Toinen kierros

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen uskoo toisen kierroksen olevan Tarja Halosen ja Sauli Niinistön välinen kamppailu.

Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen ennakkoäänestys on ollut käynnissä tämän viikon ajan ja on hyvä aika tarkastella vaalin asetelmaa. Ensimmäisellä kierroksella äänestäjien suurin vaikuttamisen paikka on ottaa kantaa siihen, kumpi haastajista, Sauli Niinistö vai Matti Vanhanen, kohtaa Tarja Halosen toisella kierroksella.

Varsinkin epävarmojen äänestäjien kannalta on järkevää ottaa kantaa tähän "ei-sosialististen ehdokkaiden esivaaliin". Halosen linja sekä menneen kauden arviointi joutuvat varsinaisen suurennuslasin alle vasta toisella kierroksella, kun hänen on pakko astua alas korokkeelta ja käydä kriittistä debattia Suomen tulevaisuudesta. Näin vielä toistaiseksi epävarmat äänestäjät saavat parempaa pohjaa omalle varsinaiselle äänestyspäätökselleen toisella kierroksella.

Myös suomalaisen demokratian ja tulevaisuuden rakentamisen kannalta on olennaista, että vaaleissa tulee toinen kierros. Toinen kierros tulee olemaan luonteeltaan täysin erilainen kuin ensimmäinen. Kun kukaan ei saa yli puolta annetuista äänistä, tarkoittaa se sitä, että toisella kierroksella on tarjolla enemmistö kummalle tahansa ehdokkaista.

Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että SDP ja Halonen ovat lähteneet vimmalla kampanjoimaan sen puolesta, että vaali ratkeaisi jo ensimmäisellä kierroksella. Heille sopii asetelma, jossa tehtyä politiikkaa ei ole tarvinnut ryhtyä perustelemaan. Halosen tulevaisuudenkuvaa ja ratkaisuja ei ole voinut verrata selkeästi erotettavaan vaihtoehtoon kahdeksan ehdokkaan esittäessä lyhyitä repliikkejä tv-väittelyissä.

Mielipidemittausten valossa vaali näyttää polarisoituvan odotetusti Tarja Halosen ja Sauli Niinistön väliseksi kilpailuksi. Niinistö on pystynyt tarjoamaan vaihtoehdon istuvan presidentin linjaan uskottavammin kuin Matti Vanhanen.

Halosessa ja Niinistössä on tiettyjä yhteisiä piirteitä. Tämä johtaa siihen, että he kilpailevat osin samoista äänestäjistä. Tyypillisesti tällainen kohderyhmä voisi olla kaupunkilaiset nuoret aikuiset. Halonen ja Niinistö ovat molemmat aidosti kansainvälisiä, vaikkakin hieman erilaisin painotuksin. Molempia pidetään vahvoina ja mielenkiintoisina persoonallisuuksina. Sekä Niinistö että Halonen kannattavat tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, hyvinvointiyhteiskuntaa ja oikeudenmukaisuutta.

Erot ehdokkaiden välillä löytyvätkin niistä keinoista, joilla tavoitteita edistetään ja puolustetaan globaalin talouden ja avoimemman maailman haasteissa. Nämä poikkeavatkin Halosella ja Niinistöllä toisistaan selvästi. Keskustelua keinoista tulisikin kuulla enemmän, sillä pelkkä hyvä tarkoitus ei riitä rakentamaan Suomelle tulevaisuutta. Pelkkä hyvän tahdon ilmaisu ilman konkretiaa ja valintojen tekemistä on usein poliittisesti riskittömämpää.

Vaikka presidentti ei edustakaan virassaan puoluetta, niin valitun presidentin arvomaailma ja maailmankatsomus kumpuavat siitä taustasta, josta he ammentavat näkemyksensä Suomen tulevaisuuden kehittämiseen. Näihin tulevaisuuden kysymyksiin emme vielä ensimmäisen kierroksen aikana ole saaneet tarpeeksi kattavia vastauksia.

Toinen vaalikierros on tärkeä juuri siksi, että se antaa mahdollisuuden valita erilaisten tulevaisuuden suuntien välillä. Vaihtoehtoina ovat suunta jota SDP ja Vasemmistoliitto kannattavat sekä sinivihreä suunta.

Niinistön edustama sinivihreä maailmankatsomus edustaa mielestäni modernin tietoyhteiskunta-ajan näkemystä tulevaisuudesta. Tasa-arvo, hyvinvointi ja oikeudenmukaisuus vaativat toteutuakseen kykyä uudistua, investoida osaamiseen, työnteon ja yrittämisen mahdollisuuksiin sekä luovuuteen. Yhtälailla Suomen asemaa kansainvälisillä foorumeilla voidaan vahvistaa realismin ja ennakkoluulottoman aktiivisuuden pohjalta. Näitä perustavoitteita ei voida puolustaa hyvinvointia hokemalla, luokkayhteiskuntaa elättämällä eikä 70-lukulaisella käsityksellä ulkopolitiikasta.

Kaikki Suomen presidentit ovat olleet koko kansan presidenttejä pyrkiessään toimimaan siten, että instituution arvostus on säilynyt korkeana myös niiden keskuudessa, jotka ovat kannattaneet vaaleissa toista ehdokasta. Koko kansan presidentti ei ole koskaan tarkoittanut, eikä tule tarkoittamaan sitä, että presidentti edustaisi kaikille yhteisiä mielipiteitä. Teema on tarkoittanut enemmänkin arvokasta presidentti-instituutioon kohdistuvaa valtiokäytäntöä, jossa presidentti on enemmän eheyttänyt kuin jakanut kansaa. Uskon tämän hienon käytännön myös jatkuvan riippumatta siitä, kuka tulee valituksi seuraavaksi presidentiksi.

Jyrki Katainen, puheenjohtaja Kansallinen kokoomus

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.