Ympäristökeskusten valtaa on vähennettävä

Lapissa on meneillään useita kaivoshankkeita, joiden merkitys on suuri, ei vain alueellisesti vaan kansallisesti, koko Suomen näkökulmasta. Äskettäin julkaistussa Sitran kansallisessa luonnonvarastrategiassa visioidaan hienosti ja aivan oikein ”Älykkäästi luonnon voimin – Suomi voi hyvin ja näyttää suuntaa”. Tämän hienon vision kolmantena strategisena tavoitteena todetaan, että ”Alueelliset voimavarat luovat kansallista lisäarvoa ja paikallista hyvinvointia”.

Itä-Lapissa, Savukosken pohjoisimmassa osassa on meneillään Soklin kaivoshanke, joka parhaimmillaan tarjoaa työtä paikkakunnalle, alueelle ja osaltaan hyvinvointia koko Suomelle seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Norjalainen kaivosyhtiö Yara omistaa kaivosoikeudet. Kaivoksen rakentamiseen arvioidaan luovan neljän vuoden ajaksi 1000 työpaikkaa joka vuosi. Itse kaivostoiminta luo noin 200 työpaikkaa toiminnan aikana. Välillisiä työpaikkoja syntyy näiden lisäksi 2-3-kertainen määrä. Puhutaan siis huikean merkittävästä hankkeesta Savukosken, Itä-Lapin alueen ja koko Suomen näkökulmasta.

Kaivoksen perustaminen ei ole mikään pikkujuttu. Fosfaattimalmio on kaukana lappilaisen erämaaluonnon keskellä lähellä Venäjän rajaa. Lähimpään taajamaan, eli Savukoskellekin on matkaa lähes sata kilometriä. Rajan toisella puolella Venäjän Kovdorissa muutaman kymmenen kilometrin päässä on vastaavanlainen kaivos. Malmin kuljettamista varten on rakennettava rautatie. On tietysti Suomen kansallisessa intressissä, että malmi rikastetaan Suomessa ja kuljetetaan jatkojalostettavaksi rautateitse Suomen kautta. Näin kaikki mahdollinen taloudellinen hyöty jää alueen ja Suomen hyväksi.

Asiantuntijoiden toimesta on kartoitettu neljä ratalinjausta. Sen lisäksi on olemassa teoreettinen vaihtoehto linjauksesta Venäjän puolelle Kovdorin kaivoskombinaattiin. Kaivosyrityksen näkökulmasta neljästä vaihtoehdosta vain yksi on järkevä, nopeimmin toteutettavissa ja lyhin, kustannuksiltaan halvin. Reitti kulkee Soklista Savukosken ja Sallan kuntien rajaa pitkin Kelloselkään, jonne olemassa oleva Sallan rata päättyy. Linjaus kulkee samalla myös paliskuntien rajaa pitkin, ja poroelinkeinokin hyväksyy neljästä linjauksesta juuri tämän vaihtoehdon. Tämä vaihtoehto tukee myös vahvasti suunnitelmia rakentaa rautatie Venäjän puolella Sallan Kelloselästä Venäjän Alakurttiin ja sieltä edelleen Kantalahteen.

Tästä alkavatkin sitten suuret ongelmat. Ratalinjaus kulkee vahvistetun Natura-alueen läpi.

Ratalinjauksista on tehty ympäristövaikutusten arvio toisaalta luonnonsuojelulain ja Naturan näkökulmasta ja toisaalta itse rautatiestä. Rautatie kulkee suoralla linjauksella 7 kilometriä Natura-alueen läpi. Uudelleen linjaamalla, tekemällä rautatiehen pieni mutka, Natura-alueen ylitys olisi vain 2.9 kilometriä eli Natura-aluetta menetetään n. 7 hehtaaria. Yva-arvioinnissa on tarkasti käyty läpi alueen kaikkien lintulajien, nisäkkäiden ja kasvien esiintyminen. Ratalinjauksen arvioidaan vaikuttavan haitallisesti alueen eheyteen, yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan sekä heikentävän alueen suojelutavoitteiden toteutumista. Ekologisen käytävän sanotaan katkeavan. Lähinnä ongelmaksi muodostuu boreaalinen luonnon metsä. Sitä menetetään noin viisi hehtaaria.

Lapin ympäristöpiiri tyrmää Natura-lausunnossaan radan rakentamisen Natura-alueen läpi. Se arvioi luontoarvojen heikentyvän merkittävästi, jolloin lupaa ei saa hankkeelle myöntää. Poikkeaminen tästä lausunnosta on mahdollista Valtioneuvoston päätöksellä, jos on olemassa yleisen edun kannalta pakottava syy. Valtioneuvoston päätös ei yksin riitä, vaan lisäksi on haettava EU-komission lausunto, jonka on oltava myönteinen.

Tässä ollaan nyt! Kaivoshanke on siirtymässä tämän projektin seurauksena monella vuodella eteenpäin. Pahimpana vaihtoehtona siintelee se, että norjalainen kaivosyhtiö alkaa yhteistyöhön venäläisten kanssa ja siirtää malmin rikastamattomana Kovdoriin. Tai että norjalaiset luopuvat kokonaan hankkeesta, jolloin esiin nousee kokonaisuudessaan venäläinen vaihtoehto. Onko meillä Suomessa tähän varaa? Ei tietenkään.

Uusimmassa, pari päivää sitten antamassaan lausunnossa itse radan ympäristövaikutusten arvioinnista Lapin ympäristökeskus jo pyytelee vähän anteeksi. Se pitää Natura-alueen läpi kulkevaa lyhintä vaihtoehtoa parhaana ja esittää, että Lapin liitto vahvistaa maakuntakaavaan tämän vaihtoehdon. Silti tarvitaan raskas lupamenettely Valtioneuvoston ja komission kautta.

Kaikesta tästä herää isoja kansallisen tason kysymyksiä. Kun yva-selonteossa on käyty läpi kaikki alueen linnut ja nisäkkäät, voi kysyä, missä on yksi nisäkkäistä, nimittäin alueella asuva ihminen. Ihminen, joka tarvitsee toimeentuloa voidakseen elää. Kaivos antaisi sitä laajasti. Onko Lapin ympäristökeskuksen tulkittava luonnonsuojelulakia kuin pirun raamattua? Kukaan ei olisi syyttänyt virkavirheestä, jos lausunnossa olisi lukenut, että rata ei heikennä merkittävästi luontoarvoja. Näinhän on, kun katsoo karttoja talonpoikaisjärjellä. Näin kaivostoiminnan hyödyn pysyminen pääosin Suomessa olisi saman tien varmistunut. Miten on mahdollista, että ympäristökeskuksen valta on näin suuri? Ministeriö ei voi kulkea sen yli ja valtioneuvostokin vain erittäin hankalan prosessin kautta. Ympäristökeskusten ylivaltaa on pakko vähentää.

Ja vielä lopuksi. Onko ollut järkevää antaa suomalainen kaivostoiminta ulkomaalaisiin käsiin? Ei todellakaan. Se on ollut suuri teollisuuspoliittinen virhe, josta maksetaan kovaa hintaa raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen taas kohta noustessa. Suomen laajentuvasta kaivostoiminnasta jää toki työtä ja palkkatuloa Suomeen, mutta hintojen nousun mukanaan tuoma valtava hyöty siirtyy ulkomaille. Todella harmi.

Arto Ojala

Kemijärven kaupunginjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.