Transatlanttisissa suhteissa sanoista tekoihin

Yhdysvallat on selvästi innokaampi vakuuttelemaan uskoa transatlanttiseen tulevaisuuteen kuin monet Euroopan maista. Eurooppa tuntuukin nyt odottavan Yhdysvalloilta näyttöjä transatlanttisen siteen jatkuvuudesta, ennen kuin se ottaa vakavasti puheet yhteisestä arvopohjasta, Teija Tiilikainen kirjoittaa.

Yhdysvaltojen ja Euroopan välisiä viilenneitä suhteita on lämmitelty uudelleen Yhdysvaltojen ulkoministeri Condoleezza Ricen Euroopan kiertueella. Uudelleenlämmittely ei kuitenkaan ole vaikuttanut aivan tasapuoliselta, vaan Yhdysvallat on ollut selvästi monia Euroopan maita innokkaampi vakuuttelemaan yhteisen arvopohjan vankkuutta ja uskoa transatlantismin uuteen tulevaisuuteen.

Yhdysvaltojen ja Euroopan välisillä toimivilla suhteilla on tärkeä merkitys kummallekin osapuolelle ei vähiten sen takia, että niiden historiat kietoutuvat tiiviisti yhteen myös monien yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien muodossa. Toisen maailmansodan jälkeen transatlanttisten suhteiden sisältö oli varsin konkreettinen Yhdysvaltojen sitoutuessa Euroopan turvallisuuteen ja taloudelliseen jälleenrakentamiseen. Viime vuosina transatlantismi on kuitenkin jäänyt merkitykseltään varsin ontoksi. Yhteisen viholliskuvan murennuttua transatlantismille on yksinkertaisesti ollut vaikea löytää konkreettista sisältöä. Monet yksittäiset tekijät ovat työntäneet osapuolia erilleen pikemminkin kuin pitäneet niitä yhdessä.

Eurooppa tuntuukin nyt odottavan Yhdysvalloilta näyttöjä transatlanttisen siteen jatkuvuudesta, ennen kuin se ottaa vakavasti puheet yhteisestä arvopohjasta. Arvoyhteydelle tulisi pian löytää konkreettista sisältöä kansainvälisen politiikan keskeisissä kysymyksissä. Tehtävä ei ole helppo niin kauan kuin osapuolten asenteet käyvät ristiin sellaisissa kysymyksissä kuin YK:n rooli konfliktien ratkaisijana ja sotilaallisen voimankäytön valtuuttajana tai yksilöiden rikosoikeudellinen vastuu oman maansa ulkopuolella tehdyistä ihmisoikeusrikkomuksista. Arvoyhteydestä ei vakuuta myöskään se, että tästä yhteydestä kumpuavat keskeiset instituutiot, kuten Nato, sivuutetaan Yhdysvaltojen tehdessä keskeisiä kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan liittyviä ratkaisuja.

Eurooppa ei sekään ole ollut transatlanttisessa suhteessa täysin puhdas pulmunen, vaan joissakin tilanteissa Yhdysvaltoihin kohdistuneet syytökset ja kritiikki ovat selvästi olleet tarkoitetut peittämään sekä tehottomuutta että kyvyttömyyttä omassa toiminnassa. Puheet EU:lle luotavista "kovista ytimistä" ovat yleensä nousseet huippuunsa transatlanttisten suhteiden heikoilla hetkillä. Nämä puheet, jotka perustuvat ajatukseen Ison-Britannian jäämisestä integraation ydinjoukon ulkopuolelle, ovat huolestuttaneet myös Yhdysvaltoja ja vaikuttaneet asenteisiin koko integraatiota kohtaan.

Kuilu transatlantisessa arvoyhteydessä on ammottava. Kun presidentti George W. Bush vierailee Euroopassa parin viikon päästä, olisi tärkeää saada kuulla, mitä Yhdysvallat aikoo tehdä niiden konkreettisten asioiden suhteen, jotka pitävät tätä kuilua avoimena.

Teija Tiilikainen

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.