Seuraavan työmarkkinakierroksen valmistelut heti käyntiin

Suomi on syöksymässä taloudelliseen kriisiin. Kriisi koskettaa kaikkia suomalaisia. Finanssikriisin syiden pohtiminen kannattaa lykätä tuonnemmaksi, vaikka maailman rahoitus- ja sijoitusjärjestelmien uusiksi laittaminen onkin tärkeää. Siihen tarvitaan ennen kaikkea EU:n aktiivisuutta ja globaaleja pelisääntöjä ja valvontajärjestelmiä. Suomen yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa kannattaa olla tässä aktiivinen.

Maan hallitus on käynnistänyt oikeansuuntaisia toimenpiteitä, jotka liittyvät kriisin torjuntaan. Valmisteilla oleva elvytyspaketti on välttämätön ja ministeri Antti Tanskasen esitykset yritysten rahoituksen ja pankkien toiminnan turvaamiseksi ovat kannatettavia.

Työmarkkinajärjestöt pääsivät sopuun toimista, jolla halutaan tukea hallituksen elvytyspolitiikkaa. Työttömyysturvan uudistamisen lähtökohtana on paitsi palkansaajan turvasta huolehtiminen, myös järjestelmän kehittäminen niin, että työttömyysjaksoja voidaan lyhentää. Myös eläkejärjestelmän pitkän tähtäimen rahoitus parantaa vakautta ja luo turvaa. Osa-aikaeläkkeeseen ja niin sanottuun työttömyysputkeen tehtävillä ratkaisuilla luodaan talouden kestävyyttä pitkällä tähtäimellä.

*

Nyt pitää miettiä, minkälaisella työmarkkinaratkaisulla voi elvytystä tukea.

Työvoimakustannuksilla on aina sanottu olevan merkittävä vaikutus Suomen kilpailukykyyn. Elämmehän avoimessa taloudessa. Työvoimakustannuksilla on aina myös vaikutusta yritysten mahdollisuuksiin luoda lisää työpaikkoja. Vaikka taloudellisen kriisin perusongelma yrityksillä on tällä hetkellä sekä se, että vienti ei vedä eikä rahoitusjärjestelmä toimi, on väärä analyysi, että tulevilla palkkaratkaisuilla ei ole yritysten kannalta ratkaisevaa merkitystä. Niillä on.

Hyvissäkin olosuhteissa on oltava tarkka siinä, että työvoimakustannukset mitoitetaan tuottavuuteen oikealla tavalla. Kriisissä oikea kustannustaso vain korostuu. Jos työvoimakustannuksilla ei ole merkitystä, miksi sitten elinkeinoelämä on pitänyt hallituksen linjausta kansaneläkemaksun poistamisesta erityisen tärkeänä elvytyskeinona?

Työmarkkinajärjestöjen keskustelu työmarkkinaratkaisuista on ollut puolin ja toisin eipäsjuupas -keskustelua. Yhteinen linja löytyy siitä, että tarvitaan kykyä tehdä tupottomassakin maailmassa koordinoituja, toisin sanoen hallittuja työmarkkinaratkaisuja.

Koordinaation kannalta viime liittokierros synnytti ongelman. Hallitun työmarkkinakierroksen suunnittelua haittaa se, että eri toimialoilla työ- ja virkaehtosopimusten pituudet ovat erilaisia ja palkankorotusten ajoitus ja taso poikkeavat toisistaan. Jos koordinaatio halutaan jatkossa hajautetummassakin työmarkkinamallissa toimivaksi, kannattaisi pysähtyä pohtimaan ainakin sopimuskausien ajallista yhdenmukaisuutta.

Tuleva työmarkkinakierros käydään taloudellisen kriisin keskellä. Yleisenä lähtökohtana tulee olla, että työmarkkinakierros tukee omalta osaltaan hallituksen talouspolitiikkaa ja elvytystä. Työmarkkinaratkaisun palkankorotusten tason pitää tukea paitsi yritysten kilpailukykyä, myös koko kansantalouden kilpailukykyä. Tämä korostuu lähiaikoina erityisesti julkisen talouden rahoitusaseman kannalta.

Suomi tulee velkaantumaan rajusti tulevina vuosina. Oikein mitoitetuilla työmarkkinaratkaisuilla on suuri vaikutus myös velan kehitykseen.

Palkkaratkaisun tavoitteena tulisi olla palkansaajien ostovoiman turvaaminen. Ostovoiman turvaaminen on tärkeätä sisämarkkinoiden kehityksen kannalta. Tämä on sopusoinnussa myös hallituksen elvytyspolitiikan kanssa. Ostovoima-ajatus tarkoittaa siis sitä, että palkankorotustaso ja hallituksen mahdollisesti vuonna 2010 ja 2011 toteuttamat veroratkaisut tukevat toisiaan. Tästä seuraa, että työmarkkinaratkaisun tulee olla koordinoitu.

Eri suuntiin menevät ja palkankorotustasoltaan erilaiset ratkaisut vievät ostovoima-ajattelulta pohjan pois. Ostovoima-ajatusta seuratessa inflaatio, palkankorotukset ja verot muodostavat kohtalonyhteyden. Inflaatio on painumassa nopeasti alas, joka helpottaa ostovoimatavoitteen toteutumista.

Palkankorotusten tasoon liittyy myös työllisyys. Nyt kriisissä palkankorotusten tason pitää olla korostetusti sellainen, että se tukee työpaikkojen syntymistä. Työllisyysvaikutusta on vaikea arvioida nyt, mutta olennaista on se, että työllistyminen onnistuu kasvun lähtiessä liikkeelle.

Palkankorotusten tasoon voi liittää yleisen kilpailukykytavoitteen: kriisin jälkeen nousun alkaessa Suomi on kilpailijamaita paremmassa asemassa työllisyyden, työttömyyden, palkansaajien ostovoiman ja yritysten kilpailukyvyn suhteen.

*

Maan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen viime viikon tapaamisesta jäi vähän villoja. Tapaamisessa sovittiin kuitenkin, että tulo- ja kustannuspoliittinen selvitystoimikunta aloittaa laskelmien teon seuraavaa työmarkkinaratkaisua varten. Tässä on tarkoitus tarkastella kansantalouden, tuottavuuden, työllisyyden, palkankorotusten ja verotuksen suhdetta.

*

Kriisissä kannattaa miettiä myös oikeudenmukaisuutta. Yhteiskunnan pitää pysyä koossa. On tärkeää, että elvytyspolitiikka on palkansaajien, yritysten, yksityisen ja julkisen sektorin sekä eri yhteiskuntaryhmien kannalta tasapainossa. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) on käyttänyt tähän liittyen hyviä puheenvuoroja.

Myös työmarkkinaratkaisun tulisi kriisissä olla sellainen, että se on oikeudenmukainen kaikkien palkansaajien kannalta. Tämä puoltaa sitä, että koordinaatio kriisitilanteessa ulottuu palkankorotusten tasoon.

Tehokas koordinaatio edellyttäisi sitä, että kriisiajan sopimukset ajastettaisiin alkamaan yhtä aikaa johonkin hetkeen tämän vuoden puolella. Koordinaation onnistuminen edellyttää että kaikki sopimukset ajastetaan päättymään samana ajankohtana. Näiden toteuttaminen vaatii taitoa ja mielikuvitustakin. Kriisin keskellä on välttämätöntä toteuttaa myös jatkuvan neuvottelun periaatetta: sopimuskauden tulee sisältää useitakin tarkastelupisteitä, joiden kohdalla arvioidaan talouden kehitystä ja sopimuksen tavoitteiden toteutumista.

Tehokas koordinaatio voidaan toteuttaa eri tavoilla. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen esitti jokin aika sitten, että työmarkkinaratkaisuissa pitää päästä eteenpäin. Hänen ajattelussaan tupo on teesi, ei-tupo antiteesi, joten kannattaa pyrkiä synteesiin, joka on jotakin uutta.

Työmarkkinaosapuolilta tarvitaan nyt innovatiivisuutta ja yritystä.

Mikko Mäenpää, STTK:n puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.