Entä jos Suomi ei olisikaan EU-jäsen?

Arto Ojalan mukaan suomalaiset tuntisivat olonsa todennäköisesti epävarmaksi, mikäli Suomi ei olisi EU-jäsen.

Viimeaikaisten gallupien mukaan suomalaisten selvä enemmistö vastustaa EU:ta. Näihin gallupeihin on kuitenkin syytä suhtautua suurella varauksella, oikeasti kansalaisten EU-asenteita ei todellisessa tilanteessa ole mitattu. Näyttää olevan kyse siitä, että vastustetaan yksittäisiä asioita enemmän kuulopuheiden pohjalta, kuten perustuslaillista sopimusta, palveludirektiiviä, nettomääräisen jäsenmaksuvelvollisuuden lisääntymistä, epämääräistä tietoa tervan kieltämisestä.

Lohdullista näissä gallupeissa näyttää olevan myös se, että kansalaiset vastustavat EU:ta, ei EU-politiikkaa toteuttavaa hallitusta. Eikä myöskään presidenttiehdokas Timo Soini ole saanut suurta kansanliikettä taakseen, vaikka kampanjoikin avoimella EU-vastaisuudella.

Mitäpä, jos Suomi ei olisikaan EU-jäsen? En viitsi edes ryhtyä vakavasti kuvittelemaan, miltä meistä nyt tuntuisi Venäjän, Nato-jäsen Norjan, ja EU-jäsenten Ruotsin ja Viron ympäröimänä. Todennäköisesti aika kummalliselta ja epävarmalta.

Jos emme olisi EU-jäseniä, emme myöskään olisi talous- ja rahaliiton EMU:n jäseniä. Ja tätä asiaa ja Suomen talouskehitystä EMU:n ulkopuolella kannattaa pohtia ja voi myös arvioida.

Talous ja rahaliiton jäsenyys on vahvistanut Suomen taloutta huikeasti. Ennen EMU:a talouden kilpailukyky perustui voittopuolisesti devalvaatiopolitiikkaan eli markan arvoa heikennettiin aina tarvittaessa kilpailukyvyn palauttamiseksi. Devalvaatio vahvisti vientiyritysten kilpailuasemia, mutta heikensi samalla kansalaisten ostovoimaa ja kavensi suomalaisten vaurautta suhteessa muihin maihin. Säännöllisin väliajoin toteutettu ostovoiman heikentäminen vei perustan kehittää kotimaisen kysynnän varassa olevaa osaa yhteiskunnasta, voittopuolisesti palvelusektoria. Seurauksena oli, että tuotantorakenne yksipuolistui. Talous- ja rahaliiton myötä palvelusektori on huomattavasti vahvistunut, samoin kuin muukin kotimaisen kysynnän varassa oleva osa taloutta. Myös vientiyritykset ovat oppineet pitämään huolta kilpailukyvystään, eikä työmarkkinajärjestöjäkään voi moittia vastuun pakoilusta. Kilpailukyky on neuvottelupöydän keskeinen elementti.

Kuvitellaanpa, mitä olisi tapahtunut 2000-luvun alun taloudellisen taantuman aikoina EU-jäsenyyden ulkopuolella. Viennin hidastuminen oli niin voimakasta, että kelluva markka olisi heikentynyt huomattavasti, tai jos markka olisi ollut kiinteäkurssinen, devalvaatiota olisi vaadittu äänekkäästi. Kummassakin tapauksessa seurauksena olisi ollut korkotason selvä nousu ja kansalaisten korko- ja asuntolainakustannusten merkittävä nousu, työttömyyden kasvu ja elintason lasku. Uusissa EMU-oloissa sen sijaan korkovaikutuksia ei ollut, ja vahvistunut palveluliiketoiminta piti yllä talouden tasapainoista kasvua. Ja työllisyyttä.

Ilman vakavaa suhtautumista EU-jäsenyyden myötä seuranneeseen EMU-jäsenyyteen, julkisen talouden tila olisi toinen kuin nyt. EU-jäsenyys pakotti tervehdyttämään valtiontaloutta, mikä puolestaan on mahdollistanut verotuksen laskun. Kansalaisten elintason ja vaurastuvan hyvinvointiyhteiskunnan hyväksi.

Norja ja Sveitsi pärjäävät hyvin ilman EU:ta ja Tanska ja Ruotsi ilman EMU:a, sanovat monet, päivän keskustelussa etunenässä presidenttiehdokas Soini. Norja pärjää, koska se on öljymaa ja myös NATO-maa. Sveitsiläisten yritysten liiketoiminnasta suurin osa on EU-alueella. Sitä paitsi sveitsiläisten rahoitusliiketoiminta on oma lukunsa ja heidän työvoimapolitiikkansa itsekästä. Tanska on todellisuudessa sidottu kiinteän valuuttakurssisidoksen kautta EMU-talouteen, valuutan nimi vain on kruunu. Ruotsi näyttää pärjäävän, mutta pärjääkö oikeasti ja kestävästi? Ruotsin talous kasvaa suurin piirtein samaa vauhtia kuin Suomenkin talous, mutta kruunu on heikentynyt vuodesta 2000 lähtien euroon verrattuna 6-7 prosenttia. Eli siis Ruotsin suhteellinen asema on kasvusta huolimatta heikentynyt kansojen välisessä kilpailussa. Valuuttakurssipolitiikan avulla on vaikea luoda kestävää suhteellisesti muita voimakkaampaa kasvua. Mitä kasvulla saadaan aikaan, se valuuttakurssin heikentymisellä syödään pois.

Selvää on, ettei filungipelillä voida toimia myöskään EU:n sisällä. Kreikka ja Italia ovat tästä hyviä esimerkkejä. Italian talous on syöksykierteessä, mikä näkyykin jo Italian korkotason nousuna, EMU:sta huolimatta. Myöskään uusia maita ei voida löysin perustein ottaa mukaan EMU-yhteistyöhön.

Suomen nettomaksuosuuden nousu EU:n rahoitusratkaisun myötä varmaan nosti monen suomalaisen niskakarvoja pystyyn ja EU-vastaiseksi. Mutta todellisen "kokonaistaloudellisen" nettorahoitusaseman laskeminen tuottaa toisenlaisen, varmasti koko Suomelle ja todennäköisesti myös valtiontaloudelle, voimakkaasti ylijäämäisen tuloksen. Vaikka kokonaistaloudellista EU-jäsenyyden hyötyä ei voidakaan euron tarkkuudella laskea, olen ylijäämäisyydestä vuoren varma.

EU-jäsenyys on kaikkien suomalaisten etu.

Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Arto Ojala

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.