Kansalaisaloitteella avioliittolaki?

Eduskunnan lakivaliokunta päätti keskiviikkona, ettei se ota käsittelyyn lakialoitetta sukupuolineutraalista avioliittolaista.

Valiokunta noudatti vakiintuneita menettelytapoja. Eduskunta keskittyy käsittelemään ennen kaikkea hallituksen sille antamia asioita sekä EU-asioita. Yksittäiset lakialoitteet pääsevät käsittelyyn harvoin, ja silloin niiden tukena on usein kansanedustajien enemmistö.

Asia – seksuaalivähemmistöjen tasa-arvo – ei hävinnyt minnekään. Jos asia koetaan hallituksessa tärkeäksi, hallituksen pitäisi se omalla esityksellä hoitaa. Silloin eduskunta olisi kysymyksessä vääjäämättä äänestyksen edessä. Kun tätä ”normaalia” lainsäädäntöväylää ei ole käytössä, avioliittolain muuttamiseksi parisuhdeneutraaliksi on käynnissä kansalaisaloite.

Kansalaisaloite on uusi, perustuslain muutoksella käyttöönotettu järjestelmä siitä, miten vähintään 50 000 hengen tuella on mahdollisuus nostaa jokin asia eduskunnan käsiteltäväksi. Aloitteita valmistellaan tällä hetkellä useastakin eri asiasta. Kysymysmerkki on valitettavasti edelleen se, mitä ”käsittely” kansalaisaloitteen kohdalla eduskunnassa oikein tarkoittaa?

Eduskunnassa tulee kiire pohtia pelisääntöjä kansalaisaloitteiden käsittelylle – varsinkin jos pohdinta halutaan tehdä pää kylmänä niin, ettei menettelytapa sotkeudu jonkin yksittäisen aloitteen sisältöön.

Rinnastuuko kansalaisaloite kansanedustajan lakialoitteeseen? Onko kansalaisaloite kuin ehdotus ajankohtaiskeskustelusta, jota kautta voi esittää odotuksia hallitukselle? Vai annetaanko aloitteelle jokin kansanedustajan välineitä mittavampi painoarvo?

Kaikkien kannattaa muistaa, ettei kansalaisaloite automaattisesti johda eduskunnan suuren salin äänestykseen asiassa – saati siihen, että eduskunnan päätös asiassa olisi aloitteen mukainen.

Lakivaliokunta äänesti avioliittolain muutosasiassa siis ennen kaikkea menettelystä – ei itse aloitteen sisällön hyväksyttävyydestä. Onkin epävarmaa, mikä nykyisen eduskunnan näkemys tasa-arvoisesta avioliittolaista olisi, tai saadaanko tätä mittausta tällä kaudella ylipäätään suoritettua.

Pidän tärkeänä edistää homo- ja lesboparien tasa-arvoisia oikeuksia. Ehkäpä nyt pitääkin pohtia, voitaisiinko tasa-arvon tiellä joka tapauksessa edetä, mutta toisella tavoin, kuin avioliittolakia muuttamalla.

Oikeudellinen tasa-arvo erilaisten parisuhteiden välillä saavutettaisiin muuttamalla rekisteröityä parisuhdetta koskevaa lainsäädäntöä siten, että siitä tehtäisiin juridisesti täysin yhdenmukainen avioliiton kanssa. Tällainen ratkaisu ei tietenkään ole asianosaisten kannalta sama asia kuin avioliitto, mutta poistaisi oikeudellisen epätasa-arvon ja veisi sitä kautta yhdenmukaisuutta eteenpäin.

Vuosituhannen alussa, mahdollistaessaan homo- ja lesboparien parisuhteiden virallistamisen, eduskunta korosti avioliiton asemaa ja sitä, ettei rekisteröidyllä parisuhteella muuteta mitenkään avioliiton roolia. Kymmenisen vuotta on kulunut, mutta saattaa olla, ettei kansanedustajien enemmistö ole edelleenkään halukas murtamaan perinteistä avioliiton käsitettä. Sen sijaan oikeudellisten epäkohtien poisto voisi olla helpommin hyväksyttävä tie.

Aikanaan olin lakivaliokunnan jäsenenä tekemässä niitä hienosäätöjä, joiden avulla enemmistön tuki saatiin laille rekisteröidystä parisuhteesta. Lain hyväksyminen, hieman riisuttunakin, oli monille suuri asia. Ehkä nytkin tarvitaan hieman joustoa puhdasoppisuuteen, että tärkeässä asiassa ylipäätään päästään eteenpäin.

Paula Lehtomäki, kansanedustaja (kesk.)

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.