Perheistä mittaa

Kun työssäkäyvien asioista pitää nykyisin päättää lähinnä työmarkkinajärjestöjen kesken, tasavallan hallitus kouraisi rakennepaketissaan opiskelijoilta ja lapsiperheiltä. Opintotuen, kotihoidontuen ja päivähoito-oikeuden muutoksista onkin viime päivinä riittänyt porinaa – ja aiheesta.

Pääministeri ilmaisi jo ajat sitten toiveensa saada useammat naiset nopeammin lapsenhoidosta takaisin työelämään. Siksi hallituksen päätös jakaa kotihoidontuki molempien vanhempien kesken ei yllättänyt. Sen sijaan yllättää, miten keskeneräisenä ja vähäisellä valmistelulla näin suuri periaatepäätös tehtiin.

Kotihoidontukea ei makseta sillä perusteella, hoitaako lasta kotona isä tai äiti. Tuki maksetaan sillä perusteella, että lapsi ei ole kunnallisen päivähoidon piirissä – riippumatta siitä, kuka häntä hoitaa. Kuinka jyvitys tehdään, jos hoitajana onkin mummi tai ukki? Ilmeisesti kotihoidontukea leikataan vuodella tässäkin tapauksessa.

Entä yksinhuoltajat? Saavatko he sekä isän että äidin osuuden? Ja toteutetaanko uudistus myös työlainsäädännön puolella? Siellähän säädellään siitä, kuinka kauan pienen lapsen vanhempi voi olla kotona hoitovapaalla. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Kotihoidontuen leikkaus johtaa siihen, että valtaosa niistä kaksivuotiaista, joita nyt hoidetaan kotona, hakeutuu kunnalliseen päivähoitoon. Se tulee tarkoittamaan paljon lisää lapsia moniin jo ennestäänkin täysiin päiväkoteihin. Muutos lisää tuntuvasti kuntien menoja – samalla, kun hallitus lupasi niitä karsia.

Hallitus päätti myös rajata kotona hoidettavan pikkulapsen isompien sisarusten päivähoito-oikeutta. Jos äiti hoitaa yötä päivää vauvaa kotona, isomman sisaruksen päivähoito on rajattu – mutta jos jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat työttöminä, rajausta ei ole. Tämä on erikoinen linjanveto, johon ei ole perusteluja vielä kuultu.

Työtä vailla oleva kaksivuotiasta kotona hoitava äiti pakotetaan näillä päätöksillä työnhakijaksi. Muutaman satasen kotihoidontuen sijaan hän alkaa saada tuntuvasti suurempaa työttömyyspäivärahaa, ja kaksivuotias menee kokopäivähoitoon kunnalle. Ei näissä tapauksissa yhteiskunta ainakaan säästä.

Vielä kustannuksiakin tärkeämpää ovat tietysti kaksi periaatetta: lapsen etu ja perheen valinnanvapaus. Usein alle kolmivuotiaille suositellaan kotihoitoa. Se ei ole ollut kaikille mahdollista tähänkään saakka, mutta uudistus uhkaa rajusti vähentää niiden perheiden lukumäärää, joille se on mahdollista tulevaisuudessa.

Jos työmarkkinoilla olevien ihmisten kokonaismäärää halutaan lisätä, se tapahtuisi vaikuttavammin esimerkiksi eläkeiän noston kautta. Toisaalta jos hallituksen tavoite saada isät kotiin toteutuu, se tarkoittaa kahden vanhemman perheessä sitä että yksi lähtee töihin ja toinen jää kotiin. Ei siinä silloin työssäkäyvien kokonaismäärä lisäänny!

Jotta työvoiman määrän lisäämistavoite siis toteutuisi, se edellyttää nimenomaan sitä, että kotihoitojakso lyhenee tuntuvasti. Se on leikkaus, vaikka sitä miten selittelisi. Työpaikathan tällä uudistuksella kyllä lisääntyvät ainakin päivähoitosektorilla.

Isiä pitää kannustaa lastenhoitoon. Se olisi realistisemmin toteutettavissa kiintiöimällä heille osa vanhempainrahakaudesta – siitä isälle tai äidille maksettavasta tuloihin sidotusta etuudesta, jota maksetaan vauvan vanhemmille. Hallitus löi sen sijaan lekalla kotihoidontukea. Heppoisin perustein.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.