Kolmikantaa on uudistettava

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kaipaa sisällöllisiä ja rakenteellisia uudistuksia kolmikantayhteistyöhön.

Kolmikantayhteistyö, eli työntekijäjärjestöjen, työnantajien ja hallituksen yhteistoiminta, on puhuttanut viime aikoina paljon. Hyvä niin. Perinteisesti keskustelua on käyty vain siitä, kuka kannattaa kolmikantaa ja onko ketään, joka sitä vastustaa. Kysymys on tietysti paikallaan, mutta nyt on tarvetta puhua myös siitä, mitä kolmikannalla tarkoitetaan ja mitä kukin siltä odottaa. Mielestäni kolmikantaisen valmistelun arvoa voidaan mitata vain sen tuloksilla. Jos lopputuloksena on lainsäädäntöä ja muita ratkaisuja, joilla lisätään työllisyyttä, kasvua, tuottavuutta ja kestäviä työelämän toimintatapoja, niin silloin kolmikanta toimii oikein.

Toisaalta on syytä puhua kolmikannan ja poliittisen päätöksenteon työnjaosta. Mielestäni nykyinen hallitus on antanut työmarkkinajärjestöille, eli työnantaja- ja työntekijäjärjestöille liikaa valtaa sellaisissa kysymyksissä, jotka eivät niille kuulu. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta on vaikkapa työllisyyspolitiikan linjauksien valmistelun ulkoistaminen työmarkkinajärjestöille, kuten viime syksynä tapahtui. Toinen esimerkki on viime tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä tehdyt päätökset liikenneväylien rakentamisesta.

En pidä oikeana sellaista nykyhallituksen ajattelutapaa, jolla vastuun päätöksistä voi ulkoistaa työnantajille ja työntekijäjärjestöille. Tällöin hallituksesta ja eduskunnasta tulee kumileimasimia, jotka hyväksyvät muualla tehdyt päätökset. Erityisen huolestuttavana kehityspiirteenä pidän sitä, että kansanedustajia syyllistetään siitä, jos heillä on erilainen mielipide kolmikannassa sovituista lainsäädäntö- tai budjettiratkaisuista. Usein tällaiset kansanedustajat tai puolueet leimataan tarkoitushakuisesti sopimusyhteiskunnan vastustajiksi.

Kolmikanta on hyvin suomalainen toimintatapa. Vastaavanlaista ei ole käytössä esimerkiksi Ruotsissa. Mielestäni kolmikannalla on saatu aikaan monissa asioissa hyviä tuloksia. Tärkeimpinä aikaansaannoksina ovat olleet talouteen ja työmarkkinoille saavutetut vakaus ja ennustettavuus.

Viimeisimmät tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat olleet pääosin onnistuneita paketteja. Suomessa on myös pystytty tekemään eläkejärjestelmämme tulevaisuuden kannalta elintärkeät uudistukset ajoissa. Komikantayhteistyö on lisännyt luottamusta monien suurten uudistusten läpiviemisessä.

Kolmikantainen valmistelu on hyvä työkalu jatkossakin, jos se kykenee uudistumaan ajan vaatimusten mukaisesti - ja jos sen avulla saavutetaan tulevaisuuden kannalta hyviä tuloksia. Sisältö siis ratkaisee.

Kaksikannasta kolmikantaan

Kolmikanta tarvitsee kuitenkin sekä sisällöllisiä että rakenteellisia uudistuksia. Työllisyys, tuottavuus ja tasa-arvo työmarkkinoilla ovat niitä sisältöjä, jotka kaikkien osapuolten pitäisi nostaa keskeisimmiksi tavoitteiksi kolmikantaisen valmistelun piirissä.

Parannettavaa löytyy esimerkiksi naisvaltaisten alojen heikosta palkkakehityksestä, yrittäjyyden edellytysten paremmasta huomioimisesta ja työnteon kannustavuuden lisäämisestä. Työnteon kannustavuudessa yksi suurimmista haasteista on se, kuinka tehdä tilapäisetkin työt tekijälleen taloudellisesti kannattavaksi. Tällä hetkellä ongelmana on, että esimerkiksi työmarkkinatuella elävä ihminen joutuu helposti tilanteeseen, jossa lyhytaikaisen työn vastaanottaminen pienentää hänen käteen jäävää tuloaan.

Kaiken työn on aina oltava arvokasta ja kannattavaa. Nykyinen kannustavuuden puute johtaa tilanteeseen, jossa ihmiset menettävät luottamuksensa siihen, että heillä on mahdollisuus omilla toimillaan vaikuttaa omaan elämäänsä. Tämä vie tulevaisuudenuskon ja johtaa passiivisuuteen sekä riippuvaisuuteen tulonsiirroista.

Myös kolmikannan rakenteellista kehittämistä tarvitaan. On tunnustettava se tosiasia, että yrittäjien merkitys suomalaiselle työllisyydelle on todella merkittävä ja siksi heidän äänensä on kuuluttava tasavertaisesti työelämänlainsäädäntöä kehitettäessä.

YT-lain valmistelusta opittiin myös se, että kolmikanta olikin kaksikanta. Hallituksella ei ollut yhteistä toimintalinjaa eikä mielipidettä asiasta. Niin sanotun kolmikantaisen työryhmätyön päädyttyä ratkaisuunsa, Keskusta ja RKP ilmoittivat, ettei lopputulos ole oikea. Julkisen keskustelun jälkeen puolueet kuitenkin taipuivat kutakuinkin alkuperäisen päätöksen kannalle. Tämä osoitti sen, että kolmikannasta on joissakin tapauksissa tullut korostetusti työmarkkinaosapuolten kaksikanta, ja hallituksesta äänetönyhtiömies. Tämä ei ole oikein.

Olen siis sellaisen kolmikannan kannattaja, joka saa aikaan kaikkien suomalaisten kannalta positiivisia tuloksia. Olen myös sellaisen kolmikannan kannattaja, joka pystyy elämään ajassa ja uudistumaan. Kolmikannasta ei saa muodostua hallituksen tuella vain suurimpien ja vahvimpien työmarkkinajärjestöjen taistelukenttä, jossa yrittäjien ja kaikkien palkansaajajärjestöjen ääni ei ole tasavertaisessa asemassa. Sellainen kolmikanta on vain valtapolitiikan väline, joka heikentää luottamusta ja rakentavaa sopimisen kulttuuria sekä ulkoistaa parlamentaariseen demokratiaan kuuluvan vastuun poliittisilta päätöksentekijöiltä muualle.

Jyrki Katainen, kokoomuksen puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.