Kurssi Itämeren pelastamiseksi pidettävä

Monen ympäristöstä huolta kantavan mielialaa on painanut viimeaikainen uutisointi, jonka mukaan Suomenlahden sinilevälautat ovat tällä hetkellä ennätyksellisen suuria. Viimeksi vastaavaa on koettu 2000-luvun alkupuolella.

Vaikutukset ovat saaneet kokea monet rannikolla uimaan pyrkivät lapset ja aikuiset sekä veneillen ja purjehtien virkistäytyvät kesäloman viettäjät. Tilanne on masentava. 

Itämeren pelastaminen on pitkään ollut suomalaisen ympäristönsuojelun ja sitä edistävien kärkitavoite. Eikö mitään siis ole saatu aikaiseksi? 

Päinvastoin, tärkeä työ on tuottamassa tulosta. 80-90-luvun vaihteesta alkaen Itämeren ravinnekuormitus on vähentynyt. Erityisesti on kyetty leikkaamaan fosforikuormitusta. Typenkin osalta on edistytty, tosin hitaammin. 

Kun kuormitusta saadaan pienennettyä, voivat tulokset näkyä lähialueilla rehevöitymisen vähenemisenä nopeastikin, mutta laaja-alaista ja pysyvää paranemista saavutetaan vasta viiveellä. Itämeri on lähes suljettu allas, jonka veden vaihtuminen ottaa jopa 30 vuotta.  

Nähtävillä olevista suurista sinilevälautoista huolimatta Itämeri on tervehtymisen tiellä. Nyt meidän on pidettävä muutama vuosikymmen sitten otettu kurssi ja tehtävä osamme. Tästä ei käy tinkiminen.  

Viime vuosina suurin julkinen huomio on kiinnittynyt Suomessa merenkulun vaikutuksiin. Merenkulun osuus kuormituksesta ei ole kuitenkaan ratkaiseva. Suurin rooli on maalta valuma-alueiden kautta mereen päätyvillä ravinteilla. 

Kun paljon kuormittavia pistelähteitä on saatu kuriin, sekä yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesin osalta on edetty merkittävästi, näyttelee entistä suurempaa roolia maatalous. Maatalous vastaakin yli 60 prosentista kuormituksesta. Sen suhteellinen osuus näyttäisi olevan edelleen kasvussa. 

Valitettavasti suurin osa rannikkovesistöistämme ei ole hyvässä kunnossa. Matalat rannikkovedet ovat herkkiä. Itämeren yleisen tilan kohentuminen ei näy, jos omat toimemme läheisellä valuma-alueella eivät ole riittäviä. Katse on tarkennettava kaukaa Puolan kipsikasoista nyt takaisin lähelle, omiin toimiimme.  

Paljon on jo tehty, mutta tarvitsemme uusia keinoja ja myös vanhojen toimenpiteiden tehokkaampaa toimeenpanoa. Maatalouden osalta käsillä on nyt näytön paikka. Seuraava maatalouden kehittämisohjelma, sekä valmistelussa olevat vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmat antavat tähän välineitä. Kaikki maatalousyrittäjät on saatava vaikuttavilla keinoilla osallistumaan vesien suojeluun yhtä aktiivisesti kuin monet jo nykyisin tekevät. 

Itämeren tilaa voidaan parantaa vaikuttavasti vain aidon yhteistyön kautta sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Tähän tarvitaan laaja-alaisesti mukaan niin eri valtioita, tutkimuslaitoksia, elinkeinoja kuin kansalaisjärjestöjä. Kaikkien on osallistuttava talkoisiin. 

Tavoitteiden on mahdotonta nähdä toteutuvan ilman Venäjän merkittävää panosta. Siinä tärkeää osaa näyttelevät Moskovan valtakeskittymän rinnalla myös Pietarin ja Kaliningradin aluehallinnot. 

Akuutti, Ukrainan ympärille kiertyvä kansainvälinen poliittinen kriisi on taloudellisten intressiemme lisäksi uhka myös monille muille arvokkaille yhteistyön muodoille. Suomen etu on turvata Venäjän pysyminen täysipainoisesti mukana niissä pöydissä, joissa Itämeren kohtalosta päätetään. 

Antti Rinne, Valtiovarainministeri, (sd)

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.