tarpeen periaate on jo nyt käytäntö, määräaikaisia työsuhteita ei saa ketjuttaa peräkkäin, jos työvoiman tarve on pysyvä.

Talouden epävarmuus ja suhdannevaihtelut eivät ehdotuksen mukaan enää saisi olla määräaikaisuuden perusteluja. Miksikä ei? Juuri tällöinhän määräaikaisia sopimuksia tarvitaan.

Aloittelevissa yrityksissä ensimmäisen uuden työntekijän palkkaaminen on se suurin ja kallein kynnys. Tässä tilanteessa määräaikaisuus voi olla ratkaisu kynnyksen ylittämiseen. Ehdotuksen mukaan määräaikaisten työsuhteiden yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset pitäisi kompensoida työnantajan maksamin epävarman työn lisin, siis tekemällä työn teettäminen kalliimmaksi. Vuokratyövoiman käyttöä esitetään vaikeutettavaksi. Kaikki nämä ovat toimia, jotka ovat omiaan estämään työllisyysasteen nousua. Minusta kuitenkin jokainen marja pitäisi voida poimia maasta työllisyyden hyväksi, myös määräaikaisuuksilla tai vuokratyövoimalla. Viikkokin työtä on aina parempi kuin viikko työttömänä.

Työministeriön globalisaatiotyöryhmä heitteli viime keskiviikkona kevyellä kädellä ehdotuksia mm. julkisten yritystukien takaisinperinnästä siirrettäessä tuotantoa ulkomaille. Asia ei kuitenkaan koske pelkästään Suomea. Ollaan siis EU:n julkisia tukia koskevassa säännöstössä, ja asia pitää käsitellä sillä tasolla. Jälleen pitää muistaa myös työllisyysnäkökohta: tuotannon tai sen osan siirtäminen ulkomaille useimmiten varmistaa sen, että työpaikat voivat säilyä myös Suomessa.

Kansliapäällikkö Markku Wallin on rehellisyydessään ja analyyttisyydessään viikon valopilkku. Haastattelussaan viime maanantaina (HS 5.12.05) hän pohtii työmarkkinoiden sopimusmallia ja työllisyyttä. Hän patistaa keskusjärjestöjä päättämään paikallisesta sopimisesta. "Kun työntekijöiden on annettu osallistua työnteon sisällön ja työaikojen kehittämiseen, sen on todettu nostavan sekä työtyytyväisyyttä että tuottavuutta". Tämä on varmasti totta. Kun vierailee menestyvissä suomalaisissa yrityksissä, tämän havaitsee omin silmin. Usein työehtosopimusmääräysten reunoja kolistellen sovitaan joustavista, yritysten menestystä ja työllisyyttä parantavista asioista.

Myös ay-liikkeessä kannattaa miettiä Wallinin ajatuksia huolella. Puolustusasemien sijasta edunvalvonta-arsenaali kannattaa keskittää jäsenten työllistymiseen. Palkansaajien etua valvotaan parhaiten pitämällä työllisyysluvut korkealla. Perustelukin on hyvin selkeä ja järkeenkäypä: työvoiman kysynnän kasvu johtaa niukkuuteen työvoimasta, mikä puolestaan hillitsee yrityksiä palkkaamasta määräaikaisia ja vuokratyöläisiä. Wallin on harvinaisen oikeassa patistaessaan työmarkkinaosapuolia pohtimaan palkoista ja työehdoista sopimisen joustavampaa mallia. Nyt jos koska näin pitäisi tehdä avoimin kortein ja analyyttisesti.

Voimassaolevassa tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa alakohtaisia sopimusosapuolia kehotetaan käymään neuvottelut ja selvittämään mahdollisuudet paikallisen yhteistyön ja sopimisen edistämiseksi. Tämä on juuri sitä työtä, mitä Wallinkin peräänkuuluttaa. Sopimusosapuolilta edellytetään nyt aktiivisuutta ja keskusjärjestöiltä tuposopimuksen allekirjoittajina ponnekkuutta valvoa, että alakohtaisissa neuvotteluissa kyetään vähentämään paikallisen sopimisen esteitä. Ja aikaa ei enää ole paljon, sopimuksen mukaan ensi helmikuun loppuun.

Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Arto Ojala

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.