Suomelle vahvempi oma ote

Ajattelin käydä tänään äänestämässä. Puolue ja ehdokas ovat olleet tiedossa jo pitkään. Jonojakaan ei ennakkoäänestyspaikalla tarvitse pelätä, ainakaan uutisoinnin perusteella. Jospa perjantain kunniaksi kaikki olisikin toisin! On syytä havahtua eurovaaleihin.

Euroopan unioni on Suomelle oikea ryhmä. Jäsenyyttä on kestänyt jo niin kauan, että siitä on tullut osa normaalia arkea. Näissä eurovaaleissa äänestää myös sellainen väki, joka on syntynyt Suomen EU-jäsenyyden aikana.

Yhteisen eurooppalaisen edun hakeminen on kunniakas ja kova työsarka. Siksi Suomen on syytä jatkaa Eurooppa-politiikkamme pitkää linjaa rakentavana ja ratkaisuhakuisena jäsenmaana. Unioni tarvitsee uudistuksia, ja on myös meidän tehtävämme löytää sille tapoja toimia paremmin.

Suomi tarvitsee kuitenkin vahvempaa omaa otetta asioihin eurooppalaisen perheen jäsenenä. Se ei tarkoita yhteisestä linjasta lipeämistä, vaan sitä, että kriittisesti etsimme erilaisten ongelmien ratkaisuja Helsingissä – eikä pelkästään syytetä Brysseliä. Kotiasiat on laitettava kuntoon!

Liiallista sääntelyä ja byrokratiaa pitää purkaa. Tämä työ voidaan kiireen vilkkaa aloittaa kotimaassa. Direktiivit kirjoitetaan meillä joskus kotimaisiksi laeiksi tiukemmin kuin EU-tasolta määrätään. Sen päälle yhteisiä sääntöjä tulkitaan varovaisuuden mukaan erityisen ahtaasti. Liian monissa ongelmatilanteissa ratkaisuehdotukset törmäävät säädösten tiukkaan ei:hin.

Komission lainsäädännön ”tolkkuushankkeessa”, Refit-ohjelmassa, mainitaan lukuisia eurooppalaisia lakeja, jotka antavat mahdollisuuden joustaa erilaisissa vaatimuksissa pk-yritysten kohdalla. Näitä kaikkia joustomahdollisuuksia ei ole Suomessa hyödynnetty. Tämäkin katsaus on syytä pikimmiten tehdä, jotta voimme varmistua siitä, että direktiivien antamat mahdollisuudet maalaisjärjen käyttöön myös käytetään.

Byrokratian monet koukerot, esimerkiksi maatalousvalvonnassa, ovat sitten vielä oma maailmansa. Yhteinen piirre on se, että aivan liian usein joko aidosti luulemme, että ”näin EU käskee” tai tahallamme syytämme unionia silloinkin, kun ratkaisun avaimet ovat kotimaisissa käsissämme.

Vahvempaa omaa otetta Suomi tarvitsisi nyt myös Venäjä-suhteessaan. Unionin taannoinen linjaus säännöllisten huippukokousten peruuttamisesta on johtanut tilanteeseen, jossa poliittinen vuoropuhelu on pysähtynyt likimain kokonaan.

Venäjä on toiminut Ukrainan kriisissä tavoilla, joita ei voi hyväksyä. On kuitenkin selvää, että kriisin ratkaisu edellyttää mahdollisimman laajaa ja syvää vuoropuhelua. Miten se voi tapahtua, jos poliittiset tapaamiset on jäädytetty? Näkemykset tapahtumista ovat niin kaukana toisistaan ja epäluottamus sen verran syvää, että Suomenkin olisi pyrittävä avaamaan keskustelukanavat.

Ennakkoäänestystä on jäljellä vielä muutama päivä. Viikon päästä sunnuntaina on varsinainen vaalipäivä. Vain annettu ääni vaikuttaa. Henkilöllisyystodistus mukaan ja äänestämään! Ja sen jälkeen vaikka aurinkoiselle terassille vaalikahville.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.