Kuka johtaa hallituksen energiapolitiikkaa?

Arto Ojalan mukaan hallituksella on edessään energiapolitiikan ratkaisuviikot, sillä 23. päivä EU-komissio julkistaa ehdotuksensa uusiutuvien energialähteiden lisäämisestä. Taakanjakopäätöksen odotetaan olevan Suomelle raskas.

Energiapolitiikassa tehdään paitsi ilmaston kannalta tärkeitä ratkaisuja myös koko yhteiskunnan taloudellisen hyvinvoinnin kannalta olennaisia päätöksiä tällä hallituskaudella.

Pääministeri Vanhanen on todennut, että ”sähkön hinnan nousuun on valmistauduttava”. Tämä lausahdushan tarkoittaa samaa kuin ”valmistautukaa talouden kasvun hidastumiseen, alistukaa työpaikkojen vähenemiseen”! Ei kai poliitikko näin saa alistua. Hallituksen on etsittävä ja keksittävä kustannustehokkaita uusia energiaratkaisuja, joilla talouden kasvu turvataan. Hallitusohjelma antaa hyvät eväät järkevällekin energiapolitiikalle.

Hallituksessa vihreillä on erilainen näkemys energiapolitiikasta kuin kolmella muulla hallituspuolueella. Nyt on aika testata, mitä hallitusohjelman kirjauksilla oikeasti tarkoitetaan. Kuka hallituksen energiapolitiikkaa johtaa? Viekö hallitusta yksi puolue, vihreät, vai kolmen muun puolueen enemmistö. ”Mitään päästötöntä….. tuotantomuotoa…. ei saa sulkea pois, vaan kaikkia energiamuotoja tulee tarkastella yhteiskunnan kokonaisedun kannalta”. Suora osittaislainaus hallitusohjelmasta. Tekstin pohjalta pitäisi olla helppo toimia, maallikkokin ymmärtää sanoman.

Hallituksella on edessään energiapolitiikan ratkaisuviikot. Tammikuun 23. päivänä EU-komissio julkistaa oman ehdotuksensa uusiutuvien energialähteiden lisäämisen ns. taakanjaoksi ja samana päivänä julkistetaan myös ehdotus päästökauppadirektiiviksi koskemaan vuoden 2012 jälkeistä aikaa. Näiden päätösten jälkeen keväällä hallitus antaa myös selonteon ilmasto- ja energiapoliittiseksi strategiaksi.

Taakanjakopäätös tulee olemaan Suomelle raskas. EU on yksipuolisesti Eurooppa-neuvoston päätöksellä sitoutunut alentamaan kasvihuonekaasuja 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Samalla päätöksellä uusiutuvien energiamuotojen osuutta kasvatetaan nykyisestä 6,5 prosentista 20 prosenttiin koko Unionin alueella.

Suomessa uusiutuvien energiamuotojen osuus on jo nyt noin 28 prosenttia. Ennakkotiedot kertovat, että kaikkien maiden velvoitetta – huolimatta uusiutuvien energiamuotojen osuudesta nyt – tullaan lisäämään tasajakona runsaalla viidellä prosenttiyksiköllä. Tämän lisäksi maiden taakkaa lisätään toinen mokoma taloudellisen kantokyvyn mukaan, siis käytännössä jäsenmaiden bruttokansantuotteiden suhteessa. Näin Suomikin tulee saamaan tästä osuudesta runsaasti lisää velvoitetta, vähintään toiset viisi prosenttiyksikköä. Vastaavasti tähänkin asti asiansa huonosti hoitaneet jäsenmaat, Etelä-Euroopan maat ja uudet jäsenmaat pääsevät suhteellisesti helpommalla.

Tällainen päätös sotii kaikkea talonpoikaisjärkeä vastaan, eikä ole lisäämässä luottamusta EU:n oikeudenmukaiseen päätöksentekoon. Kyllä kai sen, että tuotat jo nyt paljon ja tehokkaasti uusiutuvaa energiaa, pitäisi olla painava kriteeri päätöksenteossa. Nyt päätös perustuu päinvastaiseen, mitä huonompi olet, sen helpommalla pääset.

Ministeri Pekkarinen on energiapolitiikasta vastaava ministeri. Luulenpa, että ministeri kommentoi 23. tammikuuta jälkeen tilannetta jotenkin seuraavasti. ”Kovat velvoitteet tulivat, syöttötariffit on otettava laajalti käyttöön”. Siis ryhdytään tukemaan sellaisia uusiutuvien energian muotoja, jotka muuten eivät kannata. Sähkön hinta nousee. Ja kuka tuen maksaa? Sähkön käyttäjä tietenkin.

Samaisena päivänä julkistetaan myös ehdotus uudeksi päästökauppadirektiiviksi. Nykyinenkin päästökauppajärjestelmä on viime vuoden loppua kohti taas nostanut tukkusähkön hintaa lähes kaksinkertaiseksi vuoden 2007 keskimääräiseltä tasolta. Miksi näin? Koska maakohtaisessa järjestelmässä jotkut maat jakoivat liikaa päästöoikeuksia, mikä vuoden 2006 alkupuolella romahdutti niiden hinnan käytännössä nollaan. Nyt vuoden vaihteen jälkeen päästöoikeuksilla on taas hintansa, yli 20 euroa hiilidioksiditonnilta, mikä näkyy sähkön hinnan nousuna.

Uuden päästökauppadirektiivin sisällöstä ei vielä ole tarkempaa tietoa. Se on kuitenkin selvää, että päästökiintiöt pienenevät. Päästökaupan jatkuminen nykyisellä mallilla lisää vähäpäästöisten ja tehokkaiden yritysten kustannuksia. Tehokkaita yksiköitä joudutaan supistamaan, ehkä jopa ajamaan kokonaan alas. Investoinnit siirtyvät Kaukoitään tai ylipäätänsä maihin, joissa ei ole päästökauppajärjestelmää eikä samanlaisia päästövaatimuksia kuin meillä. Päästöt tuotettua yksikköä kohti lisääntyvät. EU:n päätöksen takia päästöt lisääntyvät maailmanlaajuisesti, eivät suinkaan vähene, niin kuin tarkoitus tietenkin olisi.

Ei kai näin pidä enää käydä? Jos kerran maailmanlaajuiseen päästökauppaan ei ole mahdollisuuksia, pitäisi löytää ratkaisu, joka palkitsee hyviä yrityksiä ja rankaisee, mutta samalla kannustaa huonoja. Yhtenä vaihtoehtona jälkikäteinen päästökauppa olisi ratkaisu. Tällöin hyvät yritykset saisivat päästöoikeutensa ilmaiseksi tai hyvin halvalla ja huonot joutuisivat maksamaan niistä paljon. Tällä tavalla pakotettaisiin päästöiltään huonoja yrityksiä ponnistelemaan päästöjen pienentämiseksi ja päästöiltään hyvienkin yritysten on ponnisteltava pitääkseen asemansa ja parantaakseen sitä. Tiedän, että komissio vastustaa tätä ajatusta, mutta en tiedä miksi! Väitetään, että komissio vastustaa, koska päästöjen kokonaismäärällä ei näin olisi etukäteen määriteltyä kattoa. Joka tapauksessa tulos itse asian eli päästöjen vähentämisen kannalta olisi tässä järjestelmässä nykyistä parempi.

Paljon on siis energiapoliittista lobbaustyötä EU:n tasolla tehtävänä!

Hallitus ilmoittaa ohjelmassaan olevansa valmis lisäämään tuntuvasti vesivoiman käyttöä. Siksi on selvää, että myös uusien altaiden rakentamisesta on päätettävä. Uudet altaat eivät yksin ratkaise kasvavan sähköntarpeen pulmaa, muutakin tarvitaan. Vesivoimalla tuotetaan ilman valtion tukea puhdasta sähköä halvimmalla. Ilmastonmuutoksen, ja tulossa olevan tulvadirektiivin määräysten myötä tulvasuojeluun on joka tapauksessa tehtävä suuria investointeja. Miksi näitä investointeja ei tehtäisi järkevällä tavalla niin, että tulvavedet otetaan jo yläjuoksulla kiinni ja käytetään voimantuotantoon. Vuotoksen altaalla, ”Itä-Lapin monitoimialtaalla” olisi myös muuta taloudellista merkitystä nykyaikaisella tavalla rakennettuna. Kalastus- ja matkailuelinkeinot hyötyisivät altaasta merkittävästi. Ja miksipä ei rakenneta altaan ympärille tuulivoimaloita, joiden voimalla altaan vettä voidaan voimalan jälkeisestä alakanavasta nostaa takaisin altaaseen, ”uusiokäyttöön”.

Puuenergia on sekä sähkön- että biodieseltuotannon näkökulmasta nousemassa aivan uuteen valoon nuorten metsien hoidon ja hakkuujätteen taloudellisesti kannattavan korjuun lisääntyessä. Ilman riskiä metsäteollisuuden puuhuollolle. Ja muitakin taloudellisesti kannattavia energian tuotannon muotoja hallitusohjelmasta löytyy.

Sähkön osuus energian loppukulutuksesta on noin 30 prosenttia. Vaikka kuinka tehokkaita olisimme, sähkön tarve lisääntyy nykyisestä noin 90 terawattitunnista 115 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä. Tätä kapasiteettia ei nyt ole. Kapasiteetin lisäystä tarvitaan ja kapasiteetin pitää olla omaa, ei sähkön tuontia muualta.

Arto Ojala, valtiotieteiden maisteri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.