Työnantajien jahkailu vie kohti hallitsematonta sopimuskierrosta

Toimiva työmarkkinajärjestelmä on Suomen etu kansainvälisessä kilpailussa. Paikallista sopimista ja siihen liittyviä pelisääntöjä tulee kehittää yhteistyössä.

Presidentinvaalien toisella kierroksella keskusteluun ovat voimakkaasti nousseet työmarkkinakeskustelun kestosuosikit - suomalainen työmarkkinamalli ja kolmikannan suhde eduskunnan käyttämään valtaan.

Vaikka asia ei suoranaisesti presidentin valtaan liitykään, on se hyvä ja ajankohtainenkin aihe. Seuraavan tupokierroksen valmistelukeskustelut alkavat lähiaikoina työmarkkinajärjestöissä. Neuvottelupöytään ei tosin vielä tänä vuonna käydä.

Työnantaja on globalisaation innoittamana ampunut viime vuosina täysillä: tulopoliittinen järjestelmä on liian keskitetty, sopimukset ovat liian jäykkiä, irtisanominen on kansainvälisesti tarkastellen liian vaikeaa ja palkkojen tulisi tarvittaessa joustaa alaspäin. Palkansaajajärjestöt ovat joutuneet altavastaajiksi tilanteessa, jossa irtisanomiset, kiinailmiöt ja investointien valuminen muualle kuin Suomeen vievät uskottavuutta konsensukselta ja nykyiseltä sopimuspolitiikalta.

Nykyisessä tupossa on sovittu, että kuluvan sopimuskauden aikana yritetään tosissaan hakea uutta työmarkkinamallia. Tähän pitkä, vuoden 2007 syyskuun loppuun ulottuva sopimus antaisi hyvin aikaa.

Keskeinen vaatimus työnantajapuolella on ollut paikallisen sopimisen lisääminen ja tätä kautta yrityskohtaisen tuottavuuden ja menestyksen merkityksen korostaminen palkankorotuksissa. Palkansaajapuolella on ymmärretty työnantajien perusteluita, mutta vaadittu samalla paikallisen sopimuksen pelisääntöjä, luottamusmiesten toimintaoikeuksien tarkistamista ja parempaa yhteistoimintaa.

Tämä ei ole kuitenkaan työnantajille kelvannut. Siksi sopimusjärjestelmän kehittäminen uhkaa jäädä vanhaan eipäs-juupas vastakkainasetteluun.

Tilanne vie näillä näkymin kohti hallitsematonta tilannetta, jossa vuonna 2007 keskitetyn ratkaisun onnistumisen edellytyksiltä viedään pohja pois.

Työnantajakin tietää, että keskitetyn tupon todellinen vaihtoehto on liittokierros. Liittokohtainen kierros ei ole mikään kummajainen, vaan kelpo tapa ratkoa asioita.

Mutta pitää muistaa, että liittokierroksella kukin ryhmä mittaa kykynsä mukaan itselleen sopivat korotukset.

Suomalainen työmarkkinamalli on toiminut hyvin, kun sitä tarkastelee talouspolitiikan vinkkelistä. Kilpailun lisääntyessä on välttämätöntä kehittää mallia siten, että luodaan valmiuksia ratkoa asioita paikallisesti. Tämä edellyttää pelisääntöjä ja kaikilta uuden opettelua. Paikallinen ja yrityskohtainen sopiminen eivät mahdollisella liittokierroksellakaan ole vaihtoehto niin kauan, kun sen mallia ei pääsääntöisesti ole olemassa kuin joidenkin aivoituksissa.

Ei kai ole kyse siitä, että työnantaja ei sopimuskauden aikana edes halua löytää mallia uudesta sopimusjärjestelmästä ja paikallisesta sopimisesta, vaan tosiasiassa haluaa kriisiyttää tilanteen sopimuskauden taitteessa?

Mielestäni globalisaation keskellä pienen Suomen kannattaa tarkastella tulevaisuudenkin työmarkkinajärjestelmän kehittämistä sen pohjalta, mikä on meille niin sanottu kansallinen etu. Nykyinen järjestelmä on toiminut kilpailukyvyn, inflaation hillinnän, tasa-arvon ja palkansaajien ostovoiman kehityksen kannalta erinomaisesti. Hyvän työllisyyden taustalla on kasvua tukenut palkka- ja veropoliittinen linja. Eläkejärjestelmää olemme uudistaneet ja uudistamme edelleen niin, että eläkkeet turvataan ja maksut eivät muodostu mahdottomiksi.

Globalisaatio, kilpailun lisääntyminen ja Euroopan integraation haasteet kilpailukyvystä ovat mielestäni erityisiä perusteita hakea Suomessa kansallista yhteistä menestyskäsikirjoitusta juuri nyt. Lisääntynyt turvattomuus asettaa uudet haasteet työelämän kehittämiselle. Suomi menestyy jatkossakin ainoastaan korkealla osaamisella, jossa hyvin toimiva työelämä on myös taloudellisen menestyksen perusta. Kolmikantaa ja keskitettyä tupomallia ei kannata heittää roskakoriin, mutta sitä pitää toki voida kehittää.

Viimeksi toissapäivänä Euroopan komission puheenjohtaja José Barroso kehui Financial Times -lehdessä pohjoismaista kasvun mallia ja kehotti EU:n johtajia seuraamaan Suomen, Ruotsin ja Tanskan viitoittamaa tietä taloudelliseen menestykseen. Osa tätä menestystä on kolmikantainen sopimisen malli. Tuntuukin siltä, että kaikki muut - paitsi suomalaiset itse - arvostavat korkealle Suomen mallia ja tapaamme yhteispelillä hoitaa isänmaan asioita.

Demokratian ja eduskunnan vallan kannalta on mielestäni turha olla huolissaan. Viime kädessä eduskunta päättää kaikki asiat, jotka sille työelämän, lainsäädännön ja verotuksenkin osalta kuuluvat. Sopimusasiat ratkaistaan tulevaisuudessakin osapuolten eli työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen välillä. Toimivat pelisäännöt ovat jo nyt olemassa.

Mikko Mäenpää

Kirjoittaja on Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.