Kesä ja kärpäset – lisää panoksia matkailualalle

Voi itku, miten kaunis tämä Suomi on! Sen joka kulmalta. Kesällä on enemmän aikaa kiertää ja kulkea, oppia tuntemaan maata ja tehdä havaintoja. Neljä vuodenaikaa tai oikeastaan kahdeksan vuodenaikaa, varsinkin pohjoisessa, ovat kyllä huikea voimavara. Voimavara kehittää matkailua, tarjota elämyksiä vierailijoille ja luoda työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia meille suomalaisille.

Matkailu ei todellakaan ole enää nappikauppaa. Silti matkailussa on huikeat mahdollisuudet kasvuun, myös näin eurooppalaisen laman oloissa. Maailmanlaajuisesti matkailu kasvaa 4 prosentin vauhtia ja kasvu on Suomessa ollut jopa tätä voimakkaampaa, myös nyt laman aikana. Matkailutuloa syntyi viime vuonna noin 15 miljardia euroa, josta ulkomaalaisten osuus oli 4,4 miljardia euroa. Ja tämähän on vientiä, siinä missä paperi tai koneetkin. 4,4 miljardia on lähes kahdeksan prosenttia vientituloista – siis erittäin paljon.

Suomessa kävi viime vuonna lähes kahdeksan miljoonaa matkailijaa ja kasvu oli yli viisi prosenttia edellisestä vuodesta. Matkailuala tuo verotuloja valtiolle ja kunnille yli viisi miljardia euroa. Se työllistää yli 140 000 ihmistä. Toimipisteitä on 25 000 ja ne ovat pääosin pienyrityksiä. Suomi on matkailullisesti hyvässä huudossa, ja mikä parasta, näitä työpaikkoja ei voi viedä Kiinaan. Tuotetta myös kehitetään koko ajan voimakkaasti, toisin kuin muutamilla perinteisillä teollisuuden vientialoilla.

Matkailu on jo nyt suurempi toimiala kuin pankkisektori ja 66 kertaa suurempi kuin paljon hypetetty peliala. Matkailussa on potentiaalia voimakkaaseen kasvuun, vientiin ja vaihtotaseen tasapainottamiseen. Miksi matkailulle ei anneta sille kuuluvaa arvoa valtakunnan elinkeinopolitiikassa? Työ- ja elinkeinoministeriössä matkailuasioita hoitaa 0,7, siis nollapilkkuseitsemän, virkamiestä!

Matkailun Edistämiskeskuksen määrärahat ulkomaiseen markkinointiin on riisuttu minimiin. Samaan aikaan Ruotsi ja Norja kasvattavat markkinointimäärärahoja huomattavasti. Olisikohan matkailuala vihdoinkin tunnustettava tulevaisuuden ja voimakkaan kasvun alaksi ja ryhdyttävä sen vaatimiin toimenpiteisiin?

Kehittyvä matkailu, jos mikä, tarvitsee myös toimivat liikenneyhteydet. Suomen kaltaisessa maassa lentoyhteydet ovat junayhteyksien ohella avainasemassa, varsinkin Lapissa. Siksi Finnairin suunnitelma vähentää lentopaikkoja Lapin lennoiltaan yli 40 prosenttia ensi talvikauden aikana tuntuu kovin oudoilta. Olisikohan matkailuyrittäjien ja Finnairin lyötävä nyt viisaat päänsä yhteen pohtimaan, miten saadaan Finnairin kuljettamista Aasian matkustajista suurempi osa poikkeamaan Lappiin ja muuhun Suomeen. Tällä hetkellä se lienee prosentin luokkaa!

Suomen vetovoimaan liittyy paitsi kauneus myös turvallisuus ja siisteys. Mutta kun katselee vaikkapa Helsingin katuja, syntyy kyllä epäilys, onko tämä siisteyttä. Kadut ovat täynnä tupakantumppeja ja muuta roinaa, pikaruokapakkauksia ja sen sellaista. Mikä meitä vaivaa? Miksi tupakkamiehet ja myös tupakkanaiset katsovat oikeudekseen tumpata tupakkansa siihen paikkaan kadulle, missä tupakasta imu loppuu? Vaikka roskakori olisi aivan vieressä. Kun vierailin äsken Japanissa, sain tietää, että tupakointi kadulla oli kiellettyä. Sisälle sen sijaan oli järjestetty paikkoja tupakoitsijoille. Tästä pitäisi ottaa oppia – tupakointikielto kaduille!

Mille hotellissa majoittuva matkailija antaa eniten arvoa? Siisteydelle, mutta myös aamiaiselle. Aamiainen on hotellin käyntikortti. Kokemuksesta kysyn: miksi sitä ei Suomessa osata? Raaka-aineet ja aamiaistuotteet ovat hyviä, mutta se asettelu! Jos makkaroita ja juustoviipaleita ei ilman väkivaltaa saa irti toisistaan ja kolmioiksi leikatut tomaattiviipaleet lilluvat vetisessä kulhossa, on jotain vialla. Työvoiman hinta ei voi olla selittäjä, kun se kyetään tekemään Saksassa, Ranskassa, Belgiassa, Virosta puhumattakaan. Ja olisihan se kohteliasta, jos joku toivottaisi tervetulleeksi aamiaiselle hyvän huomenen kera!

Ja vielä, maata kulkiessa kiinnittää huomiota mahtavasti kasvaviin metsiin. Lapissa ne ovat parhaiten hoidettuja mutta ei etelässäkään mitään vikaa ole. Puuta käytetään vuosittain kuusikymmentä prosenttia metsän kasvusta, Lapissa vain neljäkymmentä prosenttia. Siksi metsäyhtiöiden, viimeksi Stora-Enson eilen, saneeraus- ja irtisanomisilmoitukset tuntuvat aivan järkyttäviltä. Missä on tuotekehittely, innovaatiot ja niiden hyödyntäminen kaupallisesti? Ovatko yhtiöt liian isoja ja jäykkiä tekemään muutoksia? Ja onko näin etäännytty liian kauas itse asiasta eli metsästä? Eikö ole halua tutkia ja kehittää? Vai onko vika johdossa? Ovatko johdon palkkiot liian suuret kannustamaan parempaan suoritukseen? Epäilen, että vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on ”kyllä”.

Kesäisenä vapaa-aikana mielessä pyörii vanhasta muistista myös työmarkkina-asiat. Mikä järjestelmää vaivaa? Lama pahenee ja silti dogmaattisia fraaseja toistellaan, puolin jos toisinkin. Katsokaa työmarkkinajohtajat peiliin! Sieltä löytyy malleja, miten asioita on pragmaattisesti hoidettu. Niin voidaan tehdä nytkin. Kansakunnan hyväksi tehdyistä ratkaisuista te saatte sulan hattuunne ja nimen historian kirjoille, ei talouden karille ajosta. Työmarkkinapolitiikka on vakavaa talouspolitiikkaa, ei yksisilmäistä edunvalvontaa.

Toivottelen täältä golf-kentän reunalta kaikille oikein rattoisaa juhannusta ja leppoisaa kesää!

Arto Ojala

Kemijärven ex-kaupunginjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.