Sukunsa viimeinen?

Itä-Savon maakuntaradio soittaa norppa-uutisoinnin perään Junnu Vainion Vanhoja poikia viiksekkäitä juuri, kun lähdemme Savonlinnasta kohti Imatraa. Kuljettajan tunteista välittämättä yhdymme erityisavustajan kanssa laulun säkeisiin. Mielessä väikkyy vahvasti pari tuntia aiemmin lepokivellään nähty norppa.

Pihlajaveden maisemat ovat upeita, vaikkei norppaa sattuisi näkemään. Näinhän useimmiten tapahtuu. Meillä kävi kuitenkin keväisellä retkellämme tuuri - tai taitoahan siinä oli matkassa aimo annos. Norppaa ei voi tilata rantakivelle pötköttelemään vieraiden kunniaksi. Sieltä se rauhalliselta lahdelmalta kuitenkin löytyi, kun Metsähallituksen asiantuntevalla opastuksella hiljalleen ajaa puksuttelimme.

Tähystimme karvanvaihtoa tekevää eläintä hiljaa kiikareiden läpi. Emme halunneet häiritä harvinaista luontokappaletta.

Suomella on suuri vastuu saimaannorpan säilymisestä. Tätä norppalajia ei ole maailmassa muualla kuin Saimaalla. Suomen luonnossa se on arvokas lisä. Siksi heiveröistä kantaa on pystyttävä vahvistamaan.

Eilen norppasektorilta tuli hyviä uutisia. Kuutteja on syntynyt tuntuvasti paria viime vuotta enemmän. Niitä on löytynyt myös alueilta, joissa havaintoja ei ole tehty kymmeniin vuosiin. Toinen hyvä uutinen on se, että norppapoikasten liikkuma-alueella tärkeä verkkokalastuksen rajoitus on laajentunut pinta-alaltaan yli kaksinkertaiseksi aiemmasta.

Meillä on siis enemmän kuutteja ja parempi mahdollisuus saada ne selviämään hengissä vaarallisten alkukuukausien yli.

Vaikka olemme hyvällä tiellä, meillä on vielä paljon tekemistä. Tästä muistuttaa myös komissio, joka on lähettänyt saimaannorpan suojelusta virallisen huomautuksen. Suojelutoimissa pitääkin ripeästi edetä.

Tärkeintä on saada lopuiltakin kuuttien liikkuma-alueilta verkot alkukesäksi naulaan. Lisäksi tarvitaan muita kalastukseen ja mahdollisesti liikkumiseen liittyviä täsmätoimia. Näitä pohditaan parhaillaan kansallista norpansuojelustrategiaa valmistelevassa ryhmässä. Uskon, että tuossa porukassa saadaan aikaan käyttökelpoisia ratkaisuja.

Miksi hallitus ei sitten ohita kaikkia neuvotteluteitä ja säädä mahdollisimman massiivista ja kaikenkattavaa verkkokalastuskieltoa nyt heti ja koko Saimaalle? Uskovatko sen vaatijat, että kielto varmistaisi, ettei yhtään norppaa jää verkkojen saaliiksi - poikasena tai isompanakaan?

En ole siitä lainkaan vakuuttunut. Meillä on esimerkkejä siitä, ettei tiukkakaan lainsäädäntö takaa suojelua, jos lainsäädännön tavoitteisiin ei ole sitouduttu. Tärkeintä on norpan suojelu. Se onnistuu parhaiten, kun asialla on laaja yhteiskunnallinen tuki ja alueen eri toimijoiden hyväksyntä.

Lainsäädännöllä tietenkin viestitetään, mitä yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä ja mitä ei. Eduskunnassa olevan kalastuslain muutoksen yhteydessä on selvästi ilmaistu, että nyt halutaan turvata kuuttien liikkumisalueet verkkovapaiksi alkukesällä. Se pitää toteuttaa hetimiten, sopimuksin tai säädöksillä.

Sen sijaan en halua nyt viestittää, että hyvin ja tuloksekkaasti edennyt suojeluyhteistyö paikallisten asukkaiden kanssa haluttaisiin valtion puolelta irtisanoa. Tätähän äkkinäinen ja raju pakkosäädösten käyttö tarkoittaisi. Luottamuksen henkeä viranomaisten ja paikallisten välille on nyt rakennettu.Sitä ei pidä horjuttaa, ettei norpan suojelusta tule susi.

Vainio lauloi jo 80-luvun alussa: "suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan, kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan". Tuskin kanta-arvio perustui tieteellisiin laskelmiin, mutta Junnun synkeimmät riimitykset eivät onneksi ole käyneet toteen. On yhteinen vastuumme huolehtia, ettei näin käy jatkossakaan.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.