Suomen sitoutuminen EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan vahvistuu

Valtiotieteen tohtori Teija Tiilikainen katsoo valtioneuvoston tuoreen puolustusselonteon kirkastavan Suomen puolustuspolitiikan suuntaa.

Valtioneuvoston uusimmat turvallisuus- ja puolustuspoliittiset linjaukset on jätetty tänään eduskunnan käsiteltäväksi. Selonteko määrittää kehittämissuunnat yhtä hyvin turvallisuuspolitiikan poliittisten suuntaviivojen kuin konkreettisten puolustusjärjestelmien osalta. Selonteon ennakkokeskusteluissa puolustusjärjestelmään kohdistuvia muutospaineita on pidetty turvallisuuspolitiikan keskeisiin poliittisiin linjauksiin kohdistuvia paineita merkittävimpinä. Jo keväällä tuotiin julkisuuteen selonteon päälinjaukset sotilaallisen liittoutumattomuuden jatkuvuudesta ja Nato-jäsenyyden säilymisestä nykyiseen tapaan vain optiona.

Suomen EU-jäsenyys muodostaa selonteossa turvallisuuspolitiikan päälinjan. Linja on nyt aiempaa selkeämpi ja kirkkaampi. Suomi ei enää jäsenyyden alkuaikojen tapaan esitä epäilyjä unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuudesta. Unionin uuden perustuslaillisen sopimuksen katsotaan vahvistavan pisimmällekin menevän vaihtoehdon, eli yhteiseen puolustukseen siirtymisen mahdollisuutta. Selonteossa ei ole enää jäljellä viime syksyistä epäröintiä uuteen sopimukseen sisältyviin turvatakuisiin sitoutumisesta. Turvatakuiden katsotaan velvoittavan poliittisesti kaikkia jäsenmaita, mitä voikin pitää hyvin perusteltuna tulkintana. Turvatakuulausekkeen muotoilu tosin tunnustaa ’tiettyjen jäsenmaiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteen’. Mutta kuten selonteostakin käy ilmi, EU:n yhteydessä tämä erityisluonne on lähinnä poliittista retoriikkaa ilman konkreettista sisältöä.

Selonteko ei jätä epäselväksi, etteikö Suomi olisi täysipainoisesti sitoutunut myös kaikkiin muihin unionin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin syventämishankkeisiin, joita unionissa oli käynnissä. Sitoutuminen unionin kriisinhallintatoimintaan sen nopean toiminnan joukot mukaan lukien on selkeä. Tähän toimintaan osallistuminen tulee edellyttämään muutoksia Suomen rauhanturvalaissa, minkä muutoshankkeen selonteko niin ikään käynnistää. EU:n kriisinhallintaan osallistumisen ei katsota olevan irrallaan Suomen kansallisen puolustusjärjestelmän kehittämisestä. Ensin mainitun puitteissa kehitetään valmiuksia, joista on hyötyä kansallisiinkin uhkakuviin varauduttaessa.

Selonteko käynnistää myös niiden valmiuksien arvioinnin, joita EU:ssa jo poliittisesti voimassaolevaksi julistettu yhteisvastuulauseke Suomelta edellyttää. Lausekkeen mukaan unionin jäsenmaat tukevat toisiaan, jos jokin niistä joutuu terrori-iskun, luonnonkatastrofin tai ihmisen aiheuttaman katastrofin kohteeksi. Tässäkään tapauksessa Suomi ei sulje pois sotilaallisen osallistumisen mahdollisuutta.

Selonteon selkeyttävät linjaukset ovat Suomen EU-osallistumisen kohdalla kovin tervetulleita. Suomella on EU:n jäsenistä kaikkein haasteellisimpiin kuuluva sijainti ja ulkoraja. Sen nojalla Suomi ansaitsee tulla turvallisuuspoliittisine intresseineen keskeisesti huomioiduksi unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa rakennettaessa. Suomi on tullut tunnetuksi integraatioon sitoutuneena jäsenmaana, jonka ottama vastuu laajemmasta kansainvälisestä turvallisuudesta on rauhanturvatoiminnan muodossa ollut vakuuttava. Suomella on siis myös hyvät perusteet puhua kokoaan vahvemmalla äänellä unionin puolustuspolitiikkaa tiivistettäessä. Tämä on se viesti, jonka tulee välittyä myös EU-kumppaneillemme.

Teija Tiilikainen, johtaja, Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkosto

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.