Hallituksen talouspolitiikan ote lipsuu

Hallitus valmistautuu tuleviin budjettineuvotteluihin taloudellisen epävarmuuden keskellä. Maailman taloudellista epävarmuutta voi osittain pitää syypäänä kotoisiin talousongelmiin. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että poliittisen päättäjän toimista on paljolti kiinni se miten kansalaisten arki sujuu.

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen lausumat palkansaajien ostovoiman suotuisasta kehityksestä ja alenevasta inflaatiosta ovat ymmärrettäviä vain osittain. Kannattaa katsoa taaksepäin ja verrata aikaisempia tilanteita. Tämän vuosikymmenen alussa työmarkkinaratkaisujen ja talouspolitiikan koordinaatio onnistui palkansaajien ja maan talouden kannalta erinomaisesti. Vaikka suomalaisen palkansaajan ostovoimassa on vielä parantamisen varaa, tuloksia kyllä saatiin aikaan. Samalla lopetettiin tuijottaminen korkeisiin nimelliskorotuksiin ja ostovoimasta tuli uusi palkkaideologia. Työmarkkinaratkaisujen ja veroratkaisujen koordinaatiolla turvattiin suotuisa ansiokehitys ja alhainen inflaatio.

Nyt tilanne on aivan erilainen. Korkeat palkankorotukset ovat inflaatioon vain osasyy, mutta oma vaikutuksensa niillä tietenkin on. Vaikka palkansaaja on korotuksensa toki ansainnut, olisi parempi, että palkankorotusten taso vastaisuudessakin sidottaisiin tuottavuuskehitykseen. Nyt tuottavuus ei ollut palkankorotusten ohjenuora ja annettiin inflaatiolle tilaisuus. Inflaatio puolestaan on palkansaajan pahin vihollinen. Mitä iloa on hyvistä palkankorotuksista, jos inflaatio syö ne saman tien pois? Aikaisemmin meillä oli muuta Eurooppaa vankempi kasvu, alempi inflaatio ja hyvä ostovoimakehitys.

Ostovoiman kasvuun liittyy myös oikeudenmukaisuusnäkökohta. Tulopoliittisilla kokonaisratkaisuilla turvattiin kaikkien palkansaajaryhmien positiivinen ostovoimakehitys. Tällä on suuri merkitys, kun globalisaatio muutoin aiheuttaa tuloerojen ja myös palkkatuloerojen kasvua. Edelleen olisi hyvä luoda alhaisen inflaation ympäristö eikä tyytyä kolmen tai neljän prosentin rahan arvon menetykseen!

Aikaisemmin ajattelin niin, että ensi vuonna ei kannattaisi pistää veronalennukseen pääpaukkuja, vaan maltilla seurata talouden kehitystä. Nyt palkansaajan ostovoiman kannalta hallituksella ei ole muita lääkkeitä kuin veronalennukset. Muutoin ostovoima ei kehity positiivisesti.

Osa korotusvarasta kannattaisi kuitenkin jättää myöhemmäksi. Varsinkin jos tulevia työmarkkinaratkaisuja kaikesta huolimatta pohdittaisiin samanaikaisesti hallituksen talouspoliittisten toimenpiteiden kanssa. Hallituksen tulisi miettiä pontevasti keinoja, joilla pitkällä tähtäimellä kyetään palaamaan hallitumman talouskehityksen tielle. Tähän tarjoutuu mahdollisuus jo kesälomien jälkeen työmarkkinajohtajien ja hallituksen tapaamisissa.

Hallituksen kannattaa kuunnella palkansaajajärjestöjä ja työnantajiakin. Erityisesti kannattaisi patistaa työmarkkinajärjestöjä keskustelemaan keskenään keinoista, joilla kaikkien kannalta järkeviä ratkaisuja ja suotuisaa kehitystä saadaan aikaan. Keskellä globalisaatiota elinkeinoelämää on kuultava, mutta hieman ihmettelen siellä vallitsevaa asennetta. Ylimielisyytensä keskellä elinkeinoelämän olisi viisasta harrastaa jonkin verran keskustelua julistamisensa sijaan!

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.