EU:n perustuslakisopimus hyväksyttävä kokonaisuutena

Suomen tulisi ottaa kantaa EU:n perustuslakisopimuksen tulevaisuuteen, painottaa EU-tutkija Teija Tiilikainen. Sopimus tullee käsiteltäväksi Suomen puheenjohtajuuskauden aikana.

EU:n perustuslakisopimuksen ratifioinneissa päätettiin viime kesänä ottaa aikalisä Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten aiheuttaman epäselvän tilanteen takia. Epäselvyydet aiheutuivat, kun jäsenmailla ei ollutkaan selkeää kantaa siihen, pitäisikö koko ratifiointikierros päättää kahteen kielteiseen kansanäänestystulokseen vai olisiko se vietävä muiden osalta päätökseen. Etenemistapaa on nyt määrä pohtia Itävallan puheenjohtajuuskaudella pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

Tarkastuspisteen lähestyessä unionin jäsenmaista ja myös Euroopan parlamentista on alkanut kantautua tiiviiseen tahtiin näkemyksiä siitä, mitä sopimuksen kanssa pitäisi tehdä. Itävallan liittokansleri Wolfgang Schüssel on yhdessä uuden saksalaisen kollegansa Angela Merkelin kanssa edustanut kantaa, jonka mukaan perustuslakisopimus pitäisi pyrkiä hyväksymään kokonaisuutena pilkkomatta sitä pienemmiksi osiksi. Kummatkin ovat esittäneet perustuslain ratifioimisen jatkamista Suomen puheenjohtajuuskaudella, jolloin hanke voitaisiin saattaa päätökseen sitä seuraavalla Saksan kaudella.

Hollannissa ja Ranskassa on ymmärrettävästi oltu kriittisiä tätä lähestymistapaa kohtaan. Ranska on nostanut esille paloitellun sopimuksen mallia, jonka mukaan perustuslakisopimuksesta kerättäisiin vain kaikkein tarpeellisimmat ja hvyäksyttävimmät osat uuteen sopimukseen. Näin uusi sopimus välttäisi perustuslakisopimukseen kohdistuvan keskeisen kritiikin.

Paloitellun sopimuksen malli on kuitenkin äärimmäisen ongelmallinen. Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksistä ei kantautunut ollenkaan selvää viestiä siitä, mihin sopimuksen kohtiin suurin epäluottamus kohdistui. Niiden pohjalta on äärimmäisen vaikea määritellä perustuslakisopimuksen kaikkein hyväksyttävimpiä osia. Toisaalta, perustuslakisopimuksen keskeisenä tarkoituksena oli saada aikaan eräänlainen kokonaisvaltainen selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen unionin oikeudellisessa ja poliittisessa järjestelmässä. Jos sopimuksesta lähdetään toteuttamaan vain osia, sen suuret tarkoitusperät jäävät joka tapauksessa toteutumatta. Keskustelussa esille nousseet ajatukset esimerkiksi neliosaisen perustuslakisopimuksen ensimmäisen osan saattamisesta voimaan ovat mahdottomia toteuttaa. Sopimuksen osat on laadittu sillä tavoin kiinteäksi kokonaisuudeksi, että tosiasiallisina vaihtoehtoina ovat joko vain suhteellisen pienten muutosten tekeminen sopimukseen tai kokonaan uuden sopimuksen neuvotteleminen.

Paloitellun perustuslakisopimuksen malli merkitsisikin käytännössä kokonaan uuden poliittisen prosessin käynnistämistä EU-järjestelmään tarvittavista muutoksista. Jäsenmailla on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitkä ovat perustuslakisopimuksen tarpeellisimmat ja hyväksyttävimmät säännökset ja tälle tielle lähteminen merkitsee käytännössä koko hankkeen avaamista uudelleen. Prosessi ei välttämättä ollenkaan helpottuisi tätä kautta. Edessä olisivat oletettavasti melko pitkät neuvottelut ja niiden perään vastaava kansallinen ratifiointikierros.

Suomi on syksyyn sijoittuvalla puheenjohtajuuskaudellaan avainasemassa perustuslakisopimuksen edistämisen suhteen. Hallituksen olisi hyvä lausua kantansa julki sopimuksen tulevaisuudesta aivan kuten monet muut EU-maat ovat tehneet. Suomessa sekä hallitus että eduskunta ovat useissa yhteyksissä asettuneet tukemaan perustuslakisopimuksen kokonaisuutta, joka on nähty tärkeäksi unionin toimintakyvyn ja legitimiteetin kannalta. Sopimuksen kokonaisuuden merkitys on nostettu sen tiettyjen ongelmallisina pidettyjen yksityiskohtien edelle.

Hallituksen olisi hyvä ottaa tämä kanta linjaustensa lähtökohdaksi ja liittyä näkyvästi niiden EU-maiden joukkoon, jotka puolustavat perustuslakisopimuksen kokonaisuudesta kiinni pitämistä. Tälle kannalle saataisiin vahvempi poliittinen perusta, jos hallitus veisi perustuslakisopimuksen eduskuntaan ratifiointiedellytysten hankkimista varten vielä ennen EU-puheenjohtajuutta. Näin Suomi voisi puheenjohtajana seisoa lujasti perustuslakisopimusta puolustavien maiden ryhmässä.

EU-tutkija Teija Tiilikainen

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.