Jaksaako kolmikanta vielä?

Eläkeneuvottelut kariutuivat maaliskuussa Rantalan neuvottelutyöryhmässä. Ensimmäisen kerran kävi niin, että ns. Puron, myöhemmin Rantalan neuvotteluryhmä ei saavuttanut yhteisymmärrystä neuvotteluissaan. Epävirallisen ryhmän mandaatti päättyi siihen.

Yllätys oli kuitenkin se, että hallitus ei tehnyt päätöksiä, joita se oli ilmoittanut tekevänsä, ellei tulosta synny. Päinvastoin, hallitus antoi kolmikannalle lisää aikaa ja asetti kuusi uutta työryhmää valmistelemaan ”Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelmaa”. Vielä suurempi yllätys ja hämmästelyn aihe on se, että ns. työuraryhmälle, joka kokoonpanoltaan muistuttaa Rantalan neuvotteluryhmää, ei löydetty puheenjohtajaa eikä sille annettu työlleen takarajaa. Työuraryhmää johtaa kollektiivi, hallitusryhmien puheenjohtajat ja työmarkkinajärjestöjen johtajat. Toimeksianto on vähintäänkin epämääräinen. Kolme tavoitetta on asetettu, mutta tehtävänä on vain ”määrittää uudet vähimmäistavoitteet ja kartoittaa työeläkejärjestelmän kehittämisvaihtoehtoja tavoitteiden saavuttamiseksi”, ja vielä ottamatta kantaa mihinkään yksittäiseen vaihtoehtoon. Työryhmä on jo lähtökohtaisesti eipäs-juupas-kerho.

Jaksaako kolmikanta vielä tässä vaiheessa vaalikautta? Kolmikantaneuvotteluilla on ollut merkittävä vaikutus yhteiskunnan kehitykseen menneiden vuosikymmenten aikana. Kun hallitukset olivat heikkoja ja perustuslain määräenemmistösäännökset vaikeuttivat hallituksen päätöksentekoa, siirtyi valmisteluvaltaa kolmikannalle. Tulopoliittinen neuvottelumekanismi vielä voimisti kolmikannan roolia.

Nyt tilanne on kovasti muuttunut. Normaaliparlamentarismi toimii ja hallitus voi ratkaista asioita yksinkertaisella enemmistöllä. Tulopoliittinen neuvottelujärjestelmä ei enää ole käytössä. Silti vaikuttaa kovasti siltä, että hallitus ei halua riittävästi linjata yhteiskuntapoliittisia tavoitteitaan osapuolten välisen neuvottelun pohjaksi. Kyllä mekanismin pitää toimia niin, että hallitus määrittää selkeästi tavoitteensa ja antaa sitten osapuolten etsiä mahdollisimman hyvän ratkaisun näissä puitteissa. Kun nyt katsoo työryhmien toimeksiantoja, on selkeitä ja kirkkaita tavoitteita vaikea löytää. Ryhmä voi itse ”käsitellä lähtökohtia”, ”ehdottaa tavoitteita” ja ”määritellä kohteita”, kuten esimerkiksi julkisen sektorin tuottavuustyöryhmän toimeksiannossa todetaan.

Osapuolille jää siis melkoinen valta itse määritellä tavoitteet ja keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. En millään usko, että kolmikantakanta jaksaisi vakavasti etsiä tuloksia näillä toimeksiannoilla ja tällä aikataululla. Palkansaajaorganisaatiot, varsinkaan SAK, tuskin ottavat kovin vakavasti tässä vaiheessa vaalikautta tehtävää työtä. Varsinkaan, kun tiedetään tämän hallituksen päätöksentekokyvyn heikkenevän kaiken aikaa. Eikä pääministerin vaihdos ole omiaan sitä lisäämään.

Vai onko sittenkin kyseessä hallituksen taitava juoni? Annetaan kolmikantaryhmille maailmaa syleilevät toimeksiannot, jotka jo lähtökohtaisesti ovat johtamassa ryhmien työskentelyn umpikujaan. Hallitus voisi sitten todeta, että kolmikanta ei enää toimi. Näin palattaisiin komitea- ja virkamiesvalmisteluun. Asiat etenisivät silläkin tavalla. Korporaatioiden valta vähenisi, hallituksen valta kasvaisi.

Valmisteluryhmien nimet ja toimeksiannot ovat sinänsä toisiaan tukevia, pyritään etsimään kestävän talouskasvun eväitä. Tätä työtä nyt vaan on tehnyt erittäin moni muukin arvovaltainen työryhmä. Tietoa on siis olemassa riittämiin. Päätöksentekoa tarvitaan.

Kun asioita katsoo Helsingin horisontin ja työmarkkinajärjestöjen tornien ulkopuolelta, asiat näyttävät erilaiselta.

Ymmärrän toki, että on yleisiä talouskasvuun vaikuttavia asioita, kuten verotus, sosiaaliturva, kilpailupolitiikka. Mutta myös paljon sellaisia asioita, jotka täältä Lapista näyttävät toisenlaiselta, sellaisilta, joita on vaikea Helsingin horisontista havaita. Esimerkkinä liikenneväyläpolitiikka, joka on Tanskasen ryhmän toimeksiannossa. Tuskinpa työryhmä paljon ajatuksia uhraa liikenneväylien kehittämiseen vaikkapa Venäjän suuntaan. Luoteisvenäjän kasvupotentiaali on valtava ja se purkautuu jossain vaiheessa. Kun Suomen puolelta annetaan selkeät signaalit, myös venäläiset kehittävät liikenneyhteyksiään Suomen suuntaan. Norjalaiset ovat tämän oivaltaneet pohjoisen lyhyellä Venäjän raja-alueellaan. Yhteydet ovat nopeasti parantuneet myös Venäjän puolella. Niinpä norjalaisyrityksiä on ainakin neljäkymmentä Muurmanskin alueella hyödyntämässä Venäjän kasvavia markkinoita. Venäläinen huippuasiantuntija ei viime viikolla muistanut Muurmanskin alueelta yhtään suomalaisyritystä.

En siis odota työryhmiltä merkittävää uutta. Sen sijaan odotan hartaasti, että poliittiset puolueet alkaisivat vihdoinkin etsiä toisiaan jo ennen vaaleja, ainakin kolmen suuren puolueen osalta. Siis haluavatko kokoomus ja keskusta jatkaa vaalien jälkeen, vai kenties kokoomus ja demarit tai sitten demarit ja keskusta. Isojen puolueiden pitäisi tehdä yhteistyöstä päätös jo ennen vaaleja. Koaliitiovaihtoehtojen tavoiteohjelmat jo ennen vaaleja olisivat meille äänestäjille ja myös talouden kehitykselle tuiki tärkeitä. Selvästi tärkeämpiä kuin vaalikauden lopun vaikeasti toimivat työryhmät.

Konsensus on parempi kuin konflikti. Viime aikoina on enemmän kuljettu konfliktin tietä. Siksi pitää etsiä uudenlaista konsensusta.

Arto Ojala, Kemijärven kaupunginjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.