Stoppi energiakinastelulle

Viime viikon uutiset Brysselistä kertoivat työ- ja elinkeinoministeriön ministereiden Mauri Pekkarisen ja Tarja Cronbergin keskinäisestä sanailusta EU:n energia- ja ilmastopaketin täytäntöönpanosta Suomessa. On totta, että asiasta on vielä käytävä perusteellinen ja syvällinen keskustelu. Yhtä selvää kuitenkin on, että jokaisen on nyt viimeistään noustava perinteisistä poteroistaan ja katsottava avoimesti, millä keinovalikoimalla voimme maksimoida päästöjen vähennykset ja minimoida siitä suomalaisille aiheutuvat kustannukset. Kyse on siis järkivihreiden periaatteiden hyväksymisestä.

Lasku ilmastotalkoista on suomalaisille veronmaksajille ja kuluttajille joka tapauksessa suuri. Laskun maksaa kaikissa tapauksissa suomalainen joko kasvavina veroina tai entisestään kasvavina energiamaksuina. Siksi käytettävien keinojen valitsemisessa on painotettava kustannustehokkuutta ja unohdettava keinojen itseisarvo.

Suomen pitää olla edelläkävijä Euroopassa ja maailmassa. Ensinnäkin se on oikein tehty. Ilman tekoja ei saada tuloksia. Toiseksi, kuka oikeasti luulee, että ilmastonmuutoksen vastainen taistelu hiipuu ja palaamme kohti saastuttavampaa aikaa? Tarve puhtaammalle teknologialle ja ilmastoystävällisille energiaratkaisuille maailmassa tulee olemaan huutava. Edelläkävijät ja teknologian kehittäjät ovat huomenna ratkaisuiden ja teknologioiden viejiä ja myyjiä. Uskon, että tästä sektorista voi kehittyä Suomelle uusi työllistävä ja vaurautta tuottava teollisuuden ala.

Euroopan komission julkaisema tavoite Suomen uusiutuvien energiamuotojen lisäämiseksi on haasteellinen. Unionin tavoitteena on nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus energiantuotannosta 8,5 prosentista 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Komissio asetti Suomen tavoitteeksi 38 prosenttia. Se on vajaan kymmenen prosentin osuuden nosto nykyisestä.

Komissio julkaisi myös tavoitteet hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta 20 prosentilla, energiatehokkuuden parantamisesta 20 prosentilla sekä liikenteen biopolttoaineiden osuuden nostamisesta 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Nämä ovat tiukkoja, mutta oikeita toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Kokoomuslainen näkökulma ilmastotalkoisiin on järkivihreys. Tämä tarkoittaa päästövähennysten maksimoimista ja siitä aiheutuvan laskun minimoimista. Ilmastotalkoot maksavat, mutta hinta veronmaksajille ja kuluttajille on saatava mahdollisimman alas. Niitä riittää, jotka ilmastotalkoiden nimissä yrittävät tehdä maatalouspolitiikkaa, aluepolitiikkaa, työllisyyspolitiikkaa ja ideologista energiapolitiikkaa. Nämä maksavat ilmastotalkoiden sivukuluina suomalaisille kohtuuttomasti.

Tehdään maatalouspolitiikkaa, aluepolitiikkaa ja työllisyyspolitiikkaa niiden omilla keinoilla. Ideologisen energiapolitiikan ajajat puhuvat myös talouden nollakasvun olevan ihanteellinen tavoite tasapainoisen yhteiskuntakehityksen kannalta. Sellainen on vaarallista puhetta hyvinvointimme kustannuksella.

Talkoista selvitään kolmella teesillä

Tarvitaan kolme ilmastopolitiikan teesiä: 1. Ei "ei-liikkeelle"! 2. Kyllä kaikille päästöttömille energianlähteille. 3. Markkinoista on tehtävä hyvä renki tavoitteille.

On aika lopettaa vaihtoehtojen sulkeminen ulos yhtälöstä. Ei-liike väittää sanovansa "kyllä" ilmastonmuutoksen torjumiselle, mutta heti perään se sanoo ei jätteenpoltolle, ei vesivoiman lisärakentamiselle, ei turpeelle, ei ydinvoimalle, ei, ei ja vielä kerran ei. Tuotantokeinot ideologisoidaan tavoitteita - vähäpäätöisyyttä ja energiatehokkuutta - tärkeämmiksi. Mitä useammalle asialle sanotaan "ei", sitä enemmän suomalaisen energialasku maksaa. Tämä muutos koskee myös kokoomusta. Emme enää sulje tässä vaiheessa mitään vaihtoehtoa pois uusiutuvan ja vähäpäästöisen energian lisäämisessä. Muiden on sitouduttava samaan.

Ilmaston kannalta hyvä tai huono energia määrittyy ainoastaan päästöjen perusteella. Siksi onkin sanottava "kyllä" kaikille vähäpäästöisille vaihtoehdoille. Esimerkiksi keinotekoinen vastakkainasettelu tuulivoiman ja ydinvoiman välillä on lopetettava. Molemmat ovat päästöttömiä energianlähteitä. Me tarvitsemme molempia lisää.

"Kyllä" on sanottava myös vesivoimalle, puuhakkeelle, peltobioenergialle, jätteenpoltolle, energiansäästölle, turpeen hyödyntämiselle sekä uusiutuvien energialähteiden tutkimukselle. Tärkeintä on, että se täyttää ilmasto- ja energiatavoitteet ja on kansantaloudellisesti järkevää. Kansantaloudellinen järkevyys edellyttää kustannustehokkuutta.

Kustannustehokkain tapa tuottaa uusiutuvaa energiaa on paras tapa tuottaa uusiutuvaa energiaa. Eri ohjausmekanismien valinta uusiutuvan energian lisäämiseksi riippuu ainoastaan siit,ä paljonko ja minne siitä kohdentuu kustannuksia. Investointi- ja verotuet, syöttötariffit, sertifikaatit ja muut ovat samalla viivalla. Paras on se, joka tuottaa eniten halvimmalla.

Kustannustehokkuus tarkoittaa myös viennin varassa elävän teollisuutemme kilpailukyvyn ottamista huomioon. Toteutuskeinojen on oltava markkinaehtoisia. Hyvin toimiessaan markkinat ovat nimittäin ylivertainen tapa ohjata voimavarat oikein. Markkinoista on tehtävä hyvä renki ilmastotalkoille. Esimerkiksi tuulivoiman tuottajille voisi kilpailuttaa investointituet ja takuuhinnan. Antaisimme tuen sille, joka pienimmällä tuella tai takuuhinnalla on sitoutunut tietyn kapasiteetin tuottamaan.

Nyt on aika siirtyä oppiriidoista ratkaisuihin. Kaikkien on annettava periksi aiemmista puolueittensa oikeaoppisista linjauksista. Laitetaan jokaisen parhaat keinot yhteiseen kasaan ja lakataan sanomasta toisillemme "ei". Ilmastotalkoista selvitään nimensä mukaisesti vain yhdessä tekemällä, ei työkaluista riitelemällä.

Jyrki Katainen

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.