Näköalatonta liikennepolitiikkaa

Ojalan mukaan Suomen kaltainen pinta-alaltaan suuri maa vaatii pitkäjänteistä liikenneväylien kehittämistä, jotta taloudellista kasvua syntyisi.

Suomi on iso maa. Lämpötilavaihtelut ovat suuret, ja maa routaantuu talvella. Siksi liikenneinvestoinnit Suomessa ovat kalliita ja myös teknisesti vaativia.

Hyvin toimiva liikenneväylästö on talouden kasvun kannalta välttämätön. Ei synny yritystoimintaa, ellei liikenneinfrastruktuuri toimi. Ja ellei ole yritystoimintaa, ei ole myöskään talouden kasvua eikä hyvinvointia nyt ja tulevaisuudessa.

Kehysbudjetointi on ollut jo usean hallituksen budjettipolitiikan ohjenuora. Järjestelmä on hyvä, koska se pakottaa kurinalaiseen menopolitiikkaan ja pakottaa sellaisenaan lisäämään julkisen talouden tehokkuutta. Mutta liikennepolitiikkaan kehysbudjetointi ei sovi. Väyläpolitiikka on pitkäjänteistä investointitoimintaa ja sitä pitää rahoittaa samalla tavalla kuin mitä tahansa isoa investointia yritysmaailmassa.

Julkinen liikennerahoitus pitää pitkäjänteisyytensä ja investointiluonteensa vuoksi erottaa kehysbudjetoinnista.

Hallitusohjelmassaan Vanhasen hallitus ilmoitti pyrkivänsä siihen, että liikennepoliittinen selonteko annettaisiin aina uuden hallituksen toimesta vaalikauden alussa. Nykyinen hallitus antoi liikennepoliittisen selonteon viime maaliskuun lopulla.

Selonteossa todetaan, että valtion "lyhytjänteinen, hankekohtainen budjetointikäytäntö vaikeuttaa osaltaan hankkeiden tehokasta toteuttamista". Kun valtion talousarviokäytäntö perustuu käyttömenobudjetointiin, käsitellään investoinnitkin vain käyttömenoina. Tällainen menettely ei tietenkään voi luoda mitään pohjaa järkevälle ja taloudelliselle, pitkäjänteiselle väyläinvestointipolitiikalle.

Selonteossa pohdiskellaan edelleen, että pääomatalouden ohjaus pitäisi eriyttää käyttötalouden ohjauksesta ja investoinnit jaksottaa taloudelliselle pitoajalle. Näin valtion budjettiin merkittäisiin investointimenojen sijasta vain vuosittaiset poistot. Tällöin investoinnin rahoitussuunnittelu olisi hallittua ja pitkäjänteistä, niin kuin normaalissa yksityisessäkin investoinnissa. Mutta sitten, selonteko jatkaa huokauksenomaisesti: ”Pääomabudjetoinnin käyttöönotto edellyttäisi koko valtiontalouden ohjausjärjestelmän uudistusta”.

Niinpä! Niin varmasti edellyttäisi. Mutta voiko se olla niin vaikeaa? En tiedä, mutta en myöskään usko, että käytännön muuttaminen olisi ylivoimaista! Varsinkin, kun se on pakko muuttaa.

Suomen liikenneväylästö on katastrofin edessä, ellei pikaisesti päästä jouhevampaan investointien rahoituspolitiikkaan. Rautatiet on tiheimmin liikennöityjä pääväyliä myöten päästetty surkean huonoon kuntoon. Läpäisykyky on huono ja sallitut ajonopeudet alhaisia. Teollisuuden kuljetustarpeet lisääntyvät puutullien ja tehtaiden keskittymisten seurauksena varsinkin metsäteollisuudessa. Henkilöliikenne lisääntyy matkailun kasvaessa nopeasti, ja lisääntyisi vielä nopeammin, jos rautatieverkko kykenisi vastaamaan tämän hetken tarpeisiin. Myös ilmaston-muutos lisää painetta rautatieliikenteen kehittämiselle. Samaan aikaan tarpeet investoida kokonaan uusiin rautateihin Lapissa ja muualla Pohjois-Suomessa li-sääntyvät kiivaasti.

Maanteiden kehittäminen unohdettiin 1990-luvun laman jälkeen kymmeneksi vuodeksi. Nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa maanteiden läpäisykyky on huono ihan kotimaisistakin syistä. Lisäksi sitä pahentaa huimasti kasvanut Venäjälle suuntautunut transitoliikenne, jolle ei ole loppua näkyvissä. Tiet ovat onnettomuusalttiita kapeutensa ja huonon kuntonsa vuoksi. Suuret onnettomuusluvut johtuvat paljolti teiden huonosta kunnosta.

Lapissa ei koskaan aiemmin ole ollut näin huutava tarve väyläinvestointeihin kuin nyt. Käynnistymässä olevat kaivoshankkeet lähes joka puolella Lappia edellyttävät mittavia uusinvestointeja ja vanhojen väylien korjauksia. Metsäteollisuus kuljettaa raakapuuta yhä pidempiä matkoja, mielellään tehokkaasti järkevällä kalustolla. Lapin matkailu lisääntyy nopeaa vauhtia, ja lisääntyisi vieläkin nopeammin, jos väylät toimisivat paremmin.

Oma lukunsa on Barentsin alue ja ennen muuta Luoteis-Venäjä, Kuolan alue. Alueen merkitys Venäjän taloudessa kasvaa rajua vauhtia. Kymmenien miljardien eurojen arvoiset investoinnit ovat käynnistymässä niin kaasuteollisuudessa kuin muussakin teollisuudessa nopealla aikataululla. Satamia kehitetään, rakennustoiminta lisääntyy, samaten palvelujen tarve. Matkailulle avautuu aivan uudet näköalat, samoin rakennustoiminnalle ja erilaiselle palveluliiketoiminnalle. Nämä mahdollisuudet pitää nähdä, ei vain Lapissa vaan koko Suomessa. Luoteis-Venäjälle suuntautuviin liikenneväyliin kannattaa panostaa mieluummin aikaisemmin kuin liian myöhään.

Kaiken toiminnan perustana on saavutettavuus, toimiva ja tehokas liikenneverkosto. Nyt pitää ennakkoluulottomasti nähdä tulevaisuuteen ja tehdä päätöksiä nopeasti. Ensimmäiseksi pitää muuttaa väyläinvestointien budjetointi- ja rahoi-tuskäytäntöä vastaamaan normaalin pitkäjänteisen investoinnin rahoituskäytäntöä.

Arto Ojala, valtiotieteiden maisteri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.