EU:n perustuslakisopimuksen julistaminen kuolleeksi on demokratian loukkaamista

Hallitus esitti kuluneella viikolla eduskunnalle EU:n perustuslakisopimuksen hyväksymistä. Jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen, valtionjohdolla on oikeus ratifioida sopimus. Näin Suomi näyttäisi omalta osaltaan vihreää valoa sopimuksen voimaantulolle sen nykyisessä muodossa.

Hallituksen aikomuksia ratifioida perustuslakisopimus on kritisoitu, koska on katsottu, ettei sopimus voi sellaisenaan tulla voimaan. Sopimuksen käsittelyn lähetekeskustelussa eduskunnassa kansanedustaja Timo Soini piti sopimuksen tuomista eduskunnan hyväksyttäväksi demokratian alasajona. Tällaiset näkemykset ovat suorastaan pöyristyttäviä.

Kansainvälisten sopimusten voimaantulolle on olemassa erilaisia ehtoja. Osanottajamääriltään laajat sopimukset tulevat yleensä voimaan, kun tietty määrä jäsenvaltioita on ne ratifioinut. Välillä riittävän ratifiointien määrän saaminen kestää vuosikausia. Toisissa yhteyksissä sopimusten voimaantulo edes lähivuosikymmeninä on epätodennäköistä. Tällainen on esimerkiksi täydellinen ydinkoekieltosopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1999 ja jonka voimantulo lähivuosina ei edelleenkään ole todennäköistä. Missä olivat nämä epäilevät tuomaat silloin kuin ydinkoekieltosopimusta ratifioitiin?

Sopimusten ratifiointikäytäntö on yksi demokratian ilmenemistavoista kansainvälisissä suhteissa. Sopimuksia allekirjoittavilla hallituksilla ei ole suoraan oikeutta saattaa sopimusta voimaan, vaan niille pitää hankkia laajempi demokraattinen hyväksyntä. Vasta tämä luo edellytykset valtion osallistumisen varmentamiselle.

Ne, jotka katsovat, ettei Suomen hallituksen pitäisi tuoda EU:n perustuslakisopimusta eduskuntaan ratifointikäsittelyyn, kiistävät tämän demokraattisen käytännön oikeutuksen. Jos perustuslakisopimus julistetaan kuolleeksi Ranskan ja Hollannin kielteisten kansanäänestystulosten nojalla, katsotaan näiden maiden kansalaisten edustavan koko unionin demokraattista yleisöä. On mielenkiintoista huomata kuinka samat tahot, jotka yleensä vähättelevät Suomen vaikutusvaltaa EU:ssa ovat perustuslakisopimuksen yhteydessä valmiit luovuttamaan Suomen vallan kokonaan muille jäsenmaille.

Käsitys, ettei Suomen tai muiden jäsenmaiden ratifioinneilla olisi mitään merkitystä siitä syystä, ettei perustuslakisopimus voi tulla voimaan tässä muodossa, on perin kummallinen. Niin kauan kuin EU:nkin perussopimukset saatetaan voimaan tähän normaaliin valtiosopimuskäytäntöön perustuen, sopimusten ratifiointikäsittely on vahvin tapa varmistaa allekirjoitetun sopimuksen demokraattinen legitimiteetti ja selvittää siihen liittyvät poliittiset ongelmat. Vasta ratifiointikierroksen vieminen päätökseen osoittaa, kuinka vankasti eurooppalaiset kansat seisovat allekirjoitetun sopimuksen takana. Kierros osoittaa sopimuksessa nähtyjen ongelmien muodon ja laajuuden ja viestittää näin unionin johdolle sopimuksen voimaantulomahdollisuuksista.

On selvää, että jos sopimus tulee kovin monessa jäsenmaassa hylätyksi, sen mahdollisuudet tulla voimaan edes lähellä nykyistä muotoaan ovat huonot. Mutta unionin demokraattinen järjestelmä ei nykytilassa anna muuta mahdollisuutta selvittää sopimuksen demokraattista oikeutusta kuin viemällä se demokraattiseen käsittelyyn jokaisessa jäsenmaassa erikseen.

Ratifiointikäsittelyn muodossa hallitus ja eduskunta käyttävät ensinnäkin Suomelle kuuluvaa oikeutta ottaa perustuslakisopimukseen kantaa. Ne myös osoittavat kunnioitustaan sille demokratian toteutumistavalle, joka kansainvälisten sopimusten voimaantuloon on kytketty.

Teija Tiilikainen, EU-tutkija

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.