Kaikki maailman taivaanrannanmaalarit yhtykää

Elinkeinoelämän piirissä on alkanut esiintyä taivaanrannan maalaamista. Nyt taivaanrannan pitäisikin äkkiä olla sinivalkoinen, Suvi-Anne Siimes kirjoittaa.

Olen monesti todennut, että politiikan käänteet ovat nopeita. Alkanut vuosi on osoittanut, että nopeita käännöksiä osataan tehdä myös elinkeinoelämän puolella.

Monet elinkeinoelämän johtohenkilöt ja äänitorvet ovat arvostelleet tasavallan presidenttiä taivaanrannan maalaamisesta ja globalisaatioon liittyvästä haihattelusta. Tarja Halonenhan joutui viime vuonna moneen kertaan elinkeinoelämän kritiikin kohteeksi siksi, että hän halusi nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun myös globalisaation epäkohtia.

Yksi epäkohdista on Halosen ja hänen johtamansa ILO:n globaalikomission mukaan se, että globalisaation nykyinen lopputulos ei ole oikeudenmukainen. Se sai monet elinkeinoelämän edustajat takajaloilleen.

Nyt taivaanrannan maalaamista on kuitenkin alkanut esiintyä myös elinkeinoelämän piirissä. Maalin väri vain on hieman toinen. Maalipensseliin on tarttunut ensimmäisenä EVA:n hallituksen tuore puheenjohtaja Jorma Ollila, joka toi alkuvuodesta julki huolensa kotimaisen omistuksen puolesta.

* * *

Jos kansainväliset markkinavoimat otetaan vakavasti ja kilpailussa halutaan pärjätä, niin eikö silloin käy juuri niin, että pääoman värillä ja isänmaalla ei ole enää väliä? Ja eikö kilpailun ja tehokkuuden pitäisi antaa yksin ratkaista se, minne kukin rahansa, työpaikkansa ja investointinsa sijoittaa? Näin elinkeinoelämän edunvalvojat ovat meille ainakin ennen opettaneet. Ja juuri sitä he ovat käyttäneet perusteluna sille, että mitään kotimaista säätelyä ei saisi olla. Nyt taivaanrannan pitäisikin sitten äkkiä olla sinivalkoinen.

Jos pääomalla siis kuitenkin on - tai ainakin pitäisi olla - isänmaa, niin kyllä sellainen on varmasti myös työntekijöillä. Ja jos huoli omistuksen kotimaisuudesta kerran on perusteltu (ja onhan se, jos Ollila siitä kerran puhuu, eikä vain?), niin eikö silloin ole aivan yhtä oikeutettua ja perusteltua huolehtia myös siitä, miten työntekijöille käy kovan kansainvälisen kilpailun pyörteissä niin täällä kotimaassa kuin ulkomaillakin? Juuri siitä presidentti Halonen ja hänen johtamansa komissiokin ovat koettaneen puhua.

Olisikohan Evan ja Ollilankin siis kannattanut jo aikaisemmin kuunnella? Ja esimerkiksi lukea ILO:n komission raportti kunnolla läpi ennen sen leimaamista pelkäksi haihatteluksi? Löytyykö kyseistä raporttia edes Evan kirjahyllystä vai onko siellä sen sijasta vain pelkkiä ennakkoluuloja?

* * *

Jos samaa taivaanrantaa kerran puolin ja toisin maalataan, niin herää kysymys, ovatko Ollila ja Halonen siis sittenkään niin kovin eri puolilla planeettaa? Entä jos taivaanranta onkin molemmille oikeasti yhteinen ja Haloseen kohdistettu kritiikki vain pelkän tiedon puutteen ja siitä seuranneen väärinymmärryksen tulos?

ILO:n globaalikomissioon kuului Halosen ohella monia muitakin "maailmanparantajia". Mutta komission jäseninä oli yhtä lailla myös kovan luokan taloustutkijoita ja liike-elämän edustajia. Voi olla, että komissiossa istui jopa Ollilan omia tuttujakin. Silti komissio pääsi pitkien keskustelujen jälkeen yhteisymmärrykseen siitä, millaisilla toimilla globalisaatio saataisiin nykyistä oikeudenmukaisemmaksi.

Kannattaisiko siis yhteisen pöydän ympärillä istua joskus myös täällä Suomessa? Ja kannattaisiko sitä ennen yksittäisiin sanoihin takertumisen sijasta koettaa kuunnella myös sitä, mitä toinen yrittää oikeasti sanoa? Presidentin valtiopäivien avajaispuheesta kävi ilmi, että ainakin Halonen on tällä kertaa kuunnellut. Nyt kysymys kuuluu, kuuleeko Eva ja Ollila. Odotan kiinnostuneena jatkoa.

Suvi-Anne Siimes,

Vasemmistoliiton puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.