EU- ja ulkosuhteissa on tehtävä valintoja

Ulkomaankauppa- ja kehitysministerin Paula Lehtomäen mielestä Suomen on entisestään skarpattava kahdenvälisissä ulkosuhteissaan Euroopan ulkopuolella. Maan kansallisten ja kaupallisten etujen hoitamista ei voi hänen mielestään jättää unionin varaan.

Suomen kausi EU-puheenjohtajana alkaa olla taakse jäävää elämää. Työ ja saavutukset elävät, mutta kotimaiset jälkilöylytkin ovat viilenneet. On aika siirtyä EU- ja ulkosuhteissa normaaliin päiväjärjestykseen, jota vaalit hiukan värittävät.

Enemmän kuin juupas-eipäs -väittelyä unionin mahdollisista ytimistä ja niihin kuulumisesta, meillä pitäisi poliittisellakin tasolla jatkossa tarkastella unionivaikuttamisen arkipäivää. Omien tavoitteiden saavuttaminen vaatii isossa unionissa entistäkin parempaa fokusointia ja priorisointia. Meidän tulee keskittyä juuri niihin asioihin, jotka Suomelle ovat tärkeitä.

Kaikkia asioita ei voi asettaa samalle viivalle. Ne paukut, mitä käytössämme on, pitää käyttää harvakseltaan ja silloin kunnon volyymillä. Joka rintaman lobbaamisesta on jo hyviä kokemuksia. Ison osan asioista voi antaa vain rullata.

Samaan aikaan Suomen on entisestään skarpattava kahdenvälisissä ulkosuhteissaan Euroopan ulkopuolella. Meidän on panostettava entistä enemmän strategisesti tärkeisiin maihin, uskallettava priorisoida. Erityistä huomiota on kiinnitettävä voimakkaan talouskasvun alueisiin mm. eri puolilla Aasiaa, Venäjällä, arabimaissa ja Etelä-Amerikassa. Viime päivien uutisetkin osoittavat, että pärjätäksemme meidän on huolehdittava osaamisestamme, mutta myös siitä, että sitä pystytään myymään eri puolilla maailmaa.

Myös hallituksen tasolla on entistä systemaattisemmin ja aktiivisemmin panostettava suhteiden hoitoon unionin ulkopuolisten, usein kaukaistenkin maiden kanssa. Kansallisten ja kaupallisten etujemme hoitamista ei voi jättää unionin varaan, sen tehtävä ja rooli kun eivät kaikkialla edes hahmotu kovin selkeästi. Näiden suhteiden hoitamiseen tarvitaan eri ministereiltä entistä suurempaa panostusta.

Eräs konkreettinen alue, jolla ulkosuhteidemme painotusta on lähivuosina pakko tarkastella kriittisesti, on Suomen ulkomaan edustustoverkko. Tällä hetkellä se kattaa 97 toimipistettä, joista 89 sijaitsee eri valtioissa ja kahdeksan kansainvälisissä järjestöissä. Viimeisin uusi edustusto, konsulaatti Kantonissa, avattiin talvella 2005. On käynyt ilmeiseksi, että mahdollisuudet edustustoverkon kasvattamiseen ovat minimaaliset ilman merkittäviä lisäresursseja.

Edustustoverkon laajuutta eivät haasta vain kaupalliset tarpeet vaan myös mm. kansalaisten laajempi matkustelu. Maailmalla liikkuu yli miljoona suomalaista vuosittain. Konsulipalveluja, Suomen kansalaisten avustamista, tarvitaan yhä enenevissä määrin.

Paineita vahvistaa Suomen läsnäoloa ja edustautumista on kuitenkin useilla suunnilla. Uusia edustustoja kyettäneen avaamaan vain sitä mukaa, jos jostain entisistä voidaan karsia. Tämän analyysin tekeminen ei ole yksin ulkoministeriön, vaan koko uuden hallituksen tehtävä. On hyvä pohtia sitäkin, onko unioniyhteistyö jo niin pitkällä, että unioniasioiden ulkopuoliset kahdenväliset asiat eivät kaikkien jäsenmaiden kanssa vaadi enää niin suurta panostusta.

Kansainvälinen kanssakäyminen on noussut aivan uudelle tasolle. Se ei todellakaan rajoitu vain Brysselin hallintokortteleihin. Ystäviä, liittolaisia ja toimeentuloa on haettava kaukaakin. On selvää, että kehitys vaatii meiltä uusia panostuksia. Kun inhimilliset ja muut resurssimme ovat rajalliset, edessä on entistä tarkemman priorisoinnin ja työnjaon aika. Tässä on haastetta seuraavalle hallitukselle.

Paula Lehtomäki, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.