Omistajaohjaukseen oma ministeri

Talouskriisi on monessa maassa muuttanut asenteita valtio-omistukseen. Valtio omistajana nähdään pitkäjänteisyyttä ja vakautta synnyttävänä tekijänä.

Valtionyhtiöitä ei pitäisikään enää tarkastella vanhojen ideologisten silmälasien lävitse.

Suomessakin on tarve huolehtia sinivalkoisesta omistajuudesta. Tarvitsemme paitsi pörssimuotoista yritystoimintaa myös vahvasti Suomeen sitoutunutta omistajuutta. Näihin voi kuulua yhtä hyvin perheyritykset, osuuskuntamuotoinen yritystoiminta kuin valtionyhtiötkin.

Käynnissä oleva talouskriisi on osoittanut, että ulkomainen raha on usein kärsimätöntä. Kaukainen Suomi sijoituskohteena saattaa kärsiä nopeista varmuuden vuoksi myyntipäätöksistä.

Nyt pitäisikin valtionyhtiöiden myynnissä noudattaa suurta pidättyvyyttä. Olisi syytä vetää henkeä ja katsoa rauhassa viimeisen talouskriisin opetukset.

Esimerkiksi metalliteollisuudessa valtion säilyminen merkittävänä omistajana voi olla osaltaan takeena sille, etteivät työllisyydelle ja kasvunäkymille tärkeät yhtiöt joudu vihamielisten valtausyritysten kohteeksi.

Pörssikurssien ollessa alhaalla ja talouden näkymien muutenkin ollessa edelleen epävarmoja ei muutoinkaan ole hyvä hetki yritysmyynneille. Riski on suuri, että myyjä ei saa tavaralleen parasta mahdollista hintaa.

Siksikin hallituksen tuorein päätös pyytää myyntivaltuuksia Destiasta ja valmistella mm. Raskoneen myyntiä on yllättävä.

Valtionyhtiöt eivät todellakaan nimittäin ole olleet omistajalleen - suomalaiselle veronmaksajalle -mikään riippakivi. Valtionyhtiöt ovat viime vuosina tuottaneet omistajalleen erittäin hyvin. Valtion pörssiomistuksen osinkotuotto on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut 1,6-kertainen pörssin päälistan keskiarvoon verrattuna. Osinkotulot ja yhtiöiden maksamat suorat verot ovat jo pitkään olleet suuremmat kuin paljon puhutun valtionvelan korkomenot.

Valtio-omistukseen liittyy eräillä alueilla myös suoria turvallisuusvaikutuksia, joihin törmättiin Soneran myynnin yhteydessä. Silloinhan vasta jälkikäteen kerrottiin, että Soneran hoidossa oli puolustusvoimain ja poliisin elintärkeä tietoliikenne, joka saattaisi Tukholman pörssin kautta päätyä mihin tahansa ulkomaiseen omistukseen. Raskone puolestaan huolehtii tänään puolustusvoimain tärkeästä kalustohuollosta. Ollaanko tämäkin huolto valmiit yksityistämään ja kenen käsiin tällainen myynti puolustusvoimain kalustohuollon lopulta ohjaa?

Valtion omistaja-ohjaus tarvitsee jämäköitymistä. Valtion pitäisi sanoa selvästi oma tahtotilansa suurena omistajana julki, jotta se olisi muidenkin omistajien ja myös suomalaisen veronmaksajan arvioitavissa.

Omistajaohjauksen keskittäminen on ollut tärkeä linjanvetoa ja se mahdollistaa yhtenäisen ohjauksen valtio-omisteisissa yhtiöissä. Viimeisen kahden vuoden kokemuksen jälkeen joutuu kuitenkin kysymään, onko omistajaohjauksen hoito sivutoimisena ministeritehtävänä oikea ratkaisu.

Lähes 20 miljardin omaisuus pelkästään pörssiyhtiöissä tarvitsee myös ohjauksessa mahdollisuuden kunnolliseen ajankäyttöön. Fortumin toimitusjohtajan eläkeratkaisussahan kävi ilmi, ettei omistajaohjaus ollut koskaan välittänyt eläkeikäohjeistusta valtionyhtiöille, vaan asia oli sen varassa, että yhtiöiden hallituksen johto seuraa eduskunnan kyselytuntia ja siellä käytävää keskustelua.

Yhtiöiden toiminnalla on myös suuria työllisyysvaikutuksia: Antavathan ne suoraan työpaikan 100 000 suomalaiselle.

Omistajaohjaus ansaitsisi oman ministerinsä, joka voisi keskittyä valtion omistajuuden hoitoon. Tehtävä ei todellakaan ole mikään sivutoiminen harrastelijarooli. Sivutoimisen omistaja-ohjauksen ajan pitäisi olla ohi.

Omistajaohjauksen jämäköittäminen taitaisi hyvinkin tuottaa kulunsa moninkertaisesti takaisin.

Eero Heinäluoma, kansanedustaja, SDP

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.