Hallituksen talouspolitiikka takkuaa

Hallitus on kiitettävästi tehnyt päätöksiä talouden tasapainottamiseksi, leikkaamaan budjettitalouden alijäämää ja velkaantumista. Säästö- ja veronkorotuspäätöksiä on tehty runsaan viiden ja puolen miljardin edestä, hallitusohjelman mukaisesti puoliksi kumpiakin.

Kokonaisuutta katsellen kaikki näyttää olevan hyvin – mutta onko sittenkään? Verojen korotukset on tehty etupainotteisesti, säästöpäätökset tulevat voimaan hitaammin. Politiikan rakenne vaikuttaa kasvuun nopeasti, sitä heikentävästi. Muut kasvua kiihdyttämään tarkoitetut toimet tulevat hitaasti voimaan.

Kyllä ihan yksinkertainen talouspoliittinen logiikka sanoo, että jykevät säästöpäätökset olisi pitänyt tehdä heti ja kulutukseen vaikuttavia verojen korotuksia olisi pitänyt siirtää myöhemmäksi. Valtion talous ja koko julkinen talous toimii samalla peruslogiikalla kuin yrityskin. Kun yritys ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin, saneerataan aluksi kuluja.

Suomen kansantalous supistuu nyt selvästi. Vienti on takkuillut jo pitkään, osin heikentyneen kilpailukyvyn takia, osin Suomelle epäedullisen rakenteellisen muutoksen takia. Nokia-klusterin ja paperin kulutuksen supistuminen heijastuvat koko talouteen. Uudet innovaatiot muuttuvat kilpailukykyisiksi tuotteiksi vain hitaasti, jos ollenkaan.

Suhdannekehityksen kannalta on kuitenkin huolestuttavinta, että myös kotimainen kysyntä sakkaa. Kaupan myynnin alkuvuoden luvut ovat olleet selvästi miinusmerkkisiä, mikä supistaa taloutta merkittävästi.

Kotimaista kysyntää heikentäviä toimenpiteitä on tehty runsaasti. Kuluttajia on rangaistu oikein olan takaa, mikä näkyy kysynnässä. Arvonlisäveron korotus, verotuksen inflaatiotarkistusten poistaminen kahdeksi vuodeksi, solidaarisuusvero. Ja kaikkein käsittämättömin toimi, eläkeläisten rankaisu kansaneläkemaksua ja työeläkemaksua vastaavalla veronkorotuksella, suurimmillaan kahdeksan prosenttiyksikön raippakorotuksella, on varmaan historian suurin yhteen väestöryhmään kohdentuva veronkorotus, oikeasti ryöstö, ja vielä pysyvänä toimena.

Kotimaisen kysynnän supistuminen tulee johtamaan siihen, että talouden keskeiset tunnusluvut heikkenevät, eivätkä parane koko vaalikaudella, niin kuin hallitusohjelma lupaa. Arvioni on, että yksityisen kulutuksen supistuminen vähentää verotuloja enemmän, kuin verojen korotukset tuottavat. Yksityisen kulutuksen varassa olevilta sektoreilta vähenee työpaikkoja ja verotuloja. Kulutusveron tuotto ei kasva veronkorotuksesta huolimatta. Näin tarve julkisen velanoton lisäämiseen kasvaa ja bruttokansantuote supistuu. Alijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa, ei supistu. Tästä seuraa, että myös velkasuhde heikkenee kahdesta syystä; velka kasvaa ja kansantuote supistuu. Jakosuhteen molemmat osat, jakaja ja jaettava, muuttuvat väärään suuntaan.

Hyväksyvätkö reittausyhtiöt tämän kehityksen? Toivon mukaan ne katsovat toteutettujen toimenpiteiden laskennallista kokonaismäärää, ei tunnuslukujen muutoksia huonompaan suuntaan.

Hallituksen yritys- ja pääomatuloverouudistus on lähtökohdiltaan järkevä. Se kannustaa yrityksiä investointeihin ja toivottavasti houkuttelee myös sijoituksia Suomeen. Mutta uudistus jättää henkilöyhtiöt, toiminimet, kommandiittiyhtiöt, huomioimatta. Niiden verotus ei kevene, päinvastoin, se suhteellisesti kiristyy. Samoin käy yksittäisen piensijoittajan verotuksen kun pääomatulojen verotus kiristyy pienimmissäkin pääomatuloissa. Jos yksittäinen palkansaaja tai eläkeläinen haluaa ryhtyä osakesäästäjäksi pankkien korottomien talletustilien sijasta, ei häntä ainakaan kannusteta. Ensi maksetaan tuloista jo keskitulojen tasolla kolmekymmentäviisi prosenttia. Kun osa tuloista sijoitetaan pörssiosakkeisiin, verotetaan kaikesta saadusta pääomatulosta 30 tai 32 prosenttia. Voi väittää, että kokonaisveroasteeksi voi tulla lähes seitsemänkymmentä prosenttia!

Toteutettu talouspolitiikka tulee näkymään tämän hallituksen puolueiden kannatusluvuissa. Kokoomus on selvimmin uhrannut itsensä sille mikä on tässä tilanteessa ja tässä hallituksessa poliittisesti mahdollista pitämättä kiinni siitä, mikä on talouspoliittisesti järkevää. Se tulee näkymään kannatuksen supistumisena, huolimatta siitä, että vaihtoehdot kokoomuksen kannattajille ovat vähäiset. MTV3:n uutisten 21.3. julkaisema tieto kansalaisten suhtautumisesta puolueisiin kertoi kokoomukselle karua kieltä.

Mutta tämä hallitus ei ole vielä tehnyt kaikkia talouspoliittisia päätöksiään. Talouspolitiikan toinen kivijalka, työmarkkinapolitiikka, on ensi vuodelle vielä kokonaan auki. Keskitetty palkkaratkaisu ei syntynyt kehysriiheen mennessä, koska ei ollut vielä sen aika. Mutta tarve järkevälle ratkaisulle kasvaa kaiken aikaa, oli se sitten muodoltaan mikä tahansa. Selkein olisi keskusjärjestöjen tekemä yksinkertainen ja joustava raamipalkkaratkaisu. Sitä hallituksen kannattaa tukea tuloveroratkaisulla, niin epäpyhää kuin kahden politiikkalohkon yhteen nivominen joidenkin mielestä onkin. Samalla kertaa hoidettaisiin niin kustannuskilpailukykyä, eli vientiä, kuin talouden suurinta lohkoa, yli 60 prosenttia bruttokansantuotteesta, eli kotimaista kysyntää. Olen aivan vakuuttunut, että tällainen kokonaisuus piristäisi kasvua, toisi lisää verotuloja ja parantaisi niin alijäämän kuin velkaantuneisuudenkin tunnuslukuja.

Aikaa korjausliikkeisiin on, mutta sitä ei ole tuhlattavaksi. Tämän hallituksen politiikan vaikutukset alkavat pikkuhiljaa näkyä. Tilastolukuja kannattaa nyt seurata suurennuslasin kanssa. Työmarkkinaosapuolten kanssa kannattaa seurustella tiiviisti. Ja jämäkästi rakenteellisia työurauudistuksia vaatien. Korjaavat toimet kannattaa mieluummin tehdä heti kuin liian myöhään.

Arto Ojala

Kemijärven ex-kaupunginjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.