Hallitus rikkoo arvokkaan luottamuksen

Hallituksen esityksessä eläkeiän nostamisesta ei ole kyse elvytystoimista vaan leikkauksista, kirjoittaa SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen.

Suomen kilpailukykyä ja menestystä arvioitaessa yhdeksi vahvuudeksemme on usein nostettu vakaus ja ennustettavuus. Suomessa on isoja ja vaikeita asioita ratkaistu neuvottelemalla ja sopimalla, eikä meillä ole nähty esimerkiksi Ranskan kaltaisia lakkoja tai mielenilmauksia. Asioiden ratkaiseminen yhdessä ja sopimalla on tarkoittanut sitä, että suomalaiset ovat voineet luottaa tehtyihin ratkaisuihin. Normaalin palkansaajan kannalta tärkeää on ollut se, että hän on voinut luottaa ansaitsemaansa eläkkeeseen ja eläkkeelle pääsyyn. Nyt hallitus haluaa määrätietoisesti rikkoa tämän luottamuksen. Valittu tie on vaarallinen.

Kun Elinkeinoelämän Keskusliitto irtautui keskitetyistä työmarkkinaratkaisuista, hallituksella ei ollut paljonkaan sanottavaa eikä ensimmäistäkään toimenpidettä. Työmarkkinamalli, jolla olisi käyttöä kriisiaikana, oli hallitukselle ideologisesti vieras. Kaunopuheista huolimatta, hallituksen talouspolitiikan suurimpia virheitä on ollut juuri työmarkkina- ja talouspolitiikan yhteensovittamisen laiminlyönti.

Työmarkkinajärjestöjen sovittua muutama viikko sitten sosiaalituposta, otti hallitus valmiiksi tehdyn työn vastaan. Se ei tarttunut tilaisuuteen avata aktiivista yhteistyötä järjestöjen kanssa uudestaan: asia oli kertakiitoksella kuitattu. Politiikkariihessä hallituksen oma ideologinen linja tuli esiin: se päätti tylysti irtautua kolmikannasta ja leikata etuuksia eläkeikää nostamalla. Pääministeri sanoi, ettei hallituksessa harkittu neuvottelua, koska niiden tulos olisi ollut hankkeelle kielteinen. Perustelu kertoo paljon. Onhan tuloksia saavutettu ennenkin: vuoden 2005 eläkeuudistus oli kattava ja kunnianhimoinen ja viime vuoteen asti se tuotti tuloksia eläkkeellesiirtymisiän hivuttautuessa ylöspäin.

*

Suomalainen kolmikantamalli on saavuttanut juuri eläkepolitiikassa tuloksia, joita kadehditaan useimmissa Euroopan maissa. Koviakin päätöksiä on tehty, kun ne on tehty yhdessä. Työssä pysymisen kannusteiden ohella huomiota herättää keskivertoa parempi rahoitusmalli. Harva EU-maa on koonnut yksissä tuumin yhtä mittavat eläkerahastot tulevia vuosikymmeniä varten. Tämä malli ei hallitukselle kelpaa: äkkipäätösten lisäksi kolmikantaosapuolia häädetään pois myös valmistelusta.

Eläkkeelle siirtymisiän nostaminen on yhteinen tavoite. Myös SDP näkee työurien pidentämisen pitkällä aikavälillä järkevänä. Valittu tapa on väärä. Palkansaajien ja opposition kritiikissä ei ole kysymys vain valituksesta siitä kuinka palo on väärin sammutettu. Politiikassa tavoitteen saavuttamisen ohella myös tekemisen tavalla on merkitystä. Suomessa ei ole aiemmin kapinoitu eläkeuudistuksia vastaan eikä hallitus ole joutunut peruuttamaan tehtyjä päätöksiä.

Kun tutustuu vielä siihen, että miten asiantuntijat arvioivat työurien pidentämistä, niin hallituksen ideologinen valinta asettuu entistä oudompaan valoon. Työurien pidentämisen ensisijainen haaste on nimittäin työssä jaksamisen parantaminen. Eivät ihmiset eläkkeelle pahuuttaan hakeudu, vaan kovaksi muuttuneen työelämän uuvuttamina. Tähän tilanteeseen lääkkeitä olisi järkevintä miettiä yhdessä työmarkkinajärjestöjen asiantuntijoiden kanssa. Tämän vaihtoehdon sijaan hallitus on valinnut pakottamisen.

Tavallisille ihmisille eläkeiän nostamista on turha myydä vastuuretoriikkaan paketoituna. Kysymys on nimenomaan etuuksien leikkaamisesta: kun ihmisiltä vaaditaan enemmän työvuosia ja tarjotaan vähemmän eläkevuosia, ei panoksien ja etuuksien jakolaskussa voi päätyä muuhun kuin entistä pienempään lukemaan. Kyse ei ole elvytystoimista, vaan leikkauksista. Eläköityvillä työntekijöillä maksatetaan valtion velkaantuminen. Ja velkarahaa käytetään ideologisiin - eikä taloudellisesti järkeviin veronkevennyksiin.

*

Eläkkeiden leikkaamisesta tehdyllä päätöksellä on toki vaikutusta myös meneillään olevaan lamaan ja laman torjuntaan. Oman vauhtisokeutensa takia hallitus on tähän asti tehnyt elvytyspolitiikkaa liian myöhään ja liian pienillä panoksilla. Vientivetoisena maana Suomi kärsii meneillään olevasta maailmankaupan romahduksesta enemmän kuin useimmat muut maat ja elvytyksen asteikon valinnassa pitäisi olla paljon nyt päätettyä rohkeampi. Lisäksi hallituksen pitäisi tukea elvytystoimia luottamuksen luomisella. Hallituksen tekemät veronalennukset kiertyvät jo nyt suurelta osin säästöihin. Kun hallitus eläkeleikkauksella luo epävarmuutta julkisen sosiaaliturvan sitoumusten pitävyydestä, tavalliset ihmiset päättelevät oman vanhuudenturvansa olevan yksityisten säästöjen varassa. Tämä huoli johtaa entistä ankarampaan säästämiseen.

Hallituksen erittäin epäoikeudenmukaiset ja hätäisesti valmistellut leikkaustoimet ja määrätietoinen pyrkimys sopimusyhteiskunnan murtamiseksi eivät jätä SDP:n johtamalle oppositiolle valinnanvaraa: oppositio tekee asiasta välikysymyksen ja kaikkensa, ettei suomalaisten eläkeikää nosteta esitetyllä tavalla. Kilpailukykymme olennaista osaa ja hyvinvointimallimme kivijalkaa luottamusta ei tule ideologisista syistä murtaa.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.