Ville Niinistö: Ei uskota ankeuttajia

Se iski minuun lujaa. Kun luin joulun pyhinä Finlandia-palkitun Jussi Valtosen ”He eivät tiedä mitä tekevät”, kiteytti  lukukokemus paljon siitä mitä olen tänä syksynä miettinyt.

Suomi on maa, jossa on paljon asioita hyvin. Meidän kannattaa olla ylpeitä siitä. Siltä pohjalta voimme myös korjata ongelmat, joita maassamme on. Ei uskota ankeuttamisen sanansaattajia.

Yhtenä arvokkaana piirteenä romaanissa kuvaillaan Yhdysvaltain ja Suomen välisiä eroja. Kumpaankin suhtaudutaan lämmöllä, mutta erikoisuudetkin tulee kuvattua.

Suomi näyttäytyy ulkopuolisen silmin erikoisena maana: ihmiset ovat juroja ja työmarkkinoille on vaikea päästä kansainvälisen huippututkijankaan. Silti maassa on niin paljon hyvää, vanhempainvapaista kaikille kuuluviin palveluihin, kuten kouluihin ja terveydenhuoltoon.

Politiikassa ei puhuta oikeista ongelmista ja arvoista, vaan tehdään ”niin kuin aina ennenkin”. Maailman ongelmien ratkaisussa ihmiset kyllä moralisoivat Yhdysvaltojen puutteita, mutta Suomi ei voi mitään tehdä, ”koska olemme niin pieniä”.

Tänä syksynä olen kokenut enemmän merkitystä ja tarkoitusta politiikassa mukanaolemiselle kuin vuosikausiin. Tulin politiikkaan uskoen siihen, että arvot ratkaisevat. Olemme Suomessa vapaita valitsemaan yhdessä itse suuntamme.

Kun kasvoin aikuiseksi 1990-luvun alun Suomessa, tämä murros tuntui väistämättömältä. Emme voineet enää elää sulkeutuneessa YYA-Suomessa. Ulkopolitiikka ei enää olisi munkkilatinaa ja Suomi ajopuu, joka sopeutuu kaikkeen ympärillään. Maailman suuret haasteet ilmastonmuutoksesta ja luonnonvarojen ylikulutuksesta alkaen olivat yhä enemmän rajat ylittäviä. Niitä ratkotaan yhdessä ja ottamalla käyttöön uusia kestäviä ratkaisuja.

Euroopan muurien murtuminen avasi kansalaisille uusia mahdollisuuksia: vapaa liikkuvuus ja sen tarjoamat uudet mahdollisuudet tulivat käsiemme ulottuville. Tietoyhteiskuntamurros vapautti tiedonjakelun. Näihin mahdollisuuksiin tarrautumalla nousimme lamasta.

Minulle vihreys on aina ollut tulevaisuuteen katsovan, ihmisten arjessa kestävän yhteiskunnan rakentamista. Se on myös sitä, että päätöksenteko on avointa ja ihmisiä mukaanottavaa. Se on kansalaisten kohtelemista aikuisina, osana päätöksenteon vuoropuhelua. Se on ihmisoikeuksien kunnioittamista ja jokaisen tasa-arvoisten mahdollisuuksien näkemistä voimavarana. Kun yksilö on vapaa toteuttamaan tasavertaisten palvelujen avulla omia elämänvalintojaan, koko yhteiskunta voittaa.

Ihmisten yksilönvapaudet, arvoliberalismi ja avoin julkinen keskustelu vievät Suomea eteenpäin. 

Sellaisessa uteliaassa, rohkeassa maassa uskalletaan myös uudistaa taloutta: energia- ja älymurrosten valjastamiseksi työpaikkojen luomiseen ja samalla maailman ympäristöongelmien ratkaisemiseen.

Sellaisessa maassa uskalletaan myös ratkoa ihmisten arjen ongelmia: köyhyys ja leipäjonot voidaan poistaa, kun uudistamme sosiaaliturvaa työhön kannustavaksi.

Kaikkea ei tarvitse tehdä ”niin kuin aina ennenkin”, byrokratian ja keskitettyjen ratkaisujen kautta.

Tänä syksynä kaikki tämä on tullut todella ajankohtaiseksi.

Tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen antoi toivoa maamme suunnasta, mutta muissa asioissa on tullut takapakkia.

Kokoomus ajaa muiden suurten puolueiden tuella läpi venäläisen Rosatomin ydinvoimalan 1970-lukulaisen idänkaupan kytkypakettina - eikä näe siinä mitään ristiriitaa länsimaisen markkinatalouden, uusien kestävien kotimaisten energiaratkaisujen käyttöönottamisen ja Ukrainan tilanteen kanssa. Pääministeri Stubb jopa kehuu, että Ukrainalla ei ole ollut mitään ongelmia Rosatomin kanssa. Tosiasiassa Ukraina koko ajan pyrkii etsimään vaihtoehtoja tälle riippuvuudelle.

Talouden uudistamisessa olemme tärkeässä valintatilanteessa. Toiset haluavat leikata pois hyvinvointiyhteiskunnan, uskoen, että sillä hoidetaan valtiontalouden alijäämä kuntoon. Esimerkiksi kokoomus kyllä puhuu koulutuksesta, mutta on samaan aikaan ajamassa korkeakouluihin lukukausimaksuja ja leikkaamassa rahoitusta. Toisaalta vasen laita uskoo, että valtio voi ottaa loputtomasti lisää lainaa ja elvyttää taloutemme kuntoon, tekemättä mitään muuta.

Tässäkin asiassa kohtalomme on omissa käsissämme. Meidän ei tarvitse sopeutua oikeiston ihailemien maiden tavoin heikkojen julkisten palvelujen yhteiskunnaksi, jossa köyhyys lisääntyy, koulutus periytyy ja vauraus kertyy harvojen käsiin. Me emme voi myöskään sulkea silmiämme työmarkkinoiden muutoksesta, ihmisten epävarmuudesta, pienyrittäjien ongelmilta - ja tehdä kaikki ”niin kuin aina ennenkin”.

Holhoavaa sosiaaliturvaa on uudistettava kannustavaksi, jotta ihmiset pääsevät työhön ja sosiaaliturva nostaa ihmistä. Perustulo tekee sen parhaiten. Kansainvälisyys työmarkkinoilla luo lisää työpaikkoja. Yritteliäisyyttä ja työntekoa lisäävät rakenneuudistukset tekisivät mahdolliseksi myös sen, että valtiolla olisi varaa investointielvytykseen – ei muuten. Näitä ratkaisuja on uskallettava tehdä hyvinvoinnin puolustamiseksi.

Utelias ja rohkea yhteiskunta ottaa käyttöön älykkäitä ja kestäviä energiaratkaisuja uusien työpaikkojen luomiseksi. Se puolustaa myös Suomen arvoja, kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia ulkopolitiikassa. Se uudistaa työmarkkinoitamme ja sosiaaliturvaamme vastaamaan tämän päivän suomalaisten tarpeisiin ja huomisen työpaikkojen luomiseen.

Tästä valinnasta on kysymys. Arvojen Suomi. Nyt jos koskaan.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.