Yritysten kannettava vastuuta työntekijöistään

Taloudellisesti kovat ajat koettelevat meitä. Vienti ei vedä ja työttömyys kolkuttelee liian monen suomalaisen ovella. Tuoreimmat Tilastokeskuksen tiedot kertovat työttömien määrän nousseen jo 300 000 henkilöön. Tilanne vaatii nopeita toimia.

Siksi hallitus aikoo toimia syksyllä työllisyyttä edistävällä tavalla budjettiriihessä. Talouden kolmen haasteen: suhdannetilanteen, teollisuuden rakennemuutoksen ja julkisen talouden vajeen hoitamiseksi tulee kaikki paukut laittaa nyt työllisyyteen ja samalla valmistella pikaisesti rakenteellisia toimenpiteitä, joilla talous autetaan kasvuun.

Mutta valtio voi tehdä vain osan töistä. Talkoisiin kaivataan kaikkia: kuluttajia, työntekijöitä, yrityksiä. Toivon, että syksyllä on mahdollista synnyttää maltillinen palkkaratkaisu, joka huolehtii ostovoimasta ja yritysten kilpailukyvystä. Sopiminen olisi nyt repimistä enemmän paikallaan.

Kun suhdannetilanne on vaikea, korostuu yritysten yhteiskunnallinen vastuu. Julkisessa keskustelussa on pureuduttu tarmolla yritysten vastuuseen veronmaksajina - hyvä niin. Kunnialliset ja oikein toimivat tuhannet ja tuhannet yrittäjät kärsivät, kun jotkut vetävät harmaalla taloudella välistä.

Nyt aika vaatii kuitenkin myös yritysten vastuuta työntekijöistään. Yhteisöveron alennus, osinkoverotuksen muutokset, yritystukien uudistukset. Kaikilla näillä pyritään siihen, että mahdollisimman moni yritys voisi työllistää mahdollisimman monta ihmistä. Talouden kuopassa tulisi työntekijöistä pitää kiinni. Muistamme aivan liian hyvin, mitä 1990-luvun massatyöttömyys aiheutti. Se tilanne meidän on kaikin tavoin vältettävä.

Tavallista työntekijää työmarkkinat kohtelevat monesti kaltoin. Erityisesti nuoret ja pätkätöitä tekevät ovat haavoittuvassa asemassa. Kesäduunaripuhelimet ovat valitettavasti tänäkin kesänä täyttyneet avunpyynnöistä ja huolista kohtuulliseen palkkaukseen, säännöllisiin työaikoihin ja sopimusten mukaisiin työehtoihin liittyen.

Harmaasta taloudesta ja ehtojen polkemisesta ei hyödy kukaan, kaikkein vähiten rehellinen yrittäjä. Osana harmaan talouden vastaista työtä on myös työehtojen, erityisesti sovittujen vähimmäispalkkojen, noudattamiseen kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Kestävyysvaje entisestään kasvaa, kun yhteisestä kakusta syödään välistä.

Siksi tulisi mielestäni harkita, voitaisiinko työehtosopimuksien palkkasääntöjä rikkovalle työnantajalle kohdistaa lainsäädännöllä sanktioita. Palkan maksaminen tietoisesti liian pienenä olisi sakkorangaistuksen uhalla kielletty. Käytännössä tämä voitaisiin toteuttaa yhteisösakon avulla.

Jos työntekijä varastaa, voidaan siitä rangaista. Saman pitäisi koskea työnantajaa. Työturvallisuus, työajat ja työsyrjintä on jo rikoslaissa rangaistu. Tähän listaan pitäisi nyt lisätä palkkarikos. Asiasta on jo eduskunnassa vireillä lakialoite kansanedustaja Antti Lindtmanin toimesta.

Alipalkkaus on iso ongelma. Esimerkiksi Palvelualojen ammattiliitto PAM:lla on käsittelyssä n. 700 oikeustapausta, joista noin puolet koskee palkkasaatavia. Alipalkkaus johtaa toimeentulo-ongelmiin erityisesti pienipalkkaisten ihmisten kohdalla.

Suomi tarvitsee lisää menestyviä, hyvinvoivia yrityksiä. Siksi sääntöjen polkemiseen pitää löytää kovat keinot. Alipalkkauksesta pitää päästä eroon, jotta pelikenttä on yrityksille tasainen ja työntekijät saavat sen palkan, joka työsuorituksesta kuuluu. Kaikki voittavat.

Jutta Urpilainen, valtiovarainministeri ja SDP:n puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.