Sixten Korkman on väärässä - tulopolitiikkaa on uudistettava!

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää ihmettelee EVA:n toimitusjohtajan Sixten Korkmanin tupokritiikkiä ja ulostulon ajoitusta. Toisaalta myös Mäenpää on valmis uudistamaan tulopoliittista sopimusta.

EVA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman on epäilemättä Suomen arvostetuimpia ekonomisteja. Hän myös tuntee puheidensa vaikutukset. Siksi on yllättävää, että hän tulee ulos kritiikillään tulopoliittista kokonaisratkaisua kohtaan tarkastelemalla asiaa pääsääntöisesti vain yrityskohtaisen palkanmuodostuksen kannalta.

Paitsi että laaja-alaisempi tarkastelu olisi ollut paikallaan, myös ulostulon ajankohdan valinnasta voi olla montaa mieltä.

Suomi elää globalisaatiossa veitsen terällä. Tähän asti Kiina-ilmiö on merkinnyt sitä, että täältä on hävinnyt työpaikkoja sinne, missä ovat markkinat ja asiakkaat ja missä työvoimakustannukset ovat monin verroin halvemmat kuin Suomessa. Nyt riski siitä, että Suomesta liputetaan ulos myös korkean osaamisen työpaikkoja sekä tutkimusta ja tuotekehitystä, on moninkertaistunut.

Suomi on sopimusyhteiskunta. Menestyksemme on kovinakin aikoina perustunut kyvylle löytää yhteinen tahto ja tavat toimia koko kansan parhaaksi. Pian nimitettävä uusi hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat paljon haltijoina.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu on ollut kestävää lajia. Se luotiin täysin erilaiseen maailmaan kuin missä nyt elämme. Tulopolitiikkaa tarvittiin 1990-luvulla, kun Suomi piti nostaa lamasta ja yritysten taseet laittaa kuntoon.

Tulopolitiikkaa tarvittiin viimeksi reilu kaksi vuotta sitten, kun elettiin jo globalisaation aikaa. Tupolla on viime aikoina onnistuttu neuvotellen uudistamaan merkittävä osa työlainsäädäntöä.

Muutosturva oli selvä innovaatio epävarmaan maailmaan turvan parantamiseksi. Työeläkejärjestelmiä on Suomessa uudistettu monella tavalla - monissa muissa EU-maissa näissä asioissa vastakkainasettelu on vain lisääntynyt. Palkansaajan ostovoima ja työllisyys on kehittynyt hyvin, kun talous- ja työmarkkinapolitiikkaa on koordinoitu viimeksi Vanhasen hallituksen aikana onnistuneesti.

Suomalaista mallia tulee toki voida uudistaa. Tulopoliittisen mallin salaisuus on ollut siinä, että työvoimakustannusten oikea mitoitus on - kritiikistä huolimatta - tukenut myös suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä. Nyt globaalissa maailmassa työvoimakustannusten oikea mitoitus ei yksin riitä Suomen menestykseen. Tarvitaan paljon muutakin.

Työmarkkinaosapuolten kannattaisi yrittää löytää uutta maailmaa varten uusi yhteiskuntasopimus. Nykyinen sopimukseen tähtäävä tupo-järjestelmä tukisi tätä uutta yhteiskuntasopimusta.

Uusi yhteiskuntasopimus tarvitsisi tupopöydän laajentamista. Tuoleja pöydän ympärillä ei tarvitse lisätä. Perinteinen esityslista sen sijaan kaipaa uusia teemoja.

Yhteisymmärrys tulisi löytää ensiksi siitä, miten Suomi vastaa ikääntymisen haasteisiin nopealla aikataululla. Mikäli tähän ei löydy vastausta, putoaa pohja pois hyvinvointiyhteiskunnalta. Toiseksi tulisi paneutua siihen, miten yritykset investoisivat enemmän Suomeen ja pitäisivät kotipaikkansa täällä. Kolmanneksi pitäisi hakea yhteisymmärrystä siitä, miten koulutusta ja osaamista kehitetään siten, että kaikki työssä olevat tutkinnon suorittaneet voivat uusia osaamistaan monta kertaa elämänsä aikana. Neljänneksi pitäisi keskittyä siihen, miten työvoimapulaan ja työn kohtaantoon vaikutetaan tehokkaalla asuntopolitiikalla. Viidenneksi tulisi tehdä uusi yhteinen arvio kestävän kehityksen merkityksestä suomalaisen työmarkkinapöydän vinkkelistä.

Kaikilla edellä mainituilla asioilla pitäisi tähdätä siihen, että yhteiskunnan tuottavuus paranee ja Suomi menestyy.

Tällaisen tupopöydän laajentamisen lisäksi tulee voida kehittää tupojärjestelmää yritystason muutoksen hallitsemiseksi. Nykyinen tupo ei riittävästi vastaa yritysten arkipäivän ongelmiin.

Paikallista joustoa tulisikin lisätä kehittämällä tehtävien vaativuuteen perustuvia palkkausjärjestelmiä entistä joustavampaan suuntaan. Tulos- ja voittopalkkioita sekä julkisella sektorilla asiakastyytyväisyys- ja laatupalkkioita tulisi ottaa laajemmalti käyttöön. Työaikajärjestelmiä tulisi kehittää joustavampaan suuntaan – myös palkansaajan kannalta.

Tämä kaikki on mahdollista tehdä kehittämällä nykyistä tupomallia. Se edellyttää tietenkin työpaikalla yhteisymmärrystä siitä, miten asioita yhdessä ratkaistaan. Näiden kaikkien tulisi tähdätä siihen, miten yritys- ja työpaikkatason tuottavuus paranee.

Uusi hallitus on näissä asioissa paljon haltija. Ottaako uusi hallitus aktiivisen roolin tupopöydän pelinrakentajana vai jättääkö se työmarkkina-asiat "kaksikantaan" työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen välille? Arvostaako uusi hallitus liittokierrosta vai tupoa?

Tahtoa seuraavan työmarkkinakierroksen osalta haetaan nyt sekä politiikan että työmarkkinajärjestöjen pöydissä. On tarkan euron paikka!

Mikko Mäenpää

STTK:n puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.