Elvyttämiselle on kiireinen tarve, onneksi siihen on nyt varaa

Talouden taantuman nopeus on yllättänyt kaikki. Ekonomistitkin ovat olleet aivan eksyksissä ennusteidensa ja myös lausuntojensa kanssa. Ei ihme – eihän tällaista ole tapahtunut nykyekonomistikunnan aikana. Tehokkaalle elvytykselle on huutava ja kiireinen tarve. Onneksi siihen on nyt huomattavasti varaa, toisin kuin 1990-luvun laman aikana.

Monet vertaavat innokkaasti nykytaantumaa 1990-luvun lamaan, joka oli suurelta osin itse aiheuttamamme ja kotikutoinen. Vertailulle ei ole mitään perusteita. Tärkein erottava tekijä on vaihtotase, joka 1990-luvulle tultaessa oli pitkään ollut alijäämäinen ja johti Suomen kansantalouden syvään nettovel-kaantumiseen ulkomaille. Nyt vaihtotase on pitkään ollut ylijäämäinen ja kansantaloudella on nettosaatavia ulkomailta. Muut maat ovat siis velkaa meille.

Vaihtotaseylijäämän luomaa talouspoliittista liikkumavaraa ei ole juurikaan käsitelty viime viikkojen elvytyskeskustelussa. 1990-luvun laman syyt kannattaa kerrata taustaksi tämän päivän talouspolitiikalle.

Useat samanaikaiset syyt johtivat 1990-luvun syvään lamaan. Kustannuskilpailukyky oli pitkään rapautunut liian nopean työ-voimakustannusten nousun takia. Vielä laman kynnyksellä 1990 kustannukset nousivat lähes 10 prosenttia, josta puolet oli palkkojen liukumaa, yritysten kilpailua työvoimasta. Toinen tekijä oli kansalaisten erittäin vahva ostovoima. Palkkojen nopea nousu toi sitä. Verotusta kevennettiin Holkerin hallituksen toimesta melko reippaasti.

Rahamarkkinoiden loppukin säätely purettiin 1987, kun rahamarkkinoiden määrällisestä säätelystä luovuttiin ja annettiin korkojen määräytyä vapaasti. Valuuttamääräinen luotonotto vapautettiin. Kansalaisten patoutunut luoton kysyntä ryöpsähti taivaisiin luoden omalta osaltaan lisää ostovoimaa. Kaiken tämän lisäksi ostovoimaan vaikutti voimakkaasti parantunut vaihtosuhde, vientihintojen tuontihintoja nopeampi nousu. Kaikki nämä tekijät johtivat kulutusjuhlaan, ostovimmaan, josta Suomen Pankin silloinen pääjohtaja Rolf Kullberg lukuisia kertoja varotteli. Kulutusjuhla oli omalta osaltaan johtamassa vaihtotaseen alijäämän kasvuun ja kansanta-louden nopeaan velkaantumiseen ulkomaille.

Heikon kilpailukyvyn ja liiallisen yksityisen kulutuksen päälle kasaantui vielä muitakin tekijöitä, jotka johtivat lamaan. Investoinnit suuntautuivat lähes yksinomaan kotimarkkinasektorille, avoimen vientisektorin investoinnit olivat vähäisiä. Viennin edellytykset eivät vahvistuneet, mutta kotimarkkinainves-toinnit lisäsivät edelleen vaihtotaseen alijäämää. Maailmanlaajuinen matalasuhdanne erityisesti metsäteollisuudessa vähensi suomalaisten tuotteiden vientiä. Neuvostoliiton kauppa romahti.

Kaikki nämä seikat yhdessä ja samanaikaisesti johtivat vaihtotaseen rajuun heikkenemiseen ja kansantalouden velkaantumiseen ulkomaille. Niin rajuun, että sen rahoittaminen alkoi olla lähes mahdotonta, huolimatta lähes pilviin nousseesta korkotasosta Suomessa. Se tilanne, joka Islannissa vallitsee tällä hetkellä, oli Suomessa hyvin lähellä vuosina 1990-91. IMF kolkutteli ovella.

Lamasta selviydyttiin sitten aikanaan kovien koettelemusten kautta. Pehmeämpi ja yritystoiminnalle sekä työllisyydelle armollisempi sisäisen devalvaation tie ei kelvannut vientiyrityksille eikä vientialojen ammattiliitoille. Ajauduttiin jättiläisdevalvaatioon ja sen seurauksena kymmenien tuhansien yritysten konkursseihin ja ennätystyöttömyyteen. Sosiaalinen turvaverkko piti, mutta johti myös valtiontalouden huimaan velkaantumiseen.

Laman jälkihoito loi uudenlaisen teollisen ja tuotannollisen rakenteen Suomeen ja myös vahvan kilpailukyvyn, nopean kasvun. Vaihtotase alkoi muuttua ylijäämäiseksi ja näin myös ulkomainen nettovelka sulaa. Vaihtotaseen ylijäämä on jatkunut jo toistakymmentä vuotta ja ulkomainen nettovelka on muuttunut nettosaataviksi. Valtionkin velkaantuminen on laskenut suhteellisilla mittareilla mitattuna yhdeksi EU-maiden parhaista.

Nykyinen talouden taantuma kohdataan siis aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin 90-luvun lama. Kustannuskilpailukyky on kohtuullisen vahva, yritysten taseet ovat kunnossa ja ennen kaikkea vaihtotase on ylijäämäinen ja kansantalous ylijäämäinen, ulkomainen nettovelka on muuttunut net-tosaataviksi. Siksi on varaa elvyttää, huomattavastikin.

Nyt pitää alentaa verotusta ja lisätä kulutusta. Pääjohtaja Liikasen pitää nykyoloissa peilikuvana 1980-luvun lopun kollegalleen pääjohtaja Kullbergille kannustaa kansalaisia kuluttamaan. Valtio voi ja sen pitää satsata elvyttäviin julkisiin investointeihin, korjausrakentamiseen, vuokra-asuntotuotantoon, liikenneväyliin. Valtion rahoituslaitoksia pitää nyt rohkeasti pääomittaa turvaamaan yritysten rahoitusta, joka nyt tökkii vaikeuksissa pankkien keskinäisen luottamuspulan vuoksi.

Valtion on nyt käyttänyt elvyttäviin toimiin ehkä runsaat pari miljardia euroa. Toinen mokoma kannattaa vielä käyttää. Budjettikehyksistä ei nyt pidä pitää liian tiukasti kiinni. Jos nyt ei vahvasti elvytetä, johtaa se myöhemmin budjettikehysten pakolliseen joustamiseen passiivisen sosiaaliturvan lisään-tymisen kautta. Ja tämä on se huonompi ja kalliimpi vaihtoehto.

Arto Ojala, ekonomisti, entinen työmarkkinajohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.