Turvaa teollisuudesta

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma varoittaa Suomen teollisen perustan rapautumisesta. Hän toivoo, että Suomeen rakennetaan uusi teollisuusohjelma, jonka tekemiseen osallistuisivat valtiovallan ohella elinkeinoelämä, palkansaajajärjestöt ja tutkimuslaitokset.

Taloutemme kuva on edelleen epävakaa ja kokonaistuotannon kasvu on pysähtynyt. Huolenaiheena on viennin kasvun taittuminen vuoden 2012 lopulla. Vienti kaikkiin tärkeimpiin Suomen kauppakumppanimaihin laski. Kauppatase jäi alijäämäiseksi reilusti yli kaksi miljardia euroa.

Kolmella keskeisimmällä vientialalla, metsäteollisuudessa, it -puolella ja telakka- sekä konepajateollisuudessa, käydään eloonjäämistaistelua. Uutisia paperikoneiden sulkemisista ja Nokian tuotantosupistuksista tulee edelleen. Teollisuuden asioista puhuminen ei kuitenkaan ole suosittua. Sitä pidetään ikään kuin vanhanaikaisena. Muodikkaampaa on keskustella Angry Birdseistä, sijoitusenkeleistä tai TV:n ruoanlaitto-ohjelmista. Tarvitsemme kyllä pelialan osaajia, sijoittajia ja hyvän ruoan tekijöitä – onhan poikani hyvän koulutuksen saanut kokki – mutta perusteollisuutta emme voi lyödä laimin.

Koko kansantalouden kannalta on ongelmana ollut jo muutamia vuosia teollisuuden kapeneva rooli työllistäjänä. Kyse on vientitulojen ja hyvinvoinnin keskeisestä tekijästä. Teollisuus työllisti vuonna 2000 noin puoli miljoonaa suomalaista. Vuonna 2011 enää vain noin 360 000 ja lasku on jatkunut. Tämä kierre on katkaistava, koska uhkana on Suomen teollisen perustan rapautuminen.

Teollisuuden merkityksen uudenlainen oivaltaminen on hyvinvointiyhteiskuntamme elinehto. Perusteollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen ei sulje pois uusille aloille panostamista. Nokian ja sen alihankkijoiden aiheuttamat työpaikkojen menetykset ovat korjattavissa. Esimerkkeinä ovat muun muassa entisten nokialaisten perustamat yritykset ja myös kansainvälisten tietotekniikkayritysten Suomeen perustamat yksiköt.

Suomalaiset ovat myös osoittaneet, että luonnonvarojen käyttö voi olla tehokasta kestävällä tavalla. Meillä on erityisosaamista niin sanotulla cleantech –puolella. Uusiutuvan energian käytössä olemme Euroopan unionin kärkimaita muun muassa Ruotsin ja Itävallan kanssa. Länsinaapurissamme uusiutuvan energian tuotanto perustuu suurelta osin vesivoimaan, meillä puolestaan puuhun ja bioperäisiin kierrätyspolttoaineisiin.

On olemassa kaikki syyt lähteä tukemaan aikaisempaa voimakkaammin ”viherkaulustyöpaikkojen” kasvattamista. Tiedossa on, että talouskasvu kehittyvissä maissa tapahtuu hyvin usein ympäristön kustannuksella. Ympäristöliiketoiminnalle on olemassa kasvunäkymät ja laajenevat vientimarkkinat. Tämä ei koske vain sähköntuotantoa ja energiatehokkuutta, vaan myös vesi- ja jätehuoltoa, kierrätystä ja materiaalitehokkuutta.

Suomalaiselle cleantech -klusterille on tarjolla bisnesmarkkinat kehittyvien maiden lisäksi Keski-Euroopassa. Investoiminen ympäristöliiketoiminnan tukemiseen maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Kotimaiset investoinnit olivat viime vuonna vain 37,6 miljardia euroa kokonaisuudessaan, josta teollisuuden osuus oli 3,3 miljardia, ja näin teollisuuden osuus kokonaispotista jäi jopa 9,1 prosenttiin. Vielä 1990-luvun lopulla luku oli noin 19 prosenttia kaikista investoinneista. Teollisuuden pääomakanta on 2000-luvulla pienentynyt. Samalla investoinnit kääntyivät laskuun.

Julkisen vallan, kuten valtion ja kuntien sekä eläkerahastojen tulisi nyt esimerkillään eli investoimalla rohkaista yksityistä sektoria investointeihin. Myös ulkomaisista investoinneista on oltava valmis taistelemaan.

Kotimaassa uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen liittyy olennaisesti perusteollisuudesta, kuten metsäteollisuudesta huolehtiminen. Metsäteollisuutemme tuottaa jopa 70 prosenttia uusiutuvasta energiasta. Tuoreen metsäalalle laaditun strategian mukaan panostamalla perusmetsäteollisuuden toimintaedellytysten ja jalostusasteen nostamiseen, puutuotteisiin, bioenergiaan ja muihin uusiin tuotteisiin, on mahdollista kasvattaa alan liikevaihtoa jopa parillakymmenellä prosentilla. Työpaikkoina tämä merkitsisi yli 10 000 uutta teollista työpaikkaa. Jalostusasteen kasvua tarvitaan, jotta tuotteistamme saatava hinta voisi pysyä korkeana ja mahdollisimman suuri osa tuotteen hinnasta jäisi Suomeen.

Työpaikkojen voimakas katoaminen koskee metsäteollisuuden lisäksi suurinta vientiteollisuuden alaa eli metalliteollisuutta. Vuonna 2000 metalliteollisuus työllisti 220 000 suomalaista ja kymmenen vuotta myöhemmin vain noin 170 000. Nyt uhan alla on meriteollisuuden haara, jossa Suomi on huippuosaaja.

Mikäli laivanrakentaminen loppuisi, niin vaille työpaikkaa eivät jäisi ainoastaan suoraan telakalta elantonsa ansaitsevat ammattilaiset, vaan myös alihankintaketjun lukuisissa yrityksissä työskentelevät huippuosaajat. Uhattuna olisi tuhansien suomalaisten hyvinvointi.

Koko meriklusterilla ja siinä telakkaosaamisella on tulevaisuutta jatkossakin. Matkailu kasvaa lähes kymmenen prosenttia vuodessa. Risteilyt ovat suosittuja. Arktisissa olosuhteissa selviäviä laivoja tullaan varmuudella tarvitsemaan runsaasti lisää. Lisäksi uudet öljylöydöt edellyttävät aina vain vaikeampiin oloihin soveltuvia tuotantolauttoja.

Olen jo aikaisemmin esittänytkin, että valtion tulee ottaa vastuuta sellaisen telakka-alan omistajakonsortion löytämisestä, joka on aidosti sitoutunut suomalaiseen osaamiseen. Korealaiset omistajat eivät tätä ole osoittaneet.

Kataisen hallitus on nähnyt teollisuuden rakennemuutoksen mukanaan tuomat ongelmat ja käynnistänyt useita toimia tilanteen korjaamiseksi: valtion korvausosuus nousee Finnveran luotto- ja takaustappiositoumuksissa, viennin jälleenrahoitusta uudistetaan, laivanrakennuksen innovaatiotukea jatketaan ja vientiteollisuuden kilpailukykyä tuetaan tonnistoverolain muutoksilla. Muita hallituksen toimia ovat muun muassa tuotannollisten ja kehitysalueille tehtävien investointien poistojen sekä teollisuuden energiaveropalautuksen korotus. Lisäksi pienten ja keskisuurten t&k- toimintaa helpotetaan.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Kehityksen suunnan kääntämiseksi tarvitaan uusi teollisuusohjelma, joka luo näköalan teollisen toiminnan tulevaisuuteen Suomessa, jotta Suomen teollisen perustan rapautuminen estetään. Ohjelman rakentamiseen pitää valtiovallan kutsua elinkeinoelämä, palkansaajajärjestöt ja tutkimuslaitokset.

Työllisyysnäkökulman huomioon ottamista ei voi liikaa korostaa nykyisessä taloustilanteessa. Tällä hetkellä lakiesityksen valmistelussa hallituksen tulee arvioida esityksen aluekehitys-, sukupuoli- ja valtion talouteen liittyvät vaikutukset. Voi kuitenkin kysyä, pitäisikö päätöksentekoon sisällyttää teollisuus- ja työllisyysvaikutusten arviointi. Jos tällainen vaikutusarviointi olisi tehty, niin Itämeren rikkipäästösopimukselle olisi varattu asiallinen siirtymäaika.

Teollisuuden haasteet edellyttävät, että yhteiskuntamme toimijat tekevät yhdessä työtä yhteisten tavoitteiden eteen yrityksistä etujärjestöihin. Suomen tulevaisuuden turva on edelleen korkeatasoisessa ja kilpailukykyisessä teollisuudessa.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.