Ratkaisujen syksy

Yhdysvaltain subprime-kriisistä alkanut talousmyllerrys on edelleen käynnissä. Nyt moni on valmis tunnustamaan, että 1980-luvulla Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin johdolla käynnistetty rahoitusmarkkinoiden täysi vapauttaminen päästi vapaaksi sellaisen ahneuden pedon, jonka jäljet hirvittävät, ja jonka uudelleenvaljastaminen on enemmän kuin vaikeata.

Vuodesta 2008 on koko maailmassa maksettu hintaa rahoitusmarkkinoiden jättiriskinotosta. Vaikutukset tuntuvat nyt neljä vuotta myöhemmin edelleenkin koko maailmassa. Maailmantalouden suuri veturi Yhdysvallat yskii eikä vieläkään ole päässyt kestävään kasvuun.

Pahinta jälkeä on kuitenkin syntynyt Euroopassa. Rahoitusjärjestelmän vaikeuksiin on yhdistynyt valtioiden velkakriisi ja talouskuplien puhkeaminen. Samaan aikaan eurojärjestelmä on osoittanut sisäisen heikkoutensa kriisiin vastaamisessa.

Euroalueen tiimalasissa hiekka alkaa käydä vähiin. Tulevasta syksystä on tulossa eurokriisin suurten ratkaisujen vuodenaika. Joko eurojärjestelmä pysyy koossa ja pääsee uudelleen tilanteen herraksi tai markkinavoimat ajavat kylmästi eniten velkaantuneiden maiden ylitse.

Haasteet ovat ennätyssuuret, sillä akuutin kriisinhoidon kanssa samaan aikaan pitäisi tehdä myös tärkeitä koko EU:n tulevaisuuteen liittyviä ratkaisuja. Veden vuotaminen laivaan pitäisi pysäyttää ja samanaikaisesti laatia sellaiset uudet piirustukset, jotka estäisivät uudet karilleajot.

EU:n huippukokous linjasi kesäkuussa, että vuoden loppuun mennessä ratkaistaan EU:n presidentti Herman Van Rompuyn johdolla valmisteltujen uudistusehdotusten kohtalo.

Markkinat eivät kuitenkaan ole siirtäneet katsettaan joulukuuhun, vaan ne toimivat tässä ja nyt. Kreikan, Irlannin ja Portugalin jälkeen testissä ovat yhä suuremmat euroalueen jäsenmaat. Epäluottamus Espanjan ja Italian markkinarahoituksen tulevaisuudesta on käsin kosketeltava. Espanja ja Italia muodostavat koko euroalueen bruttokansantuotteesta yli 28 prosenttia. Jos näiden maiden lainoituksen korot nousevat pysyvämmin seitsemän prosentin tuntumaan ja ylitse, ollaan kestämättömässä ja kokonaan uudenlaisessa tilanteessa.

Aikaisemmasta kokemuksesta tiedämme, että mikään maa ei pysty montaa kuukautta maksamaan matalan inflaation maailmassa näin korkeita korkoja. Ja toisaalta, jos näin suuret kansantaloudet eivät saa rahoitusta markkinoilta, ovat ne myös liian suuria talouksia muiden euromaiden rahoitettavaksi. Ollaan siis umpikujassa. Tietoisuus tästä vain ajaa korkoja korkeammalle.

Espanjan ja Italian lainakorkojen saaminen matalammiksi on nyt kaikkien eurooppalaisten ja itse asiassa koko maailman etu. Ei siis ihme, että tämän asian merkeissä ovat liikkeellä niin Yhdysvaltain valtiovarainministeri kuin Yhdysvaltain presidenttikin.

Kukaan ei tiedä, kuinka paljon aikaa on käytettävissä. Euroalueen velka- ja pankkikriisissä ollaan joka tapauksessa jo joku aika oltu sellaisilla vesillä, joista ei ole karttoja laadittu, ja joilla ei aikaisemmin ole purjehdittu. Siitä löytyy selitystä myös siihen, että mielipiteet kriisin ratkaisukeinoista eroavat ja päätösten tulkinnatkin ovat kovin poikkeavia.

Suurten talouksien ohella ongelmat jatkuvat myös aiemmin tukipaketteja saaneissa maissa. Erityisen paha tilanne on Kreikassa, jossa kaksien vaalien kautta syntynyt hallitus hakee omaa uskottavuuttaan niin omien kansalaistensa kuin muunkin maailman silmissä. Kreikan tukiohjelman toimivuus ja Kreikan sitoutuminen ohjelmaan on tulossa ratkaisevaan ja ilmeisen kriittiseen arviointiin syyskuun alussa.

Kypros on jo hakenut apua niin Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä kuin EU:lta. Kyproksen erityisongelmat liittyvät nekin rahoitusjärjestelmään ja sen riskeihin. Kyproksen rahoitusta on väliaikaisesti järjestelty syyskuuhun saakka. Ilmeisesti syyskuussa maa tarvitsee kuitenkin tietoa uudesta rahoituksesta selvitäkseen sitoumuksistaan. Venäjän hallituksella on silläkin pöydällään Kyproksen tukipyyntö.

Italian pääministeri Mario Montin vierailu Suomessa tapahtui hyvässä ilmapiirissä. Montin vierailun sanoma oli kuitenkin äärimmäisen vakava. Hänen huolensa oli, että Euroopan yhdistämiseen tarkoitettu yhteinen raha voi muodostua Euroopan uudenalaiseksi jakajaksi.

Suomi on pieni kansantalous; kaksi prosenttia euroalueen kansantuotteesta. Hyvin hoidetun taloutemme ansiosta olemme kuitenkin kokoamme suuremmassa roolissa. Siitähän Montinkin vierailu kertoi.

Syksyn alkaessa kaikki katseet siirtyvät uudelleen Saksaan. Saksa on taloudeltaan ja politiikan linjauksiltaan ylivoimaisesti merkittävin euromaista. Saksan kansantalous on yksistään lähes yhtä suuri euroalueella kuin Espanja ja Italia yhteensä. Saksan kannanotot ovat koko velkakriisin ajan määritelleet pitkälti euroalueen poliittisia linjauksia.

Merkittävä päivämäärä on syyskuun 12. päivä, jolloin Saksan perustuslakituomioistuin määrittelee kantansa pysyväksi tarkoitettuun Euroopan vakausmekanismiin EVM:ään. Voi olettaa, että tuosta päivästä alkaa korkean intensiteetin päätösvaihe.

Suomelle Saksan avainrooli ei tähän saakka ole ollut ongelma. Molemmat maat ovat jakaneet pitkälti samanlaista talousajattelua, samaa talouskulttuuria ja olleet terveen taloudenpidon esimerkkejä myös muille.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.