EU-puheenjohtajuus on yhteinen haaste - myös oppositiolle

Suomesta tulee EU:n puheenjohtajamaa heinäkuussa. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki vakuuttaa että hallitus on valmistautunut haasteeseen hyvin. Lehtomäen mukaan puheenjohtajuuskauden onnistumisen edellytyksenä on, että yhteistyö parlamentin kanssa sujuu hyvin ja tehokkaasti.

Europarlamentaarikko Ville Itälä (kok.) esitti torstaina Turun Sanomien haastattelussa huolestuneisuutensa siitä, ettei hallitus olisi selvillä EU:ssa tapahtuvista muutoksista. Ei hätää, Ville, kyllä hallitus tietää! Hallitus on mukana niissä kuuluisissa eurooppalaisissa pöydissä, missä tätä muutosta tehdään.

Itälä kuuluu olevan erityisen huolissaan siitä, onko myös Euroopan parlamentin vahvistunut asema huomioitu hallituksessa. Kyllä on. Kontaktien luominen keskeisiin parlamentaarikkoihin ja virkamiehiin kuuluu jokaisen ministerin työohjelmaan puheenjohtajuuskautemme kynnyksellä. Itsekin olen tavannut jo mm. parlamentin ja suurimpien puolueryhmien johtoa puheenjohtajuuskauden valmisteluiden tiimoilta. Tämä valmistautuminen aloitettiin jo viime kesänä.

Euroopan parlamentti on merkittävä eurooppalainen vallankäyttäjä. Suomen puheenjohtajuuskauden onnistumisen edellytyksenä on, että yhteistyö parlamentin kanssa sujuu hyvin ja tehokkaasti. Hallituksen ja suomalaisten europarlamentaarikkojen yhteydenpidon tiivistämisessä on varmasti edelleen parantamisen varaa. Yhteydenpito on kuitenkin aina kaksisuuntaista - kannustankin europarlamentaarikkoja olemaan hallitukseen aktiivisesti yhteydessä.

Suomen puheenjohtajuuteen näyttää liittyvän unionimaissa ja parlamentissakin korkeita odotuksia. EU:n asialista tulee valtaosin perittynä edellisiltä puheenjohtajilta, mutta Suomen puumerkkiä odotetaan erityisesti kilpailukyvyn ja innovaatioiden sekä ulkosuhteiden, erityisesti Venäjä-suhteiden alueilla. Näihin haasteisiin olemme tarttuneet mielellämme.

Viime viikolla pidetyssä Eurooppa- neuvostossa pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) alusti eurooppalaisen kilpailukyvyn edellytyksistä. Vanhanen kannusti kollegojaan innovaatioystävällisten sisämarkkinoiden luomisessa. Venäjän merkitys taas niin talouskumppanina, kansainvälisenä poliittisena toimijana kuin energiapartnerina on entisestään kasvussa.

Eurooppa-politiikka on, ja sen pitääkin olla, aihe kotimaisessa poliittisessa keskustelussa. Suomalaisella keskustelulla on kuitenkin nyt erityinen, kiinnostusta herättävä rooli, kun maamme on puheenjohtajuuden kynnyksellä. Tämän soisi muistettavan myös opposition riveissä, jossa varsinkin eräiden kokoomuspoliitikkojen toiminta Eurooppa-kysymyksissä keikuttelee joskus hyvän maun rajoja ja kansallisen edun toteutumista.

Oma lukunsa Eurooppa-poliittisessa vaikuttamisessa oli europarlamentaarikko Alexander Stubbin (kok.) hanke lietsoa Euroopan parlamentissa kritiikkiä Suomen hallitusta kohtaan. Kantelusta ja kuiskuttelusta on toivottavasti jo päästy eteenpäin.

Viime aikoina Suomen hallitus on puolestaan saanut selitellä Suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilénin (kok.) lausuntoja Itävallan kyvystä hoitaa menossa olevaa puheenjohtajuuskauttaan. Vilenin esittämä kritiikki osui Itävallassa sikäläiseen sisäpoliittiseen keskusteluun, vaikka puheenvuoro alun perin taisi ollakin suunnattu suomalaiseen oppositiokäyttöön. Vilénin kritiikki Itävallan toimintaa kohtaan tulkittiin Wienissä siten, että suomalaiset laajemminkin olisivat tyytymättömiä itävaltaisten EU-kykyisyyteen. Itävallalla ja Suomella on kuluvalle vuodelle yhteinen neuvoston työohjelma ja sitä toteutetaan hyvässä yhteistyössä.

Suomessa on tietysti mielipiteenvapaus, myös EU-asioissa. Kun varsinkin Kokoomus usein mielellään korostaa voimakasta Eurooppa-henkeään ja -rooliaan, loogista olisi, että puolue myös pyrkisi tukemaan rakentavalla tavalla Suomen puheenjohtajuuden menestyksekästä hoitamista, eikä alistaisi kansallista haastettamme päivänpolttavan oppositiopolitiikan välikappaleeksi.

Suomi ottaa haltuunsa Euroopan unionin puheenjohtajuuden heinäkuun alussa. Ensimmäinen puheenjohtajuutemme vuonna 1999 vedettiin sinipunahallituksen voimin. Keskusta tuki silloin hallituksen EU-puheenjohtajuutta oppositiosta käsin. Onnistunut puheenjohtajuus katsottiin tuolloin kansallisesti yhteiseksi eduksi, joten se rauhoitettiin puoluepoliittisilta kähinöiltä.

Kymmenen jäsenyysvuotemme aikana EU-jäsenyys on arkipäiväistynyt. Politiikan puolella tämä tarkoittaa sitä, että myös EU-asiat ovat puoluepoliittisen kamppailun agendalla. Jo nimensä mukaisesti Kansalliselle Kokoomukselle luontuisi kansallisen edun tukeminen. Nähtäväksi jää, miten Kokoomus tulee asemoimaan itsensä kuluvan vuoden loppupuoliskolla. Itälän tuorein huutelu ei valitettavasti lupaa hyvää.

Paula Lehtomäki, Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.