Suomi tarvitsee kasvuohjelmaa, ei leikkauslistoja

Maan hallitus tasapainoilee lyhyen aikavälin kasvutavoitteiden ja pidemmän aikavälin julkisen talouden kestävyystavoitteiden kanssa. Onneksi on löydettävissä ratkaisuja, jotka tukevat molempia.

Suomelle lähivuosiksi ennustettu vaatimaton talouskasvu on seurausta heikosta suhdannetilanteesta, eräiden avainsektoreiden ongelmista ja tuotannon alhaisesta lisäarvosta. Kustannuskilpailukyvystäkin on huolehdittava, mutta haaste on laajempi. Työttömyyden kasvaessa on hallituksen vältettävä toimia, jotka vain johtaisivat yhä useamman pitkäaikaistyöttömyyteen.

Meidän on päästävä pois negatiiviselta kehältä. Tämä edellyttää rohkeita avauksia kasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi. Työpaikkoja on saatava lisää erityisesti yksityiselle sektorille. Korkea työllisyysaste turvaa hyvinvointipalveluiden ja etuuksien rahoituksen. Julkisen sektorin toiminta on kasvun edellytysten luomisessa osa vastausta – ei osa ongelmaa.

Lisää rakentamista

Hallituksen olisi nyt ensisijaisesti panostettava teollisuuden rakennemuutoksen hoitoon ja pitkäaikaistyöttömyyden kasvun ehkäisyyn. Aktiivisen työvoimapolitiikan ja jatko- ja täydennyskoulutuksen määrärahoja on lisättävä. Koulutukseen on panostettava kaikilla asteilla sekä huolehdittava työuran aikana tapahtuvasta osaamisen kehittämisestä. Hallituksen on arvioitava koulutukseen tehtyjen säästöjen järkevyyttä osaamiseen perustuvan kasvustrategian näkökulmasta.

Rakentamista vauhdittamalla voidaan nopeasti parantaa työllisyyttä. Infrastruktuuriin panostaminen, kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentaminen sekä homekoulujen ja -sairaaloiden korjaaminen olisivat nopeasti vaikuttavia toimia. Nämä toimet tukevat myös pidemmän aikavälin menojen ja tulojen tasapainottamiseen liittyviä tavoitteita.

Metsäteollisuuden ja ICT-sektorin rakennemuutokseen vastaaminen edellyttää tehokasta elinkeinopolitiikkaa. Tarvitsemme toimenpiteitä tuottavuuskasvun vauhdittamiseksi ja jalostusasteen nostamiseksi. Tutkimus- ja kehitystoiminnan korkeaa tasoa on ylläpidettävä. Suomalainen työ menestyy, jos teemme laadukkaita tuotteita ja palveluita, joita muut eivät tee. Halpatuotantoon ei pidä pyrkiä.

Hallituksen pitäisi palata veropolitiikassa perinteiselle linjalle. Laaja veropohja ja kohtuulliset verokannat johtavat taloudellisesti parhaaseen lopputulokseen. Palkansaajien ostovoiman turvaamiseksi ansiotuloverotusta ei saa kiristää. Pikemminkin sitä olisi pieni- ja keskituloisilla kevennettävä työllisyyden vahvistamiseksi.

Ostovoimaa palkansaajille

Raamisopimuksen jälkeiseen aikaan tarvitaan myös maltillisia, tuottavuuden kasvuun perustuvia palkkaratkaisuja, jotka lisäävät palkansaajien ostovoimaa. Kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja ostovoiman turvaamiseksi talous- ja työmarkkinapolitiikkaa on sovitettava yhteen. Tämä antaa aikaa reaalisen kilpailukyvyn kehittämiseen ja talouden rakenteiden monipuolistamiseen.

Työmarkkinaneuvottelujen pitää perustua osapuolten luottamukseen, yhteiseen tavoiteasetantaan ja realismiin. ”Palkka-ale-, nollalinja-, työajan pidentämis- ja eläkeikä ylös” -politiikka voi olla julkisuudessa näyttävää, mutta ei vie neuvottelupöydässä mihinkään.

Näin hiihtolomien aikaan täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että työmarkkinoiden vaikeudet, velka ja kestävyysvaje eivät vaikuta hiihtolatu-urien pituuteen!

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.