Uuden vuoden ulkopolitiikka

Suomen ulkopolitiikan uusi vuosi rakennetaan Teija Tiilikaisen mukaan kansainvälisessä toimintaympäristössä, joka pitää sisällään monia merkittäviä uusia ratkaisja ja avauksia.

Alkaneesta vuodesta on tulossa ulkopoliittisesti vaativa. Suomi asettui vuodenvaihteessa johtamaan Helsingistä 1970-luvulla alkunsa saanutta ETY-järjestelmää, joka kymmenen vuotta sitten otti kansainvälisen järjestön muodon. Venäjä on viime vuosina suhtatunut ETYJ:iin kriittisesti ja pyrkinyt muuttamaan sen muotoa ja sisältöä enemmän omien intressiensä mukaisiksi. Suomen näkökulmasta ETYJ on edelleen arvokas väline kylmän sodan järjestelmän alasajoon liittyvien säröjen paikkaamiseksi ja järjestön puheenjohtajana se pääsee nyt tekemään hartiavoimin työtä ETYJ:n puolesta. ETYJ:n luotsaaminen ei kokonaisvaltaisuudessaan asetu EU-puheenjohtajuuden tasolle, mutta se on kuitenkin kestoltaan puolet pidempi. ETYJ:issä ei saada yhtään päätöstä aikaan ilman jäsenvaltioiden konsensusta, eikä sen käsittämien toimintojen kirjo operaatioineen, jäätyneiden konfliktien sovitteluineen ja vaalivalvontoineen ole helpoimmasta päästä kansainvälistä yhteistyötä.

Myös EU:n tulevaisuuden suunta punnitaan alkaneena vuonna. Suomi pidättää muun EU:n mukana henkeään joulukuussa allekirjoitetun EU:n Lissabonin sopimuksen voimaanastumisen puolesta. Sopimuksesta on nyt riisuttu päällimmäinen perustuslaillinen symboliikka ja jäljellä on vain perustuslakisopimuksen ydin sen unionin päätöksentekojärjestelmään ja toimivaltoihin tuomine muutoksineen. Ellei sopimusta saada voimaan, seuraukset ovat kokonaisvaltaiset. Ensimmäisenä ne kohdistuvat unionin laajentumiseen ja sen paljon peräänkuulutettuun kansainväliseen toimintakykyyn ja uskottavuuteen. EU ei voi porskuttaa eteenpäin entiseen malliin, jos se samalla joutuu viestittämään vahvasta kyvyttömyydestään toimeenpanna laajan enemmistönsä vältämättöminä pitämiä uudistuksia.

Sopimuksen etenemistä jäsenmaiden parlamenttikäsittelyissä ja kansanäänestyksissä seurataan koko vuoden ajan, eikä länsinaapuri Ruotsin rooli tässä tilanteessa ole lainkaan kadehdittava. Ruotsi joutuu valmistautumaan vuoden 2009 jälkipuoliskon EU-puheenjohtajuuteensa ikään kuin silmät sidottuina ilman täyttä varmuutta siitä, minkälaisen perussopimuksen pohjalta se tulee unionin neuvostoa johtamaan. Lissabonin sopimuksen astuessa voimaan ensi vuoden alussa myös itse puheenjohtajuusjärjestelmään on odotettavissa muutoksia. Viimeistään Ruotsin kaudella oltaisiin Eurooppa-neuvostossa näin siirrytty pysyvän puheenjohtajan järjestelmään.

Yhtä hyvin EU:n kuin ETYJ:nkin päähuomio kohdistuu alkuvuodesta Balkanille, jossa Kosovon tilanteen ratkaiseminen ja alueen vakauden tukeminen on kummankin toimijan yhteisenä haasteena. Suomen tehtävänä tässä vaikessa asetelmassa on sovitella tomijoiden rooleja yhteen tilanteessa, jossa Venäjä on asettunut tukemaan Serbian Kosovo-politiikkaa ja jossa ne voivat kannoillaan yhdessä vaikuttaa ratkaisevasti ETYJ:in toimintakykyisyyteen alueella. Kosovossa on paljon pelissä, sillä sen merkitys on jo pitkin viime syksyä heijastunut suurvaltasuhteisiin - ja näiden myötä myös EU:n ja Venäjän välisiin suhteisiin - yleisemminkin.

Venäjän kansainvälispoliittisen aseman kehittyminen sen maaliskuisten presidentinvaalien jälkeen tulee luonnollisesti heijastumaan monella tavalla myös Suomen ulkopolitiikkaan. Suomen tavoitteena on ollut pitää yhtä hyvin kahdenvälinen kuin EU:n kautta tapahtuva vuorovaikutus Venäjän kanssa vakaana. Tärkeänä askeleena tässä on vuorovaikutusta säätelevien sopimusten saaminen ajan tasalle, eli ensimmäisenä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen jatkon neuvottelujen käynnistäminen. EU on jo pitkään käyttäytynyt sopimuksen suhteen täysin omien intressiensä vastaisesti jättämällä neuvottelujen käynnistämisen yksittäisten EU-maiden ja Venäjän välisten kiistojen armoille. EU:n neuvottelutaktiikan on jatkossa parannuttava, jos se aikoo lupaustensa mukaisesti nousta merkittäväksi kansainväliseksi toimijaksi. Sen sijaan, että EU tekisi itsestään kiinnostavan toimijan Venäjän silmissä - ja käyttäisi tätä hyväkseen sopimuksen sisällön rakentamisessa - se jättää nyt avainpelaajan paikan Venäjälle.

Suomen ulkopolitiikan uusi vuosi rakennetaan kansainvälisessä toimintaympäristössä, joka pitää sisällään monia merkittäviä uusia ratkaisja ja avauksia. Näiden merkitystä suomalaisille linjaratkaisuille punnitaan vuoden mittaan laadittavien parlamentaaristen selontekojen muodossa. Kansainvälinen toimintaympäristö on haasteellinen ja nopeasti kehittyvä. Tämä edellyttää suomalaisen politiikan ratkaisuilta vahvoja ja avoimia perusteluja.

Teija Tiilikainen, valtiosihteeri, ulkoministeriö

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.