Kehykset ja sektoriajattelu eivät saa kangistaa kaavoihin

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki muistuttaa, että menokehys on hyvä budjettivakauden kivijalka, mutta siihen sisällytettäviä ja ulos jätettäviä eriä on arvioitava huolellisesti. Lehtomäen mukaan niin politiikkaratkaisuja kuin budjettipäätöksiäkin jäykistää se, jos asiat betonoidaan liiaksi etukäteen koko nelivuotiskaudeksi.

Vanhanen I:n viimeinen budjettiriihi on nähty. Riihi puitiin ennakko-odotusten mukaisesti ilman suuria leimahduksia tai kiistoja. Kehyskurin pitäminen - tai toisinsanoen sen kunnioittaminen - on siirtänyt politiikan teon painopistettä syksyn riihestä jo talousarvion valmistelun varhaisempaan vaiheeseen.

Maaliskuussa hallituksen yhdessä lukkoon lyömä kehys antaa ministeriöille liikkumavaran, jonka sisällä pysyttäessä suuria riitoja valtiovarainministeriön kanssa ei juuri saa aikaan. Tai ainakin näin tulisi olla. Kukin ministeriö on oman alansa asiantuntija ja sektorin sisäiset rahavirrat pitää käyttää tuon asiantuntemuksen pohjalta.

Hyväkään taloustilanne, kuten nyt, ei anna mahdollisuuksia vastata kaikkiin tarpeisiin. Budjetti kasvaa - mutta tarpeet tuntuvat kasvavan vielä nopeammin. Budjettityölle leimallista on se, että uusiin kohteisiin pitää aina löytää uutta rahaa. Menokohteita poistuu listoilta hyvin vähän, jos lainkaan. Ainakaan sitä ei tapahdu ilman tietoista työtä, poliittista ohjausta. Tuottavuusohjelma on kova ponnistus tähän suuntaan. Tarkoitus on, ettei ikäluokkien pienetessä julkinen sektori ime tulevaisuudessa kaikkea saatavilla olevaa työvoimaa.

Uusien asioiden lanseeraaminen on lastenleikkiä sen rinnalla, että pitäisi lopettaa jotain kerran aloitettua. Valtiontalouden tasolla kyse on ennenkaikkea siitä, mikä on julkisen sektorin rooli ja mikä ei. Useimmat vastustavat liian suurta julkista sektoria mutta kannattavat kaikkia hyviä asioita. Olisiko meillä poliitikoilla ja kansalaisilla valmiutta vaalien yhteydessä aitoon keskusteluun siitä, mistä olisimme valmiit luopumaan, jotta vapauttaisimme resursseja vielä tärkeämpinä pitämillemme asioille?

Kehysmenettely ja menokuri ovat osoittaneet toimivuutensa tällä hallituskaudella. Silti kyseessä on toimintamalli, jota pitää voida tarkastella vaalien jälkeisen hallituksen aloittaessa taivaltaan. Menokehys on hyvä budjettivakauden kivijalka, muttei siitä kannata pakkopaitaa tehdä. Menokehykseen sisällytettäviä ja ulos jätettäviä eriä on arvioitava. Erilaiset kansainväliset velvoitteet ovat investointihankkeiden ohella eräs sektori, joiden sopivuutta kehysmenettelyyn voidaan perustellusti kritisoida.

Niin politiikkaratkaisuja kuin budjettipäätöksiäkin jäykistää se, jos asiat betonoidaan liiaksi etukäteen koko nelivuotiskaudeksi. Hyvään ja aikaansa seuraavaan hallituspolitiikkaan kuuluu mahdollisuus ja suoranainen velvollisuus tarkastella asioita melko perusteellisestikin myös kesken vaalikauden.

Toinen valtionhallintoa jäykistävä seikka on toiminnan voimakas sektorikohtaisuus, joka ylettyy aina valtioneuvostotasolle saakka. Hallituksen tulisi olla enemmän kuin 18 valtioneuvoston jäsentä. Talouspoliittisen ohjauksen ja verosubstanssin puolella hallituksen sisäistä työskentelyä voisi uudistaa harkitsemalla vaalien jälkeen hallituksen talous- ja veropoliittisen työryhmän perustamista.

Kansainvälinen kehitys on osaltaan vaikuttanut siihen, että ministeriöiden johto on enemmän kuin työllistetty oman sektorinsa asioissa. Hyödyllistä olisi silti pystyä lisäämään kokonaisuuden huomioonottamista hallinnon kaikilla tasoilla.

Hallitus teki kautensa alussa merkittävän aloitteen poikkisektoraalisen yhteistyön lisäämiseksi lanseeraamalla politiikkaohjelmat. Niissä on paljon onnistumisia, mutta tulokset ovat osin jääneet odotuksia pienemmiksi kunnollisten ohjausvälineiden puuttuessa. Poikkihallinnollisuuden kehittyminen vaatii asenteiden kasvua ulos perinteisestä reviirinvartioinnista. Tämä haaste on yhteinen niin korkeimmille virkamiehille kuin ministereillekin.

Poliittisten valtiosihteereiden kontolle on nykyisessä hallituksessa istutettu monta poliittisesti hankalaa asiaa, näistä Paras-hankkeen valmistelu tietysti mittavin. Mikäli poliittisten valtiosihteereiden käytäntö tulee seuraavassa hallituksessa jopa laajentumaan, heitä tulee hyödyntää erityisesti poikkihallinnollisen yhteistyön edistäjinä.

Välittömästi viimeisen budjettiriihen jälkeen alkoi keskustelu tulevien vuosien talouspolitiikasta. Sen yksikertaistettu versio muodostuu asettamalla veronkevennysratkaisut ja palveluihin tehtävät lisäsatsaukset vastakkain. Tämä vastakkainasettelu on kyllä mustavalkoisuudessaan helppo nielaistava, mutta myös harhaanjohtava.

Tällä hallituskaudella verotulot ovat kasvaneet nopeammin kuin hallitusneuvotteluvaiheessa osattiin arvioida - huolimatta mittavista veronkevennyspäätöksistä. Samanaikaisesti on tehty tuntuvia lisäyksiä peruspalveluiden rahoitukseen. Niihin on satsattu rahaa vähintään isolla lusikalla. Ongelmaksi on muodostunut se, ettei lusikoiminen riitä kun menot kasvavat kauhamitalla.

Talouden käppyrät ovat myönteisessä asennossa, mutta eräs peruskysymys odottaa vielä ratkaisuaan. Suomalainen yhteiskunta ja sitä myöten myös budjettitalous on todella suurten haasteiden edessä vasta ensi vuosikymmenellä, kun väestön ikääntyminen alkaa todella purra. Siihen valmistautumiseksi budjetin on lähivuosina oltava todella kovassa trimmissä. Talous kasvaa, vienti vetää - mutta velkakakku vain mehustuu suurten ikäluokkien eläköitymisen aattona. Siinä on valtiontalouden lähivuosien todellinen dilemma.

Paula Lehtomäki, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.