Julius ja pidentyvät työurat

Puolitoista viikkoa sitten sain kesken kokouksen tekstiviestin parhaalta ystävältäni Juliukselta. Viesti oli lyhyt ja sisältö koruton:

– Terve! Potkut tuli! 35 vuotta ja adjö.

Viesti pysäytti. Olen tuntenut ystäväni yli kolmekymmentä vuotta ja tiedän erittäin hyvin, mikä Julius on miehiään. Odotin iltaa, jotta pääsisin soittamaan ja kuulemaan, mitä ihmettä oikein oli tapahtunut. Tämä tarina on tosi.

Julius täyttää tässä kuussa 59 vuotta ja hän on tehnyt töitä saman työnantajan palveluksessa - joskin eri tehtävissä - yli 35 vuotta. Viimeiset parikymmentä vuotta hän on työskennellyt myynnin ja markkinoinnin asiantuntijatehtävissä.

Enpä muista Juliuksen juuri koskaan olleen sairas tai muutoin pois töistä. Perheettömänä yksineläjänä hän oli aina työyhteisössä se, joka vapaaehtoisesti suostui työskentelemään milloin joulu-, hiihto- tai pääsiäislomat puhumattakaan heinäkuusta, jotta työkaverit pääsivät lomailemaan perheidensä kanssa. Sama toistui vuodesta toiseen.

Julius oli aina valmis työskentelemään yrityksen markkinoinnin ja myynnin edistämiseksi milloin iltaisin, milloin viikonloppuisin. Hän oli ulkopuolisin silmin todellinen yhtiön mies, nöyrä ja lojaali tekemään kaiken yhtiön puolesta. Monesti sanoin hänelle, että älä nyt hyvä ihminen kaikkea työnantajan vuoksi anna. Hänen vastauksensa oli joka kerta, että tässä hommassa pitää ajatella firman parasta ja että kyllä hän sitten odottaa yhtiöltäkin vastavuoroisesti samanlaista asennetta.

Hyvin Juliuksella menikin monta vuotta. Hiljattain yhtiössä koitti uusi aika ja sen myötä uudet, rajut tuulet alkoivat puhaltaa monen kohtuurauhallisen vuoden jälkeen.

Uusi johto ja sen myötä uusi johtamiskulttuuri poikkesivat täysin aikaisemmin vallinneesta perheyrityksenomaisesta johtamisesta. Kvartaalitalouteen ja pörssikursseihin orientoitunut johtaminen valtasi yhtiön. Vanhan kulttuurin esimiehet saivat väistyä ja uusi tuloshaukkaesimiesten joukko korvasi heidät. Johtaminen ja sen myötä arvomaailma kovenivat. Ikääntyneiden ja samalla kokeneiden työntekijöiden annettiin ymmärtää, että heidän on aika siirtyä syrjään.

Pari kuukautta sitten yhtiö ilmoitti uusista yt-neuvotteluista ja niiden seurauksena Juliuksellekin lyötiin irtisanomislappu käteen. Itse irtisanominen eikä koko prosessi mennyt kuin Strömsössä. Julius tuli kyseisenä päivänä työmatkalta naapurikaupungista ja hänen palatessaan työpaikalle tuli kutsu palaveriin. Palaverissa työnantajan edustaja ilmoitti, että päättyneiden yt-neuvottelujen seurauksena Julius saa lähteä. Työntekovelvoitetta ei irtisanomisajan osalta ollut.

Kuin sokerina kakun kuorrutuksen päälle työnantajan edustaja keksi sanoa, että onhan se Julius hyvä juttu, että et tyhjän päälle putoa. Sinä pääset putkeen!

Julius kertoi myöhemmin, että siinä vaiheessa alkoi päässä pyöriä, korvissa humista ja silmissä sumeni. Syy oli se, että hänen pitää päättää yli 35 vuoden työura saman työnantajan palveluksessa irtisanomiseen ja työttömyysputkeen.

Ystäväni totesi, että kaikkein kovin pala koko asiassa on irtisanominen ja työttömyysputki. Hän olisi monen muun tavoin halunnut päättää työuransa arvokkaasti, siirtyä eläkkeelle täysin palvelleena ja tarjota työkavereille kakkukahvit lähdön kunniaksi. Nyt palkaksi pitkästä työurasta tuli kalossin kuva persuuksiin.

Juliuksen osalta kyse ei ole edes toimeentulosta kuten monella huonompionnisella. Kyse on inhimillisyydestä, ihmisyydestä ja arvokkuudesta.

***

Kuinka moni muu on kokenut ja vielä kokee tänään työelämässä saman kohtalon kuin Julius? Arvelen, että aivan liian moni.

Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat parhaillaan eläkejärjestelmän uudistamisesta ja työurien pidentämisestä. Pakko myöntää, että oma uskoni on välillä todella koetuksella, kun puhumme työurien pidentämisen puolesta ja sen tarpeellisuudesta ja samaan aikaan ihmisiä tyrkitään vastoin heidän tahtoaan tylysti pois työelämästä. Meillä on liian monta juliusta.

Tämän viikon maanantaina LähiTapiola ilmoitti etsivänsä lisää tehokkuutta säilyttääkseen kilpailukykynsä lähivuosina ja ilmoitti tylysti tavoitteeksi vähentää 400 henkilöä. Yt-neuvottelujen päätteeksi noin joka kymmenes työntekijä saa lähtöpassit. Moni kokee tässäkin tapauksessa Juliuksen kohtalon.

Puhu sitten tässä pitempien työurien puolesta.

Antti Palola

STTK:n puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.