Anneli Auer syytön - lue Vaasan hovioikeuden tuomio tästä

Muiden kuin Anneli Auerin, Jukka Lahden ja asianosaisten avustajien nimet on yksityisyyden suojaan liittyvistä syistä merkitty kirjaimilla. Todisteluettelo on jätetty pois.

Lähde: Vaasan hovioikeus

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn.

Anneli Auerin valitus

Anneli Auer on vaatinut, että sekä ensisijainen syyte murhasta että toissijainen syyte taposta hylätään ja että hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Anneli Auer ei ole tappanut Jukka Lahtea, eikä hän ole kohdistanut tähän mitään muutakaan väkivaltaa. Anneli Auer on esitutkinnassa häntä kuulustelleen poliisimiehen painostamana ja johdattelemana vastoin totuutta pitänyt mahdollisena sitä, että hän on tappanut Jukka Lahden. Hän on kuulusteluissa ollut väsynyt ja kokenut miehensä kuoleman vuoksi ahdistuneisuutta sekä syyllisyyttä siitä, että hän ei ole kyennyt pelastamaan tätä. Kuulustelujen jälkeen Anneli Auer on totuudenvastaisesti kertonut tyttärelleen A:lle, että hän on, koska poliisimiehet olivat hänelle niin kertoneet, uskonut tappaneensa Jukka Lahden.

Anneli Auerilla ja Jukka Lahdella ei ole ollut riitaa eivätkä he ole käyneet toisiinsa käsiksi. Lattialla Jukka Lahden alla ollut hiustukko ei ole irronnut minkään riidan tai käsiksikäymisen yhteydessä. Anneli Auerin esitutkinnassa hänen ja Jukka Lahden välisestä riidasta antama kertomus on syntynyt häntä kuulustelleen poliisimiehen johdattelemana, eikä se vastaa totuutta.

Anneli Auer ei ole lavastanut olosuhteita ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi. Ulkopuolinen tekijä on ulkoa päin rikkonut terassin oven ikkunan. Ulkopuolinen tekijä on tappanut Jukka Lahden ja lyönyt keittiöveitsellä myös Anneli Aueria rintaan. Ulkopuoliseen tekijään viittaavia seikkoja sekä hänen läsnäolonsa talossa käyvät ilmi Anneli Auerin soittaman hätäkeskuspuhelun tallenteelta, eikä tallenne missään tapauksessa sulje pois ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta. Ulkopuoliselta tekijältä on jäänyt keittiöveitsi makuuhuoneen lattialle, hänen DNA:taan on jäänyt Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyllä olleeseen halkoon, hänen vaatteistaan on jäänyt tapahtumapaikalle ruskeankirjavia kuituja, ja hänen kengistään on jäänyt tapahtumapaikalle jälkiä. A on nähnyt ulkopuolisen tekijän poistuvan terassin oven ikkuna-aukosta. Ulkopuolisen tekijän jälkiä on jäänyt myös ulos ainakin kiinteistön raja-alueelle.

Virallisen syyttäjän vastaus

Syyttäjä on vaatinut ensisijaisesti, että Anneli Auerin valitus hylätään, ja toissijaisesti, että Anneli Auer tuomitaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän syytteen mukaisesti rangaistukseen taposta. Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että Anneli Auer velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa suoritetut todistelukustannukset.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea.

B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n (jäljempänä B ja hänen myötäpuolensa) vastaus

B ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet, että Anneli Auerin valitus hylätään siinä tapauksessa, että tämän syyllisyydestä esitetään riittävä näyttö.

Mahdollista on, että Anneli Auer on tappanut Jukka Lahden.

G:n, H:n, I:n ja A:n (jäljempänä G ja hänen myötäpuolensa) vastaus

G ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet, että Anneli Auerin valitus hylätään siinä tapauksessa, että tämän syyllisyydestä esitetään riittävä näyttö.

Jos Anneli Auerin katsotaan syyllistyneen siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta, hänen G:lle ja tämän myötäpuolille maksettavaksi tuomittuja vahingonkorvauksia ei ole aihetta alentaa.

B:n ja hänen myötäpuoltensa valitus

B ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet, että Anneli Auer velvoitetaan suorittamaan heille vahingonkorvauksena sisaruksen kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä heidän käräjäoikeudessa vaatimansa määrät. C ja F ovat vaatineet, että Anneli Auer velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta kummankin osalta erikseen 5.981,70 eurolla laillisine korkoineen. E on vaatinut, että Anneli Auer velvoitetaan korvaamaan hänen oikeusavun omavastuuosuutensa määrä hovioikeudesta 1.606,46 eurolla laillisine korkoineen.

B ja hänen myötäpuolensa ovat kaikki olleet Jukka Lahdelle erityisen läheisiä henkilöitä.

Anneli Auerin vastaus

Anneli Auer on vaatinut, että B:n ja hänen myötäpuoltensa valitus hylätään.

B ja hänen myötäpuolensa eivät ole pitäneet yhteyttä Jukka Lahteen sillä tavoin, että heillä olisi vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n perusteella oikeus saada korvausta tämän kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Anneli Auer on paljoksunut vaadittujen vahingonkorvausten määriä.

Luettelo todisteista

. . .

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu peitetoiminta-asiakirjojen julkisuudesta

Tausta

Korkein oikeus on 3.5.2011 antamallaan päätöksellä, velvoittaessaan keskusrikospoliisin toimittamaan Vaasan hovioikeudelle päätöksessä määrätyllä tavalla rajatut otteet hovioikeudessa käsiteltävänä olevan rikosasian R 11/13 esitutkinnassa käytettyä peitetoimintaa koskevasta pöytäkirjasta ja peitetoiminnasta laaditusta raportista, samalla oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 31 §:n nojalla määrännyt hovioikeudelle toimitettavat asiakirjat pidettäviksi väliaikaisesti salassa muilta kuin asianosaisilta. Korkein oikeus on edelleen määrännyt, että hovioikeuden tulee viimeistään pääasiaa ratkaistessaan antaa lopullinen ratkaisu näiden asiakirjojen salassapidosta.

Ennen lopullisen ratkaisun tekemistä hovioikeus on varannut Anneli Auerille, G:lle myötäpuolineen, B:lle myötäpuolineen, syyttäjälle sekä keskusrikospoliisille tilaisuuden tulla kuulluksi.

Vaatimukset

Anneli Auer on katsonut, että peitetoiminnan toteuttamisesta laadittu pöytäkirja 7.12.2009 sekä peitetoiminnasta laaditut raportit 17.3. - 17.8.2009 ja 26.1. - 29.10.2009 on määrättävä edelleen pidettäviksi salassa muilta kuin tämän asian asianosaisilta. Anneli Auer on perustellut kantaansa sillä, että asiakirjat sisältävät peitepoliisin arviointeja ja yksityiselämän piiriin kuuluvia kuvauksia hänestä ja hänen luonteestaan ja myös lapsista sekä hänen ja peitepoliisin välisistä suhteista. Näiden kuvausten julkistamiseen ei ole syytä, eikä julkistamatta jättäminen tässä tapauksessa ole myöskään vastoin oikeudenkäynnin julkisuusperiaatetta.

G ja hänen myötäpuolensa ovat niin ikään katsoneet, että puheena olevat asiakirjat tulee pitää salassa muilta kuin asianosaisilta. Kantaansa he ovat perustelleet sillä, että asiakirjat sisältävät yksityiselämään ja kotirauhaan liittyviä tietoja. Julkistamatta jättäminen ei ole vastoin oikeudenkäynnin julkisuusperiaatetta.

B ja hänen myötäpuolensa ovat katsoneet, että peitetoiminnan toteuttamisesta laaditun pöytäkirjan tulisi olla yleisöjulkinen siltä osin, kuin se ei koske niitä seikkoja, jotka Anneli Auer sekä G myötäpuolineen ovat katsoneet tarpeellisiksi pitää salassa, ja että mainitusta pöytäkirjasta on tarpeen julkistaa osuus toiminnan merkityksellisyydestä. Muilta osin B myötäpuolineen on pitänyt Anneli Auerin ja G:n myötäpuolineen lausumin perustein asiakirjojen salaamista muilta kuin asianosaisilta asianmukaisena.

Syyttäjä ei ole lausunut asiakirjojen yleisöjulkisuudesta.

Keskusrikospoliisi on vaatinut, että asiakirjat määrätään salaisiksi kuitenkin niin, että asianosaisten osalta niitä voidaan käsitellä niin kuin korkein oikeus on jo väliaikaisessa ratkaisussaan määrännyt. Vaatimustaan keskusrikospoliisi on perustellut sillä, että asiakirjojen määrääminen julkisiksi tulisi merkittävästi vaikeuttamaan tiedonhankintamenetelmän käyttämistä jatkossa ja aiheuttamaan vaaraa tiedonhankintaa suorittaneille virkamiehille. Nämä molemmat perusteet ovat yleisen edun näkökulmasta erittäin tärkeitä ja viimeksi mainitussa perusteessa kysymys on myös poliisimiesten turvallisuudesta.

Perustelut ja lopputulos

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä salassa siltä osin kuin se sisältää arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvistä seikoista. Mainitun 9 §:n 3 momentin mukaan 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut tiedot eivät kuitenkaan rikosasiassa ole salassa pidettäviä siltä osin kuin ne liittyvät olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin, jollei tuomioistuin 10 §:n nojalla määrää niitä salassa pidettäviksi.

Puheena olevan lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 13/2006 vp s. 40 - 41) lausutaan lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan osalta, että arkaluonteisuuden käsite on sidoksissa vallitseviin yhteiskunnan arvokäsityksiin eikä sitä ole mahdollista rajata lain perusteluissa etukäteen erilaisia tilanteita silmällä pitäen. Esityksen mukaan merkitystä tulisi antaa henkilön omalle käsitykselle asiasta mutta yksinomaan sillä perusteella asiaa ei voitaisi ratkaista. Edelleen esityksessä lausutaan, että harkittaessa sitä, olisiko oikeudenkäyntiasiakirja kohdan mukaan salassa pidettävä, huomiota olisi kiinnitettävä siihen, millaisia kielteisiä vaikutuksia oikeudenkäyntiasiakirjan sisältämien tietojen julkistamisella olisi esimerkiksi henkilön yksityis- ja perhe-elämälle tai hänen sosiaalisiin oloihinsa ja työelämäänsä. Tieto olisi arkaluonteista silloin, jos sen julkiseksi tulemiseen liittyisi henkilön kannalta vähäistä suurempia haitallisia seuraamuksia.

Yksityiselämän käsitteen osalta mainitussa hallituksen esityksessä (s. 41) viitataan perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen (HE 309/1993 vp), jonka mukaan yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Viimeksi mainitun hallituksen esityksen mukaan yksityiselämän suojan piiriin kuuluvat esimerkiksi henkilön perhe-elämä, harrastukset ja seksuaalisuus. Ensiksi mainitussa hallituksen esityksessä kuitenkin todetaan, että tieto henkilön harrastuksesta ei normaalisti voi olla arkaluonteinen.

Hovioikeus toteaa, että peitetoimintaraporttien sisältämät tiedot on hankittu niin, että peitetoimintaa harjoittanut poliisimies oli väärän henkilöllisyyden turvin hankkiutunut kontaktiin, ystävystynyt ja viettänyt aikaa Anneli Auerin ja myös tämän lasten kanssa. Poliisimies oli oleskellut usein myös heidän asunnossaan. Raportit sisältävät runsaasti peitepoliisin ja hänen tukimiehensä selostuksia Anneli Auerin sekä tämän lasten arkipäivän elämästä ja harrastuksista eli tietoja, jotka eivät lähtökohtaisesti ole erityisen arkaluonteisia. Toisaalta raportit sisältävät myös selvästi arkaluonteista tietoa Anneli Auerin yksityiselämästä. Lisäksi ne sisältävät arvioita Anneli Auerin ja osin hänen lastensakin käyttäytymisestä, luonteista ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Peitetoiminnan tarkoituksena näyttää olleen saada muun muassa kokonaiskäsitys Anneli Auerin luonteeseen liittyvistä seikoista ja siten hänen persoonallisuudestaan. Mainittujen erityispiirteiden johdosta hovioikeus katsoo olevan perusteltua arvioida raportteja kokonaisuutena niin, että myös ne yksittäiset yksityiselämään liittyvät tiedot, jotka muunlaisessa yhteydessä eivät sinänsä olisi erityisen arkaluonteisia, on asiayhteys huomioon ottaen katsottava arkaluonteisiksi. Hovioikeus viittaa tässä yhteydessä erityisesti siihen, että tiedot oli peitetoiminnassa hankittu ystävyyssuhteen ja siten kohteen kannalta hyvin henkilökohtaisen ihmissuhteen avulla. Myös yhtäältä Anneli Auerin ja toisaalta G:n ja tämän myötäpuolten käsitykset aineiston luonteesta puoltavat sen salassa pitämistä.

Myöskään oikeudenkäynnin julkisuusvaatimus ei tässä tapauksessa edellytä kysymyksessä olevan aineiston julkistamista ottaen huomioon, että aineistoa on esitetty todisteena vain varsin suppealta osalta ja että esitetyt tiedot eivät liity olennaisesti syytteessä tarkoitettuun tekoon tai sen rikosoikeudelliseen arviointiin. Lisäksi salassa pidettävää aineistoa on mahdollista arvioida hovioikeuden julkisessa tuomiossa siltä osin kuin sillä on merkitystä näyttönä.

Mainituilla perusteilla hovioikeus päätyy siihen, että peitetoiminnasta laaditut raportit 17.3. - 17.8.2009 ja 26.1. - 29.10.2009 ovat oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla kokonaan salassa pidettäviä.

Peitetoiminnan toteuttamisesta laadittu pöytäkirja sisältää kolme kohtaa, joissa käsitellään edellä selostetun kaltaisia arkaluonteisia tietoja Anneli Auerin yksityiselämään liittyvistä seikoista ja jotka on siten pidettävä salassa edellä mainituilla perusteilla. Niiden lisäksi pöytäkirja sisältää muun muassa peitetoiminnan aloittamisen perusteisiin, tarkoitukseen ja merkitykseen liittyviä tietoja, joita koskevat kohdat voidaan erottaa sanotuista arkaluonteisia tietoja sisältävistä kohdista. Niiden salassa pitäminen ei siten ole tarpeellista Anneli Auerin ja hänen lastensa yksityiselämän suojaamiseksi.

Seuraavaksi on arvioitava, onko mainitut kohdat määrättävä salassa pidettäviksi keskusrikospoliisin vaatimuksen johdosta.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n mukaan tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty.

Poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä ja suunnitelmia koskevia tietoja sisältävät asiakirjat ovat viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan salassa pidettäviä, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä tai yleisen järjestyksen ja turvallisuuden taikka rangaistuslaitoksen järjestyksen ylläpitämistä.

Korkeimman oikeuden 3.5.2011 antaman päätöksen mukaisesti keskusrikospoliisi on voinut salata myös asianosaisilta ja hovioikeudelta kaikki peitetoiminnan toteuttamiseen osallistuneiden henkilöllisyyttä koskevat tiedot ja heistä mahdollisesti käytetyt tunnistetiedot, sellaisen raportin osan, joka on laadittu peitetoiminnasta päättämisen jälkeen mutta ennen Anneli Aueriin kohdistettujen peitetoimintaoperaatioiden aloittamista ja joka koskee peitetoiminnan suunnittelua, sellaiset peitetoiminta- operaatioiden aloittamisen jälkeen laaditun raportin osat, jotka koskevat tutkintateknisiä tai -taktisia suunnitelmia peitetoiminnan jatkamisesta taikka tulevien operaatioiden suorittamisesta tai kohdentamisesta, sekä peitetoiminnan toteuttamisessa ja suojaamisessa käytetyt tekniset tai taktiset seuranta-, salaamis- tai yhteydenpitomenetelmät. Tietoja, jotka koskevat peitetoiminnassa tehtyjä havaintoja ja arvioita, ei kuitenkaan ole saanut salata sillä perusteella, että samalla paljastuisi seikkoja, joista ilmenee poliisin menettelytapoja peitetoiminnan toteuttamisessa.

Hovioikeudelle toimitetuista raporteista merkittävä osa on salattu peittämällä teksti mustalla värillä. Puheena olevassa pöytäkirjassa ei sen sijaan ole peitettyjä kohtia. Keskusrikospoliisi ei ole myöskään hovioikeudelle toimittamassaan edellä selostetussa lausumassa yksilöinyt mitään peittämättä jääneitä kohtia, jotka sisältäisivät viimeksi mainitun lain 24 §:n 1 momentin 5 kohdan perusteella yleisöltä salassa pidettävää tietoa. Hovioikeus katsoo, että pöytäkirjan ne kohdat, joita ei ole pidettävä salassa Anneli Auerin sekä G:n ja tämän myötäpuolten vaatimusten perusteella, eivät sisällä muita tällaisia tietoja kuin peitetoiminnan suorittajien tunnistetiedot. Peitetoiminnan toteuttamisesta laaditun pöytäkirjan 7.12.2009 mainitut kohdat ovat näin ollen julkisia sanottuja tunnistetietoja lukuun ottamatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Riidattomia tapahtumatietoja

Jukka Lahti oli ollut torstaina 30.11.2006 Turussa matkalla, jolta hän oli palannut kotiin perheensä luo Ulvilaan Tähtisentie 54:ään illalla kello yhdentoista aikaan. Yöllä vuorokauden vaihduttua perjantaiksi 1.12.2006 Anneli Auer oli soittanut hätäkeskukseen kello 2:43:21. Hän oli ilmoittanut, että heidän talossaan oli joku tappaja, joka löi veitsellä hänen miestään. Hätäkeskuspuhelu oli päättynyt kello 2:47:39 kestettyään 4 minuuttia 18 sekuntia. Poliisipartio, johon olivat kuuluneet ylikonstaapeli ZA ja vanhempi rikoskonstaapeli ZB, oli saanut puheena olevan tehtävän hätäkeskukselta ja lähtenyt Porin keskustan läheisyydestä tapahtumapaikalle. Matkalla ZA oli soittanut Anneli Auerille. Poliisipartio oli ollut tapahtumapaikalla noin kolmen ja puolen minuutin kuluttua hätäkeskuspuhelun päättymisestä kello 2:51. Asiassa on riidatonta, että Jukka Lahden kuolemaan johtaneet, hänen päähänsä kohdistuneet lyönnit oli aiheutettu tuntemattomalla tekovälineellä hätäkeskuspuhelun aikana.

Anneli Auer oli opastanut poliisipartion sisään taloon, jossa oli ollut myös hänen ja Jukka Lahden neljä lasta. Peremmällä talossa Anneli Auerin ja Jukka Lahden makuuhuoneessa Jukka Lahti oli maannut verissään lattialla. Lattialla oli lisäksi ollut verinen halko ja verinen keittiöveitsi sekä runsaasti verijälkiä. Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyn liinavaatteet ja patja olivat olleet veriset. Sängyllä oli ollut toinen halko. Makuuhuoneesta ulos terassille johtava ovi oli ollut kiinni mutta sen ikkuna oli rikottu. Lasia oli ollut sisällä makuuhuoneessa ja sen viereisessä olohuoneessa sekä myös ulkona terassilla. Verijälkiä oli edellä kerrotun lisäksi ollut makuuhuoneen seinillä, makuuhuoneesta pesuhuoneeseen johtavassa ovessa, olohuoneen lattialla sekä terassilla. Talon lankapuhelin, josta Anneli Auer oli soittanut hätäkeskuspuhelun ja vastannut ZA:n soittamaan puheluun, oli ollut keittiössä. Puhelimessa oli ollut verta. Anneli Auerilla oli ollut yllään punainen t-paita, joka oli ollut vasemman rinnan kohdalta verinen, sekä alushousut. Anneli Auerin oikean jalan jalkapöydällä oli ollut verta. Jukka Lahdella oli ollut yllään valkoinen t-paita ja siniset alushousut, jotka molemmat olivat olleet veriset.

ZA:n ja ZB:n jälkeen tapahtumapaikalle olivat saapuneet sairaankuljettajat ja hieman myöhemmin sosiaalityöntekijä ZC. Sairaankuljettajat olivat todenneet Jukka Lahden elottomaksi ja tarkistaneet Anneli Auerin vasemman rinnan vamman. Koska mainittu vamma oli arvioitu mahdollisesti vakavaksi, sairaankuljettajat olivat vieneet Anneli Auerin sairaalaan. ZC oli vienyt perheen lapset vastaanottokotiin.

Tapahtumapaikalle oli saapunut useita muita poliisipartioita, poliisikoira ohjaajansa kanssa sekä poliisin tekninen tutkinta.

Jukka Lahden ylävartalossa ja yläraajoissa oli todettu lähes 70 pistohaavaa, joista pääosa oli ollut pinnallisia. Muutamat pistohaavoista olivat olleet syvempiä. Kyseiset syvemmälle ulottuneet pistot olivat vaurioittaneet rintakehän alueen keuhkoja, pernaa ja palleaa. Jukka Lahden päähän oikealle puolelle oli kohdistunut tylppä isku, jonka seurauksena ylä- ja alaleuat olivat olleet murtuneet sekä kasvojen ja nenän luurakenteet murskautuneet. Lisäksi Jukka Lahden päähän oikealle puolelle oli kohdistunut kallon pirstaleisesti murskannut, aivoihin ulottunut isku. Jukka Lahden välitön kuolinsyy oli ollut vaikea kallo-aivovamma. Kuolemanluokka oli ollut henkirikos.

Anneli Auerilla oli todettu vasemmalla rintakehässä pistohaava. Pisto oli ulottunut keuhkopussiin asti, minkä seurauksena Anneli Auerille oli aiheutunut ilmarinta. Hän oli ollut sairaalassa hoidettavana 1. - 4.12.2006.

Kysymyksenasettelu

Syytteen mukaan Anneli Auer on hänen ja Jukka Lahden välisen riidan päätteeksi tappanut tämän ja lavastanut olosuhteet ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi. Syyttäjän mukaan lavastus oli toteutettu suurelta osin jo ennen viimeisiä kuolettavia lyöntejä. Syyttäjä on pyrkinyt osoittamaan yhtäältä, että Anneli Auer on tehnyt kuvatun teon, ja toisaalta, että ulkopuolinen tekijä ei ole voinut sitä tehdä. Anneli Auer on kiistänyt syytteen.

Tapahtumien kulusta ei ole esitetty muuta välitöntä todistelua kuin hätäkeskuspuhelutallenne sekä A:n (Anneli Auerin ja Jukka Lahden vanhimman lapsen) ja Anneli Auerin kertomukset. Lisäksi asiassa on esitetty todistelua, jonka avulla mainittujen todisteiden merkitystä ja luotettavuutta voidaan arvioida, sekä muuta vain välillisesti tapahtumista kertovaa todistelua.

Asiassa on kysymys siitä, onko syytettä tukeva näyttö myös sitä vastaan puhuvat seikat huomioon ottaen kokonaisuutena arvioiden niin vakuuttavaa, että sijaa varteenotettavalle epäilylle Anneli Auerin syyllisyydestä ei jää.

Hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevä selvitys tapahtumien kulusta

Hätäkeskuspuhelutallennetta koskeva todistelu

Hovioikeudessa on kuunneltu alkuperäinen hätäkeskuspuhelutallenne, siitä Anneli Auerin, A:n ja Jukka Lahden äänet poistamalla tehdyt tallenteet sekä 20.9.2010 tehty hätäkeskuspuhelutallenteen uudelleen suodatettu versio.

Lausuntoja hätäkeskuspuhelutallenteesta ovat antaneet todistajat keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion äänitutkija ZD, toimitusjohtaja ZE ja lääkäri ZF. ZD, joka on tehnyt lisensiaatintyön puheentutkimuksen alalta, analysoi päätyökseen hätäkeskuspuhelutallenteita keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa. Hän on kuunnellut puheena olevan tallenteen arvionsa mukaan satoja kertoja. ZE on akustiikkaa, sähkömittaustekniikkaa ja sovellettua elektroniikkaa opiskellut diplomi-insinööri, ja hänellä on 32 vuoden työkokemus äänestä ja tekniikasta eräässä yhtiössä, jonka toimialaan kuuluu muun ohella vanhojen äänitallenteiden restaurointi ja laadun parantaminen. Hän on tehnyt hätäkeskuspuhelutallenteen uudelleen suodatetun version. ZF, joka on lääketieteen ja kirurgian tohtori, on lääkärinammattinsa ohella toiminut musiikin alalla studiotyössä 25 vuoden ajan.

ZD:llä ja ZE:llä on töidensä puolesta pitkäaikaista kokemusta ja asiantuntemusta äänestä. He ovat kumpikin hyvin perehtyneet puheena olevaan hätäkeskuspuhelutallenteeseen myös erilaisia tietokoneohjelmia apuna käyttäen. ZF:n asiantuntemus on sen sijaan erityisesti lääketieteen alalta. Vaikka hänellä harrastuneisuutensa vuoksi on pitkäaikaista kokemusta myös äänestä, hovioikeus toteaa, että hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevää selvitystä arvioitaessa hänen lausuntoaan ei voida pitää yhtä varteenotettavana kuin ZD:n ja ZE:n lausuntoja.

Hätäkeskuspuhelutallenteen sisältö on saatettu kirjalliseen muotoon eli litteroitu. Hovioikeudessa on esitetty kolme, yksityiskohdiltaan toisistaan poikkeavaa litterointia. ZD on laatinut näistä kaksi, toisen vuonna 2006 ja toisen vuonna 2009. Kolmas litterointi on laadittu Tampereen yliopistossa vuonna 2008.

Hätäkeskuspuhelu oli tallentunut hätäkeskuksen NiceLog-tallennusjärjestelmään. ZD on selvittänyt, että tallennukseen tarvittavan tilan säästämiseksi järjestelmä tallentaa puhelut yksikanavaisena, mistä seuraa, että tallenteilla esiintyviä päällekkäisiä ääniä ei ole mahdollista erotella toisistaan. Sanotun perusteella hovioikeus toteaa, että on mahdollista, että hätäkeskuspuhelusta Anneli Auerin, A:n ja Jukka Lahden äänet poistamalla tehdyistä tallenteista on suodattunut pois myös joitakin muita ääniä.

ZE on tehnyt hätäkeskuspuhelutallenteen uudelleen suodatetun version muun ohella voimistamalla hiljaisia ääniä ja vaimentamalla voimakkaita ääniä. Tallenteesta oli tullut alkuperäistä selkeämpi. Eräs napsahdusta muistuttava ääni oli korkean taajuutensa vuoksi suodattunut pois, mutta muuten kaikki äänet olivat olleet kuultavissa sekä alkuperäiseltä tallenteelta että uudelleen suodatetusta versiosta.

Hovioikeus toteaa, että tallenteiden luonteesta esitetyn selvityksen perusteella tapahtumien kulusta voidaan luotettavimmin tehdä havaintoja ensisijaisesti alkuperäistä hätäkeskuspuhelutallennetta kuuntelemalla ja käyttämällä havainnoinnin tukena muita tallenteita sekä litterointeja. Lisäksi hovioikeus toteaa, että, kuten ZD ja ZE ovat selvittäneet, kuulohavainnot ovat kuuloaistin tarkkuudesta ja kuultujen äänten sisältämän tiedon välttämättömästä tulkitsemisesta johtuen yksilöllisiä. Nämä seikat on otettava huomioon, kun hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevästä selvityksestä tehdään päätelmiä tapahtumien kulusta.

Hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevät seikat

Tallenteelta kuuluvat Anneli Auerin, hätäkeskuspäivystäjän, Jukka Lahden ja A:n puheäänet. Yhden minuutin 39 sekunnin kuluttua puhelun alkamisesta (aika 1:39) Anneli Auer on pyytänyt A:n puhelimeen, ja ajassa 1:43 hän on lähtenyt pois puhelimesta.

Ajassa 2:08 Anneli Auer on hätäkeskusta tarkoittaen sanonut "tuleeksielt kettää". ZD on laatimassaan keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 13.12.2006 katsonut, että Anneli Auer oli mainittuna ajankohtana tullut puhumaan puhelimen lähelle. Sittemmin ZD on laatimassaan keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 12.5.2011 lausunut, että mainitulla hetkellä Anneli Auer ei ollut ollut puhelimessa vaan että siellä oli ollut A. Anneli Auer oli huutanut sanotut sanat jostakin kauempaa. ZE on lausunut, että Anneli Auerin ääni ei ollut voinut tulla kovinkaan kaukaa puhelimesta vaan sen oli ollut tultava lähietäisyydeltä. Jos ääni olisi tullut kauempaa, sen sävy olisi ollut muuttunut ja se olisi sisältänyt enemmän heijastuneita ääniä.

Esitetty selvitys on ollut siltä osin yhdenmukainen, että Anneli Auer ei ole ollut puhelimessa ajassa 2:08. Muilta osin Anneli Auerin tarkemmasta sijainnista suhteessa keittiössä olleeseen puhelimeen tuolla hetkellä on esitetty ristiriitaista selvitystä. ZD on muuttuneiden lausuntojensa osalta kertonut, että hänen kuulohavaintonsa olivat tarkentuneet tallenteen uudelleen kuuntelemisen myötä ja että myöhemmin tehdyt kuulohavainnot olivat olleet aiemmin tehtyjä luotettavampia. Hovioikeus toteaa, että etäisyyttä kuvaavat kielelliset ilmaisut ovat jo itsessään jossain määrin epätarkkoja. Hovioikeuden tekemien kuulohavaintojen perusteella on todennäköisempää, että Anneli Auer on ollut lähellä puhelinta kuin että hän olisi ollut kaukana siitä. Anneli Auerin tosiasiallinen sijainti talossa ajassa 2:08 on kuitenkin jäänyt epäselväksi. Puhelimessa hän ei ole tuolloin ollut.

Anneli Auer on palannut puhelimeen ajassa 2:42. Sitä aikaisemmin Jukka Lahti on vielä äännellyt ajassa 2:27. ZD on laatimassaan keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 28.8.2009 katsonut, että Jukka Lahden puheääniä ei ollut enää kuulunut ajassa 2:32. Todistaja, oikeuslääkäri ZG on lausunut, että Jukka Lahti oli tuskin kyennyt enää ääntelemään sen jälkeen, kun hänen päähänsä oli kohdistunut kallon luut murskannut isku.

Selostetuista seikoista voidaan päätellä, että Jukka Lahden päähän on kohdistunut hänen kallonsa murskannut, kuolemaan johtanut isku ajankohtana, jolloin Anneli Auer ei ole ollut puhelimessa.

Anneli Auer on puhelimesta poissa ollessaan ajassa 2:03 sanonut jonkin sanan. ZD on laatimassaan keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 13.8.2009 lausunut, että kyseinen sana oli ollut kaksitavuinen eikä sen alkuosasta ollut saanut selvää. Loppuosassa olivat todennäköisesti olleet äänteet (u)-o-l-e. ZE on lausunut, että puheena olevasta äänestä oli ollut kuultavissa vain joitakin vokaaleja ja että vokaalien ympärille rakentuneen sanan tai lauseen muu sisältö oli ollut vain arvailtavissa. Esitetyn selvityksen sekä tekemiensä kuulohavaintojen perusteella hovioikeus toteaa jääneen epäselväksi, mitä Anneli Auer on mainittuna ajankohtana sanonut. Vielä vähemmän voidaan tehdä päätelmiä siitä, mitä Anneli Auer on sanomallaan tarkoittanut. Kun otetaan lisäksi huomioon, että mainitun ajankohdan jälkeen Jukka Lahti on äännellyt ja ollut elossa ainakin noin 30 sekunnin ajan, Anneli Auerin sanoman sanan ei voida katsoa viittaavan hänen tahtoonsa tappaa Jukka Lahti tai todentavan sitä, että hän olisi tappanut tämän.

Tallenteelta kuuluu Anneli Auerin, hätäkeskuspäivystäjän, Jukka Lahden ja A:n puheäänien lisäksi useita muita ääniä.

ZD on laatimassaan keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 13.12.2006 katsonut, että muiden kuin edellä mainittujen henkilöiden puhetta ei selvästi kuulu taustalta. Joissakin kohdissa oli kuulunut hyvin lyhyitä miesääniä, joista ei ollut saanut selvää, olivatko ne olleet uhrin, hätäkeskuksen vai ulkopuolisen tuottamia. Taustalta oli kuulunut kamppailun ääniä, juoksuaskeleita sekä kolahduksia.

ZD on kertonut, että hän oli osallistunut poliisin Tähtisentie 54:ssä toteuttamaan hätäkeskuspuhelun rekonstruointiin 25.11.2008. Rekonstruktiolla oli pyritty selvittämään, olisiko alkuperäisellä tallenteella pitänyt kuulua muita ääniä, mikäli ulkopuolinen tekijä olisi puhelun aikana surmannut Jukka Lahden ja poistunut terassin oven ikkuna-aukosta. ZD:n mukaan olosuhteet eivät kuitenkaan olleet täysin vastanneet alkuperäisiä, koska talossa oli ollut erilaiset huonekalut, matot ja verhot, makuuhuoneessa oli ollut sängyn paikalla pöytä ja penkit, olohuoneesta olivat puuttuneet matkalaukut ja keittiöstä lankapuhelimen vierestä oli puuttunut lehtipino. Lisäksi lasinpalasia oli levitetty vain makuuhuoneen lattialle ja ne olivat olleet kooltaan isohkoja. ZD oli verrannut toisiinsa alkuperäiseltä tallenteelta kuuluvia ääniä ja rekonstruktiossa tuotettuja ääniä. Toisin kuin rekonstruktiotallenteilla, alkuperäisen tallenteen taustalta ei ollut kuulunut mahdollisen ulkopuolisen henkilön puhetta tai mitään muutakaan ääntelyä, kamppailun ääniä, lasin päällä kävelyä tai poistumista terassin oven ikkunasta. ZD:n mukaan alkuperäiseltä tallenteelta olisi pitänyt kuulua ainakin lasin päällä kävelemisen ääniä mutta myös muita, esimerkiksi ulkopuolisen henkilön puheen ääniä, mikäli ulkopuolinen tekijä olisi puhelun aikana surmannut Jukka Lahden.

ZD on laatimassaan keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 5.4.2011 todennut, että puhelinlinjat suodattavat ääniä. Etenevän äänen taajuus on rajattu noin 300 - 3.500 hertsin välille, jolle jäävät puheen ymmärtämisen kannalta tärkeät äänet. Lisäksi NiceLog-tallennusjärjestelmä tallentaa äänen pakattuna, jolloin osa äänisignaalista häviää ja jää tallentumatta.

ZE on lausunut, että tallenteelta oli muun ohella kuulunut ajassa 0:50 ja 1:06 keskenään samankaltaisia ääniä, jotka olivat muistuttaneet jonkin raskaan esineen, esimerkiksi sängyn, siirtymistä. Ajassa 1:55 oli kuulunut jonkinlainen, mahdollisesti ihmisen aikaansaamaa ääntä muistuttava ääni. Ääni ei ollut kuitenkaan ollut samanlainen kuin Jukka Lahden ääni vaan se oli ollut sävyltään kumeampi ja tummempi. Ajassa 2:44 taustalta oli kuulunut jokin ääni. Myös ajassa 3:14 hetkeä aikaisemmin kuin A oli voimakkaasti kirkaissut, taustalta oli kuulunut jokin ääni. A:n kirkaisun aikana oli puolestaan kuulunut selvä, taajuudeltaan korkea napsahdus. Napsahdus oli muistuttanut rekonstruktiossa tuotettua lasin päälle astumisesta aiheutuvaa ääntä. Tallenteelta oli lisäksi kuulunut oven avaamista muistuttavia ääniä.

Hovioikeus toteaa, että tallenteen taustalta kuuluvat ZE:n selvityksestä ilmenevät äänet. Taustalta on kuulunut ääniä vielä senkin jälkeen, kun Anneli Auer on palannut puhelimeen ajassa 2:42. Äänten alkuperästä ja aiheuttajasta ei ole saatu selvitystä.

Hovioikeuden johtopäätökset

Se, että hätäkeskuspuhelutallenteelta ei kuulu ulkopuolisen tekijän puhetta taikka selviä kamppailun, lasin päällä kävelyn tai terassin oven ikkuna-aukosta poistumisen ääniä, kuten ZD:n mukaan rekonstruktiotallenteilta kuuluu, viittaa siihen, että ulkopuolista tekijää ei ole ollut. Mainittujen äänten puuttuminen tallenteelta ei kuitenkaan sulje pois ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta ottaen huomioon edellä selostetut, tallennusjärjestelmän ominaisuuksiin ja rekonstruktio-olosuhteiden alkuperäisistä poikkeamiseen liittyvät seikat. Kun Jukka Lahden surmaaminen on joka tapauksessa tapahtunut hätäkeskuspuhelun aikana, lasin päällä kävelemisen ja selvien kamppailun äänten puuttuminen alkuperäiseltä tallenteelta on ilmeisesti johtunut siitä, etteivät äänet ole tallentuneet mainitulle tallenteelle. Toisaalta ZE:n selvityksestä ilmenneet, puhelun taustalta vielä Anneli Auerin puhelimeen paluun jälkeen kuuluneet äänet viittaavat siihen, että talossa on voinut olla ulkopuolinen tekijä.

Koska Jukka Lahden kuolemaan johtanut isku on annettu sinä aikana, kun Anneli Auer ei ole ollut puhelimessa, hovioikeus katsoo, että hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevät seikat kokonaisuutena puhuvat pikemminkin syytteen puolesta kuin sitä vastaan.

A:n kertomuksista ilmenevä selvitys tapahtumien kulusta

A:n kertomukset

Poliisi on tapahtumayön jälkeen iltapäivällä 1.12.2006 kello 15:00 lukien puhutellut tuolloin 9-vuotiasta A:ta Satakunnan keskussairaalassa. Puhuttelussa A on kertonut, että hän oli herännyt siihen, kun joku oli paukuttanut talon ikkunaa. Hän oli luullut ääntä pakkasen paukkeeksi. Hän oli kuullut myös isänsä tai äitinsä kiljuvan. A oli sitten mennyt katsomaan vanhempiaan ja nähnyt heidät hereillä ja sängystä nousseina. Hän ei ollut uskaltanut panna valoja päälle, koska huone oli ollut täynnä lasinsiruja. A oli mennyt pois huoneeseensa ja tullut vähän ajan kuluttua takaisin. Tällöin hän oli nähnyt isänsä makaavan lattialla sängyn vieressä. Hän oli nähnyt lattialla myös puukon, jollaista hän ei ollut aiemmin nähnyt. Hän ei ollut nähnyt ketään ulkopuolista henkilöä. Hänen äitinsä oli tuolloin ollut soittamassa. A oli mennyt pois ja tullut vähän ajan kuluttua takaisin. Silloin hän oli nähnyt miehen pakenevan terassin oven ikkunasta. Hän oli nähnyt miehestä vain selän. Miehellä oli ollut päällään musta huppari. Tapahtumien aikana hän oli kuullut isänsä vaikertavan ja huutavan Annua eli Anneli Aueria. A oli ollut puhelimessa sillä aikaa, kun hänen äitinsä oli käynyt katsomassa hänen isäänsä.

A:ta on lisäksi puhuteltu 7.12.2006 Porin kihlakunnan poliisilaitoksella sekä 10.1.2007, 26.8., 16.9., 21.9. ja 3.11.2009 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. Hän on kussakin puhuttelussa kertonut olennaisilta osin samalla tavoin kuin heti tapahtumien jälkeen 1.12.2006. Hän on 26.8.2009 lisäksi kertonut, että hän oli nähnyt miehen juoksevan pesuhuoneesta ja menevän terassin oven ikkunasta ulos.

A:n kertomusten luotettavuudesta esitetty todistelu

Todistaja, sosiaaliohjaaja ja lasten psykoterapeutti ZH on kertonut, että hän oli ollut mukana A:n puhutteluissa vuosina 2007 ja 2009. Vuonna 2007 poliisi oli halunnut kuulla A:ta tekijän tuntomerkkien selvittämiseksi. A oli tuolloin kertonut tapahtumista johdonmukaisesti. Hänen kertomuksestaan ei ollut ilmennyt mitään sellaista, mikä ei olisi voinut pitää paikkaansa. Vuonna 2009 poliisin tutkintalinjat olivat muuttuneet ja A:ta oli haluttu vielä kuulla asioiden selvittämiseksi. Puhutteluissa, joissa naispoliisi oli toiminut puhuttelijana ja ZH tukihenkilönä, A oli ensin esittänyt kertomuksensa ja sen jälkeen tämän kanssa oli käsitelty niitä ristiriitaisuuksia, joita oli ilmennyt tämän kertomuksen ja esitutkinnassa ilmenneiden seikkojen välillä. A:n kertomus oli ollut hyvin niukka mutta johdonmukainen. Hänen muistikuvansa olivat muuttuneet hatarammiksi, kun hän oli nähnyt isänsä lattialla, eikä hän ollut kyennyt kertomaan, missä hänen äitinsä oli ollut tai mitä tämä oli tehnyt. ZH on katsonut, että tilanteessa, jossa lapsi kokee pelkoa ja ahdistusta, tämä pyrkii yleensä turvautumaan äitiin eikä päästä äitiä silmistään. ZH:n johtopäätös siitä, että A ei ollut kyennyt kertomaan havaintoja äidistään, on ollut, että äidin tilanteeseen oli liittynyt jotakin niin ahdistavaa, että A ei ollut voinut turvautua äitiinsä. A:n kuulo- ja näköhavainnot olivat lisäksi olleet ristiriitaiset, sillä hän oli kertonut kuulleensa kamalia ääniä mutta hän ei ollut kuitenkaan nähnyt vanhempiaan mitenkään tavallisuudesta poikkeavina. Epäselväksi oli jäänyt, mitä hän oli todellisuudessa nähnyt ja mihin hänen kuulemansa äänet olivat liittyneet. Kun A oli voimakkaasti kieltänyt, että hänen vanhempansa olisivat riidelleet, hän oli ZH:n mukaan pyrkinyt kaunistelemaan vanhempiensa tilannetta. Myös A:n kuulo- ja näköhavainnot ulkopuolisesta henkilöstä olivat olleet ristiriitaiset. Hän ei ollut missään vaiheessa kuullut ulkopuoliseen henkilöön liittyviä ääniä. Vasta sen jälkeen, kun hänen äitinsä oli tällaisesta henkilöstä puhunut ja kysellyt, oliko tällainen henkilö vielä ollut talossa, hän oli havainnut tällaisen henkilön juoksevan pesuhuoneesta ja poistuvan ikkunasta ulos. ZH on katsonut, että koska äiti oli puhunut ulkopuolisesta henkilöstä, A oli äitinsä johdattelemana alkanut uskoa, että talossa oli sellainen ollut. Psyykkisesti kestämättömässä tilanteessa A oli kehitellyt tarinan ulkopuolisesta henkilöstä suojellakseen itseään ja äitiään.

Todistaja, oikeuspsykologiaan erikoistunut psykologian tohtori ZI on lausunut, että lapsen kertomuksen luotettavuutta arvioidaan ensisijaisesti sen perusteella, miten paljon lapseen on sekä tutkimuksissa että niiden ulkopuolella tahallisesti tai tahattomasti vaikutettu. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon, onko lapsen kertomus ristiriidassa asian seikastoon, tieteelliseen tietoon, yleisen elämänkokemukseen tai luonnonlakeihin nähden. Lisäksi jos lapsen kertomus sisältää runsaasti selittämättömiä ristiriitoja tai jos hänen kerrontansa muista kuin rikosepäilyä koskevista asioista sisältää runsaasti satuilua tai epärealistisia aineksia, lapsen kertomuksen luotettavuus voidaan yleisesti katsottuna kyseenalaistaa.

ZI on katsonut, että edellytykset A:n kuulemiselle 1.12.2006 olivat lähtökohtaisesti olleet hyvät. Tapahtumista oli kulunut aikaa alle vuorokausi, ja olosuhteet olivat olleet sellaiset, ettei A:han ollut vielä voitu olennaisesti vaikuttaa. A:n muistikuvat olivat olleet jossain määrin epävarmat, mutta tuo epävarmuus ei ollut ollut ristiriidassa siihen nähden, mitä tutkimusten perusteella tiedetään ihmisten havainnoista ja muistista järkyttävissä tilanteissa sekä tilanteissa, jotka ovat tapahtuneet nopeasti, yllättäen ja hämärässä. A:n muistikuvat olivat siis kohdistuneet tunteita herättäviin ärsykkeisiin, kun taas ympärillä olleiden asioiden sekä ajan, etäisyyden, valaistuksen ynnä muun sellaisen hahmottaminen oli jäänyt epämääräiseksi. Puhuttelu ei ollut ollut asianmukainen vaan hyvin johdatteleva. Poliisi oli ehdottanut A:lle, että talosta poistunut mies oli ollut "iso". Lisäksi poliisi oli käyttänyt miehen poistumisesta ilmaisuja "kiipeilemässä" ja "ketterästi" ja ehdottanut A:lle, että mies oli ollut piilottelemassa jossakin. Poliisin painostuksesta A oli alkanut arvuutella, että mies oli poistunut "aika vikkelästi" ja että mies oli saattanut olla piilossa pesuhuoneessa. Johdattelusta huolimatta A oli kuitenkin pysynyt omassa kertomuksessaan, ja hän oli kyennyt vastustamaan johdattelua ikäänsä ja olosuhteisiin nähden hyvin. Puhuttelun johdattelevuus 1.12.2006 oli heikentänyt selvästi mahdollisuuksia saada A:lta myöhemmissä puhutteluissa luotettavaa tietoa tapahtumista, koska johdattelusta peräisin olevat ainekset olivat mahdollisesti pitkällä aikavälillä sisältyneet hänen muistikuviinsa.

ZI on todennut, että A:ta oli kuultu asianmukaisesti vain kerran, 10.1.2007. Puhuttelua olivat kuitenkin edeltäneet aiemmat johdattelevat puhuttelut, ja lisäksi tapahtumista oli kulunut hieman yli kuukausi, jona aikana A oli mahdollisesti keskustellut tapahtumista muiden kanssa, vertaillut omia ja toisten muistikuvia keskenään sekä pohtinut tapahtumia toistuvasti. Hänen muistikuviinsa oli ollut mahdollisuus vaikuttaa eri tavoin. Puhuttelu oli kuitenkin ollut laadukas, ja A oli kertonut tapahtumista omaehtoisesti. Hänen kertomuksensa ei myöskään ollut olennaisesti muuttunut hänen aikaisempiin kertomuksiinsa nähden. A:n puhuttelut vuonna 2009 olivat puolestaan olleet käytännössä merkityksettömiä asioiden selvittämiseksi. Tapahtumista oli tuolloin kulunut hyvin paljon aikaa, ja puhuttelukertoja oli ollut jo useita. A:n muistikuviin olivat saattaneet vaikuttaa edellä puhuttelun 10.1.2007 osalta todetut seikat. Lisäksi puhuttelut olivat olleet poikkeuksellisen johdattelevat ja jopa A:n psyykkistä vointia olennaisesti vaarantavat. Puhutteluista ei siten ollut ollut saatavissa luotettavaa tietoa tapahtumista.

ZI on katsonut, että A:n kertomus tapahtumien kulusta oli ollut parhaiten löydettävissä hänen ensimmäisestä puhuttelustaan 1.12.2006 sekä jossain määrin puhutteluista 7.12.2006 ja 10.1.2007. A:n alkuperäinen ja omaehtoinen kertomus oli ollut edellä todetuin perustein luotettava. Kertomus ei ollut sisältänyt selvästi mahdottomia tai selvästi mielikuvitukseen pohjautuvia kuvauksia. Kertomus ei ollut ollut ristiriidassa muuhun asiassa selvitettyyn nähden, vaikka joitakin, tarkastelunäkökulmien erilaisuudesta johtuvia poikkeavuuksia oli ollut. Hyvin epätodennäköistä oli, että Anneli Auerin puheet tappajasta olisivat hetkessä saaneet A:n mielessä aikaan kokonaisen virheellisen muistikuvan tai että tämä olisi omaehtoisesti kuvitellut täysin todellisuudesta poikkeavan tapahtumien kulun kahdentoista tunnin kuluessa ennen puhuttelua. Epätodennäköistä oli, että A olisi tietoisesti valehdellut tapahtumien kulusta äitiään suojellakseen. Tältä osin kertomuksen keskeisten kohtien muistamattomuutta ja muistikuvien hajanaisuutta olisi ollut vaikeaa teeskennellä, ja valetarinan keksiminen olisi ollut älyllisesti erittäin haastavaa etenkin A:n ikä, valetarinan keksimiseen käytettävissä ollut kahdentoista tunnin lyhyt aika sekä tapahtumien äärimmäinen traumaattisuus huomioon ottaen. Epätodennäköistä oli myös se, että Anneli Auer olisi lyhyessä ajassa, muutamassa minuutissa tai edes tunnissa, kyennyt juurruttamaan A:n mieleen sellaisen tarinan, johon tämä olisi itse uskonut siinä määrin, että tämä olisi kertonut tapahtumista vapaasti ja omia sanoja käyttäen. Tutkimusten mukaan valetarinan juurruttamisen vaikeimpia osuuksia oli todellisten muistikuvien työntäminen pois mielestä niin, ettei todellisista muistikuvista tullut aineksia valetarinaan. Valetarinan juurruttaminen mainitulla tavalla oli vielä vaikeampaa, jos todelliset muistikuvat olivat äärimmäisen traumaattiset. Oli epätodennäköistä, jos A:n kertomus tapahtumista ei ollut pitänyt paikkaansa, että hän ei olisi tiedostamatta tai vahingossa kertonut äitinsä syyllisyyteen viittaavia seikkoja tai muuten paljastanut todellisia muistikuviaan.

Hovioikeuden arvio A:n kertomusten luotettavuudesta

Videotallenteet A:n kertomuksista on esitetty hovioikeudessa. Hovioikeuden omienkin havaintojen mukaan tallenteilta käy hyvin ilmi A:lle 1. ja 7.12.2006 suoritetuissa puhutteluissa esitettyjen kysymysten johdattelevuus. A on kuitenkin oma-aloitteisesti kertonut tapahtumista mainituissa puhutteluissa sekä puhuttelussa 10.1.2007. Vuoden 2009 puhuttelut ovat sen sijaan olleet hovioikeudenkin arvion mukaan erityisen johdattelevat ja painostavat. Vuonna 2009 suoritetut puhuttelut eivät ole sisältäneet paljoakaan A:n omaa kerrontaa vaan ne ovat painottuneet poliisin omien käsitysten esittämiseen hänelle. Lisäksi, vaikka A:lta ei ole tapahtumista kulunut aika sekä aikaisemmat puhuttelut huomioon ottaen voitu enää tuolloin olettaa saatavan merkittävästi uutta selvitystä, puhuttelut ovat kestäneet useita tunteja ilman asianmukaisia taukoja.

ZH on arvioinut pääosin vain A:n vuonna 2009 antamien kertomusten luotettavuutta. Hän on perustanut mainitun arvionsa puhutteluissa tekemiinsä havaintoihin ja esille tulleisiin tietoihin sekä poliisin esitutkinnassa selville saamaan muuhun tietoon. ZI on puolestaan arvioinut kaikkien A:n kertomusten luotettavuutta. Hän on perustanut sanotun arvionsa oikeuspsykologiseen tutkimustietoon sekä kertomusten arvioimiseksi keskeiseen asian muuhun esitutkinta-aineistoon, ja hänen arvionsa on ollut hyvin perusteellinen. ZI:llä on erityistä asiantuntemusta oikeuspsykologiasta sekä yli kymmenen vuoden käytännön kokemus oikeuspsykologisista tutkimuksista. ZH:n asiantuntemus on puolestaan psykoterapian alalta. Mainituilla perusteilla hovioikeus antaa ZI:n kertomukselle ZH:n kertomusta suuremman painoarvon.

Hovioikeuden omien havaintojen sekä ZI:n kertomuksen perusteella hovioikeus katsoo, että A:n vain noin kahdentoista tunnin kuluttua tapahtumista antama kertomus 1.12.2006 on näyttöarvoltaan merkittävin. A:n vuonna 2009 antamilla kertomuksilla ei sen sijaan ole sanottavaa merkitystä näyttönä, koska tuolloin tapahtumista on kulunut jo lähes kolme vuotta, häntä on puhuteltu asiassa useita kertoja, kyseiset aikaisemmat puhuttelut ovat olleet johdattelevia ja nyt puheena olevat puhuttelut ovat olleet erityisen johdattelevia. Siten A:n vuonna 2009 antamista kertomuksista ei ole saatavissa luotettavaa tietoa tapahtumista.

Vaikkakin Anneli Auerilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa A:han ennen tämän ensimmäistä puhuttelua, tuo aika on ollut hyvin lyhyt, vain joitakin minuutteja tai kymmeniä minuutteja. A on mainitussa puhuttelussa kertonut tapahtumista oma-aloitteisesti, omin sanoin ja johdonmukaisesti. Hän on avoimesti kertonut, että hän ei ole muistanut joitakin yksityiskohtia. Kun poliisi on erilaisia yksityiskohtia ehdottanut, A ei ole pyrkinyt keksimään tai täydentämään muistikuviaan. Hänen kertomuksensa ei ole myöskään sisältänyt selvästi mielikuvitukseen perustuvia kuvauksia. A:n muistikuvat ovat olleet melko vähäiset. ZI:n kertomuksesta ilmenevä selvitys huomioon ottaen on kuitenkin uskottavaa, että muistikuvat ovat jääneet vähäisiksi tilanteen yllätyksellisyyden, lyhyen keston ja järkyttävyyden sekä puhuttelussa käytetyn haastattelutyylin vuoksi. A:n kertomukset ovat jokaisessa puhuttelussa pysyneet keskeisiltä osin yhdenmukaisina. Vaikka häntä on jo ensimmäisestä puhuttelusta lähtien johdateltu ja vaikka puhuttelija on vuoden 2009 puhutteluissa poliisin suorittamista tutkimuksista ilmeneviä seikkoja ehdottomana totuutena painottaen antanut hänen ymmärtää, ettei hänen kertomuksensa voi pitää paikkaansa, hän ei ole millään tavalla horjunut kertomuksessaan. A on pysynyt omissa havainnoissaan siinäkin tilanteessa, kun Anneli Auer on jäljempänä mainitussa yhteydessä kertonut hänelle uskovansa, ettei talossa ole ollut ulkopuolista tekijää ja että teon isälle oli tehnyt äiti.

Edellä todetut seikat, A:n kertomuksen sisältö sekä ZI:n kertomuksesta ilmenevä perusteellinen selvitys huomioon ottaen hovioikeus ei pidä todennäköisenä, että A olisi itseään tai Anneli Aueria suojellakseen keksinyt tai valehdellut havaintonsa ulkopuolisesta henkilöstä poistumassa talosta tai että Anneli Auer olisi johdatellut A:n kertomaan siitä.

A on siis kertomansa mukaan havainnut ulkopuolisen tekijän vain poistuvan terassin oven ikkunasta eikä hänellä ole ollut tästä mitään muita havaintoja. ZI:n kertomuksen perusteella hovioikeus pitää mahdollisena, että aikaisemmin makuuhuoneeseen katsoessaan A on kyennyt tekemään vain hänelle erittäin traumaattisen havainnon Jukka Lahdesta makaamassa verisenä lattialla ja että hän ei mainitun havaintonsa vuoksi ole välttämättä kyennyt kiinnittämään huomiota muihin makuuhuoneessa havaittavissa olleisiin yksityiskohtiin. Tältä osin epäselväksi on lisäksi jäänyt, missä kohdin A on tosiasiallisesti ollut tehdessään makuuhuonetta koskevia havaintoja. Ne seikat, että ulkopuolinen tekijä olisi piilotellut pesuhuoneessa ja että hän olisi poistunut ikkunasta nopeasti, eivät ole olleet A:n omaehtoisesti kertomia vaan ne ovat perustuneet poliisin johdatteluun. Mainituilla seikoilla ei siten ole merkitystä näyttönä arvioitaessa A:n kertomuksen luotettavuutta. Merkitystä näyttönä ei tältä osin ole myöskään rekonstruktiolla ikkunasta kulkemisesta 9.9.2008.

Hovioikeuden johtopäätös

Mainituilla perusteilla hovioikeus pitää A:n kertomusta tapahtumista varsin luotettavana, vaikka on mahdollista, että hänen havaintonsa ovat olleet epätarkkoja tai joiltakin osin jopa virheellisiä ottaen huomioon edeltä ilmenevät seikat ja erityisesti tapahtumien nopea eteneminen sekä Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikana antamat tiedot. Joka tapauksessa A:n kertomuksesta ilmenevät seikat viittaavat siihen, että tapahtumapaikalla on ollut ulkopuolinen tekijä.

Anneli Auerin kertomuksista ilmenevä selvitys tapahtumien kulusta

Anneli Auerin kertomukset

Anneli Auer on 2.12.2006 Satakunnan keskussairaalassa kertonut, että hän oli tapahtumayönä herännyt siihen, kun oli alkanut kuulua räiskintää. Myös Jukka Lahti oli herännyt meteliin. Anneli Auer oli ymmärtänyt, että terassin oven ikkunasta lensi lasinpalasia. Hän oli ollut sängyssä joko polvillaan tai seisomassa ja suojannut kasvojaan. Jukka Lahti oli noussut seisomaan lattialle lähemmäksi terassin ovea ja sanonut jotakin. Hetken kuluttua ikkuna-aukosta oli tullut joku sisälle. Tuo henkilö oli käynyt Jukka Lahteen käsiksi, ja heidän välillään oli kamppailtu. Anneli Auer oli mennyt tilanteeseen väliin, jolloin sisään tunkeutunut mies oli iskenyt häntä veitsellä. Anneli Auer oli juossut pakoon. Hän oli nähnyt A:n, joka oli ollut talon eteisessä, ja sanonut, että talossa oli tappaja ja että lasten piti juosta ulos. Anneli Auer oli avannut talon ulko-oven, minkä jälkeen hän oli soittanut hätäkeskukseen. Nainen oli vastannut hätäkeskuksesta ja pyytänyt Anneli Aueria jäämään puhelimeen. Hätäkeskuksesta ei ollut kuitenkaan kuulunut mitään, ja samaan aikaan makuuhuoneesta oli kuulunut tappelun ääniä sekä Jukka Lahden huutoa. Anneli Auer oli mennyt olohuoneeseen katsomaan makuuhuoneeseen. Hän oli nähnyt Jukka Lahden lattialla. Tuolloin sisään tunkeutunut mies oli hyökännyt Anneli Aueria kohti ja tämä oli juossut pakoon aina talon kuistille asti. A oli välillä ollut puhelimessa, ja Anneli Auer oli jossakin vaiheessa palannut puhelimeen. Anneli Auer oli myös jossakin vaiheessa vielä uudelleen mennyt katsomaan makuuhuoneeseen, jolloin mies oli jälleen hyökännyt häntä kohti ja hän oli juossut pakoon. Hätäkeskuspuhelun päätyttyä poliisipartio oli soittanut Anneli Auerille. Puhelun aikana äänet makuuhuoneessa olivat hiljentyneet. Anneli Auer oli sitten käynyt katsomassa makuuhuoneeseen sekä olohuoneen että pesuhuoneen kautta. Ensiksi mainittua reittiä hän ei ollut kuitenkaan voinut mennä kovin pitkälle lattialla olleen lasin takia. Kun hän oli käynyt katsomassa Jukka Lahtea pesuhuoneen kautta, hän oli havainnut, että tämä oli näyttänyt elottomalta ja ollut ihan hiljaa ja silmät auki. Anneli Auer oli ajatellut, että hänen pitäisi kokeilla, tuntuiko Jukka Lahden pulssi, mutta hän ei ollut ylettynyt koskettamaan tätä kuin olkapäähän. Anneli Auer oli ottanut kätensä pois, jolloin hän oli saanut verta käteensä. Sitten Anneli Auer oli mennyt ulos odottamaan poliisipartiota ja ambulanssia.

Anneli Auer on 27.8.2009 esitutkinnassa kertonut tapahtumista olennaisilta osin samalla tavoin kuin 2.12.2006. Hän on edelleen poliisikuulusteluissa 19. ja 20.9.2009 kiistänyt tappaneensa Jukka Lahden. Poliisikuulusteluissa 20. ja 21.9.2009 hän on myös kiistänyt, että hänellä ja Jukka Lahdella olisi ollut riitaa tämän kuolemaa edeltäneenä iltana tai yönä.

Poliisikuulusteluissa 21. ja 23.9.2009 Anneli Auerille on kerrottu, että hätäkeskuspuhelutallenteelta ei ollut kuulunut ulkopuolisen henkilön eikä kamppailun ääniä. Lisäksi viimeksi mainitussa kuulustelussa Anneli Auerille on kerrottu, että hätäkeskuspuhelutallenteelta oli kuulunut hänen sanomanaan kaksitavuinen sana, jonka loppuosan äänteet olivat olleet (u)-o-l-e. Kysyttäessä, oliko Anneli Auer vielä täysin varma siitä, että hän ei ollut tappanut Jukka Lahtea, hän on vastannut, että hän ei enää ollut täysin varma asiasta.

Poliisikuulustelussa 24.9.2009 Anneli Auerille on jälleen kerrottu edellä mainituista seikoista sekä siitä, että hän oli sanonut sanan, jonka loppuosan äänteet olivat olleet (u)-o-l-e, ajankohtana, jolloin hän oli ollut poissa puhelimesta ja jolloin Jukka Lahti oli saanut surmansa. Kysyttäessä, miten Anneli Auer selitti tämän, hän on vastannut, että mikäli ääni nauhalla oli ollut hänen, hän oli hyvin todennäköisesti tappanut Jukka Lahden. Anneli Auer on sitten kertonut, että hänellä oli sellainen muistikuva, että tapahtumayönä hän oli ehkä ollut suuttunut Jukka Lahdelle siitä, että tämä oli kohdellut A:ta huonosti, ja ehkä huutanut tälle asiasta. Anneli Auer oli ehkä ollut aikeissa pakata talon olohuoneessa olleita matkalaukkuja. Anneli Auer oli pitänyt mahdollisena, koska hän ei ollut kyennyt antamaan mitään muuta järkevää selitystä tapahtumille, että hänen kuvailemansa riita Jukka Lahden kanssa oli riistäytynyt käsistä ja johtanut siihen, että hän oli tappanut tämän.

Poliisikuulusteluissa 26. ja 27.9.2009 Anneli Auer on kertonut, että Jukka Lahti oli tullut kotiin illalla yhdentoista aikaan. Anneli Auer oli tuolloin ollut heidän makuuhuoneessaan sängyssä, jonne Jukka Lahti oli myös tullut. Anneli Auer ei ollut saanut nukuttua. Hän oli noussut sängystä, mennyt keittiöön ja ilmeisesti alkanut siivota tai järjestellä keittiön kaappeja tai laatikoita. Keittiössä Anneli Auer oli miettinyt asioita, jotka olivat saaneet hänet kiukustuneeksi Jukka Lahdelle. Aiemmin viikolla hän oli sanonut tälle, että hän tarvitsi itselleen aikaa omiin töihinsä. Jukka Lahti oli tuolloin vastannut, että miksi Anneli Auer tarvitsi itselleen aikaa, kun sitä ei ollut hänelläkään. Jukka Lahti oli ilmeisesti tullut keittiöön hakemaan Anneli Auerin takaisin sänkyyn nukkumaan, ja he olivat menneet makuuhuoneeseen keskustelemaan. A oli ilmeisesti tullut makuuhuoneen ovelle, ja Jukka Lahti oli käskenyt häntä menemään takaisin nukkumaan. Sen jälkeen Anneli Auer oli ilmeisesti sanonut Jukka Lahdelle, että tämä oli kohdellut A:ta huonosti. Tuolloin he olivat ilmeisesti keskustelleet jo hieman kovemmalla äänellä. Jossakin vaiheessa Anneli Auer oli mennyt olohuoneeseen. Hänen tarkoituksenaan oli ilmeisesti ollut pakata hänen ja lasten vaatteita olohuoneessa olleeseen matkalaukkuun ja lähteä lasten kanssa pois. Anneli Auer oli sanonut Jukka Lahdelle haluavansa erota tästä. Jukka Lahti oli vienyt Anneli Auerin olohuoneesta keittiöön ja yrittänyt estellä tämän lähtöä. Keittiössä he olivat jatkaneet kovaäänistä riitelyä. Jompi kumpi heistä oli ottanut ehkä veitsen. Anneli Auerilla oli ehkä ollut veitsi kädessä keittiössä muttei ainakaan makuuhuoneessa. Jossakin vaiheessa he olivat siirtyneet makuuhuoneeseen. Kun Anneli Auer oli edelleen ollut lähdössä pois, Jukka Lahti oli ollut hyvin suuttunut ja käskenyt häntä rauhoittumaan. Jukka Lahdella oli ollut kädessään veitsi.

Poliisikuulustelussa 30.9.2009 Anneli Auerille on kerrottu, että A ja H olivat tapahtumayönä kuulleet Anneli Auerin ja Jukka Lahden kovaäänisen riitelyn, että talossa ei ollut varmuudella ollut ketään muuta hänen, Jukka Lahden ja heidän lastensa lisäksi, että hän oli sanonut sanan, jossa olivat olleet äänteet (u)-o-l-e, että muutama sekunti mainitun sanan jälkeen Jukka Lahden äänet olivat loppuneet ja että tämä oli tuolloin varmuudella saanut surmansa. Kysyttäessä, miten Anneli Auer selitti tämän, hän on vastannut, että hänellä ja Jukka Lahdella oli tapahtumayönä ollut kova riita, joka todennäköisesti oli riistäytynyt heidän käsistään. Lopputulos oli ollut se, että hän oli tappanut tämän. Saatuaan veitsestä rintaansa Anneli Auer oli ilmeisesti ollut niin kauhuissaan, että hän oli kuvitellut Jukka Lahden mahdolliseksi tappajaksi. Tästä hänelle oli tullut ajatus ulkopuolisesta tekijästä.

Poliisikuulustelussa 5.10.2009 Anneli Auer on kertonut hänen ja Jukka Lahden välillä tapahtumayönä olleesta riidasta olennaisilta osin samalla tavoin kuin 26. ja 27.9.2009.

Anneli Auerin ja A:n välinen keskustelu 6.10.2009 Porin pääpoliisiasemalla on videoitu. Tuossa keskustelussa Anneli Auer on sanonut A:lle, että poliisi oli kertonut hänelle asioita, joiden perusteella hän uskoi, että talossa ei ollut ollut ulkopuolisia ja että hän oli tehnyt teon.

Poliisikuulustelussa 16.10.2009 Anneli Auer on kertonut, että hän ei osannut varmuudella sanoa, oliko hänellä ja Jukka Lahdella ollut mitään riitaa tai oliko riitaa ollut tapahtumayönä vai jonakin muuna iltana. Anneli Auer on sitten kertonut tapahtumista olennaisilta osin samalla tavoin kuin 2.12.2006. Poliisikuulustelussa 5.11.2009 Anneli Auerille on kerrottu, että hän oli 6.10.2009 sanonut A:lle olevansa tekijä. Kysyttäessä, mitä lausuttavaa Anneli Auerilla oli tähän, hän on vastannut, että hän oli senhetkisen uskomuksensa mukaan puhunut niin ja että enää hän ei kuitenkaan uskonut siihen.

Anneli Auer on hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuulusteltuna kertonut tapahtumista olennaisilta osin samalla tavoin kuin 2.12.2006.

Anneli Auerin poliisikuulusteluja koskeva todistelu

Anneli Auer on hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuulusteltuna kertonut, että hän oli poliisikuulustelujen aikaan syyskuussa 2009 kärsinyt unettomuudesta ja sekavuudesta, ollut viisi yötä nukkumatta ja käyttänyt unilääkkeitä. Hänen henkinen tilansa oli ollut hyvin heikko, ja poliisi oli käynyt sellissä patistelemassa häntä muistamaan asioita. Lisäksi poliisi oli kertonut, että muistinmenetykset olivat arkipäivää. Anneli Auer oli luullut menettäneensä muistinsa. Hänelle oli myös kerrottu tosiasiana, että kukaan muu kuin hän ei ollut voinut olla tekijä. Anneli Auerin kertomus hänen ja Jukka Lahden välisestä riidasta oli rakentunut yhdessä häntä kuulustelleen poliisimiehen kanssa. Anneli Auerille oli kerrottu erinäisiä irrallisia, mahdolliseen riitaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella hän oli sitten alkanut pohdiskella riidan olemassaoloa. Varsinaisia muistikuvia riidasta Anneli Auerilla ei ollut kuitenkaan ollut.

Anneli Aueria syksyllä 2009 esitutkinnassa kuulustellut todistaja, rikosylikonstaapeli ZJ on kertonut, että kuulustelut olivat olleet tavanomaiset. Anneli Auerille oli ensin annettu mahdollisuus kertoa tapahtumista vapaasti. Sen jälkeen hänelle oli esitetty tarkentavia kysymyksiä. Lisäksi hänelle oli selvitetty keskusrikospoliisin rikosteknisestä laboratoriosta saatua teknistä näyttöä ja esitetty sen perusteella kysymyksiä. Anneli Aueria ei ollut millään tavalla painostettu kuulusteluissa eikä hän ollut kieltäytynyt kuulustelemisesta. Hän ei myöskään ollut ollut missään vaiheessa sellaisessa kunnossa, ettei häntä olisi voinut kuulustella. Päinvastoin hän oli ollut hyvinkin tarkkana, lukenut kuulustelupöytäkirjaa ja lisännyt siihen ehkä-, mahdollisesti- sekä muita vastaavia ilmaisuja.

Poliisi on Anneli Auerin puhelinliittymään kohdistetun telekuunteluluvan nojalla taltioinut tämän ja tämän veljen ZK:n väliset puhelinkeskustelut 21. - 23.9.2009. Mainituissa keskusteluissa Anneli Auer on kertonut ZK:lle, että hän oli tuolloin ollut uneton usean yön ajan. Hänen olonsa oli ollut sekava ja väsynyt, ja hän oli myös tarvinnut unilääkkeitä. Hänelle ei ollut palautunut mitään muistoja mieleen, vaikka hänelle esitetyt todisteet olivat osoittaneet, ettei talossa ollut ollut ketään muuta. Hänelle oli selitetty, että ei tarvinnut olla isokaan asia, kun ihmiset vain joskus pimahtivat, ja että sitten ihmiset saattoivat menettää muistinsa.

ZK on hovioikeudessa kertonut, että hän oli Anneli Auerin syyskuisten poliisikuulustelujen aikaan 2009 keskustellut tämän kanssa puhelimessa sekä käynyt kaksi kertaa tämän luona. Anneli Auer oli ollut todella väsynyt ja sekaisin.

ZF, joka on unihäiriöklinikan vastaava lääkäri, on lausunut, että univajeesta voi aiheutua muun ohella henkisen ja fyysisen suorituskyvyn heikkenemistä, persoonallisuuden hajoamista ja paniikkireaktioita. Unilääkkeiden käytöstä voi puolestaan aiheutua ahdistuneisuutta, keskittymishäiriöitä ja muistihäiriöitä.

Todistaja, soveltavan psykologian professori ZL on lausunut, että vääriä tunnustuksia tehdään, joskin se on harvinaista. Väärien tunnustusten tekemiseen vaikuttavat ainakin henkilön persoonallisuuspiirteet sekä kuulustelutilanteeseen liittyvät seikat. ZL oli perehtynyt Anneli Auerin kuulustelupöytäkirjoihin. Tässä tapauksessa oli ollut käsillä joitakin väärän tunnustuksen tekemisen todennäköisyyttä lisääviä seikkoja. Nämä seikat eivät kuitenkaan olleet liittyneet Anneli Auerin luonteenpiirteisiin vaan itse kuulustelutilanteisiin. Anneli Aueria oli kuulusteltu useasti, ja toinen toistaan seuranneet kuulustelut olivat kestäneet pitkään. Hän oli ollut eristettynä ympäristöstään ja kärsinyt unettomuudesta. Hänellä ei ollut myöskään ollut avustajaa ainakaan kaikissa kuulusteluissa. Lisäksi poliisi oli useita kertoja esittänyt Anneli Auerille omia tulkintojaan teknisestä näytöstä ja kertonut tälle, ettei tapahtumapaikalla ollut varmasti tai ainakaan erittäin todennäköisesti ollut ulkopuolista tekijää. Sanotun perusteella Anneli Auer oli antanut lausumat syyllisyydestään. Hän ei kuitenkaan ollut kertonut itse teon keskeisistä yksityiskohdista vaan vain sitä edeltäneistä tapahtumista. Tutkimusten mukaan ihmiset muistavat pitkänkin ajan kuluttua helpoimmin tapahtumien keskeiset yksityiskohdat, kun taas vähemmän keskeiset unohtuvat. Mahdollista kuitenkin oli, että Anneli Auer ei ollut halunnut kertoa teon keskeisistä yksityiskohdista.

Hovioikeuden arvio Anneli Auerin esitutkinnassa antamista tunnustukseksi vedotuista lausumista sekä kertomuksista hänen ja Jukka Lahden välisestä riidasta

Hovioikeus toteaa, että Anneli Auer on ollut vapautensa menettäneenä 18. - 21. ja edelleen 24.9.2009 lukien. Hovioikeus katsoo, että Anneli Auerin kertomus unettomuudesta ja sekavuudesta syyskuussa 2009 suoritettujen poliisikuulustelujen aikana on uskottava. Hänen kertomuksensa siitä, että hän oli luullut menettäneensä muistinsa, koska hänellä ei ollut ollut muistikuvia hänen Jukka Lahteen kohdistamastaan väkivallasta tai hänen ja Jukka Lahden välisestä riidasta, vaikuttaa aidolta. Anneli Auerin kertomusta tukevat näiltä osin ZK:n todistajankertomus ja erityisesti se, että hän oli jo tuolloin kertonut samalla tavoin tälle puheluissa, joita on taltioitu telekuunteluluvan nojalla 21. - 23.9.2009 heidän tietämättään. Myös hovioikeuden havaintojen mukaan Anneli Auer oli mainituissa puheluissa kuulostanut väsyneeltä ja ahdistuneelta.

Syytetyn mielentilaa koskevasta lausunnosta 21.10.2010 ilmenee, että stressiä aiheuttavissa tilanteissa Anneli Auerin hallintakeinoina ovat tyypillisesti olleet painetta aiheuttavan asian järkeistäminen tai kieltäminen. Anneli Aueriin kohdistetun peitetoiminnan toteuttamisesta laaditusta pöytäkirjasta 7.12.2009 käy puolestaan ilmi, että peitetoiminnassa esille tulleet kaikki Anneli Auerin luonteeseen liittyvät seikat oli viety tutkinnan käyttöön ja että niitä oli myöhemmin voitu hyödyntää muun muassa kuulustelujen yhteydessä. Peitetoimintaa oli pidetty merkityksellisenä, ja sen seurauksena oli saatu kuva Anneli Auerin luonteesta. Poliisikuulusteluissa Anneli Auerille on lukuisia kertoja selvitetty, että tekninen näyttö oli osoittanut, että paikalla ei varmasti tai ainakaan erittäin todennäköisesti ollut ollut ulkopuolista tekijää.

Edellä kerrotut seikat sekä ZF:n ja ZL:n lausunnoista ilmenevä selvitys tukevat sitä, että unettomuudesta kärsinyt Anneli Auer on alkanut epäillä aikaisempia muistikuviaan tapahtumien kulusta ja ulkopuolisesta tekijästä. Uskottavaa on, että Anneli Auer on kokemassaan ristiriitaisessa tilanteessa poliisin antamiin tietoihin luottaen pyrkinyt ajattelemaan johdonmukaisesti ja päättelemään, miten tapahtumat ovat voineet edetä, ja että hän on poliisin antamien lähtökohtien johdosta päätynyt siihen, että hänen on oltava tekijä ja että hänen ja Jukka Lahden välillä on täytynyt olla riitaa.

Hovioikeus toteaa, että vaikka poliisi on Anneli Auerille toisin ilmoittanut, A ja H (Anneli Auerin ja Jukka Lahden toiseksi vanhin lapsi) eivät ole kertoneet vanhempiensa välisestä riidasta. Myöskään lattialta Jukka Lahden alta löydetty hiustukko ei osoita, että Anneli Auerin ja Jukka Lahden välillä olisi ollut riitaa tai että he olisivat käyneet toisiinsa käsiksi. Todistaja, rikoskemisti ZM on kertonut, että hiukset olivat irronneet lievää väkivaltaa käyttäen, mikä oli voinut tarkoittaa esimerkiksi takkujen harjaamista auki. Anneli Auer on puolestaan kertonut, että hänellä oli ollut tapana harjata hiuksiaan makuuhuoneessa. Anneli Auerin ja Jukka Lahden välisestä riidasta ei siten ole muuta näyttöä kuin puheena oleva Anneli Auerin esitutkinnassa antama kertomus. Anneli Auerin kertomus hänen ja Jukka Lahden välillä tapahtumayönä olleesta riidasta on alkujaan ollut melko suppea ja se on sisältänyt useita epävarmuutta osoittavia ilmaisuja. Myöhemmissä poliisikuulusteluissa mainittu kertomus on täydentynyt yksityiskohtaisemmaksi. Se on kuitenkin edelleen ollut epävarma.

Hovioikeus toteaa, että Anneli Auerin poliisikuulusteluissa antamat lausumat hänen syyllisyyttään tukevista seikoista samoin kuin hänen A:lle 6.10.2009 antamansa lausuma ovat perustuneet hänen päätelmiinsä. Hän ei ole yhdessäkään poliisikuulustelussa kertonut Jukka Lahteen kohdistuneen, tämän kuolemaan johtaneen väkivallankäytön yksityiskohdista. Hän ei ole myöskään kyennyt yksilöimään välinettä, jolla Jukka Lahden kuolema aiheutettiin, eikä hän ole kertonut lavastustoimista tai muistakaan tekonsa peittämiseen liittyvistä seikoista. Anneli Auer ei siten ole kertonut sellaisista teon keskeisistä yksityiskohdista, joista ZL:n kertomuksesta ilmenevä selvitys huomioon ottaen hänellä olisi pitänyt olla muistikuvia pitkänkin ajan kuluttua tapahtumista. Kertomus ei ole sisältänyt myöskään sellaisia seikkoja, joista vain surmatyön tekijällä voisi olla tietoa, ja mikä tietoisuus sen vuoksi tukisi syytettä.

Anneli Auer on poliisikuulusteluissa loka-marraskuussa 2009 peruuttanut kertomuksensa hänen ja Jukka Lahden välisestä riidasta sekä lausumansa mahdollisesta syyllisyydestään Jukka Lahden tappoon. Lausumiensa peruuttamista Anneli Auer on perustellut sillä, että hänellä ei ollut ollut muistikuvia riidasta, ja sillä, että hän ei enää uskonut siihen, että hän olisi ollut tekijä. Ottaen huomioon syyskuisten kertomusten syntytapa ja niiden sisältöön liittyvät seikat, Anneli Auerin esittämä syy mainittujen lausumiensa peruuttamiselle on ymmärrettävä ja hyväksyttävä. Kun otetaan lisäksi huomioon, että Anneli Aueria on esitutkinnassa kuulusteltu loka-marraskuun aikana selvästi harvemmin kuin syyskuun aikana, hänellä on tuolloin ollut paremmin aikaa pohtia todellisia muistikuviaan ja verrata niitä poliisin hänelle esittämään tekniseen näyttöön.

Hovioikeuden arvio Anneli Auerin hovioikeudessa antaman kertomuksen uskottavuudesta

Anneli Auer on hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuulusteltuna kertonut ulkopuolisen tekijän tappaneen Jukka Lahden. Hänen kertomuksensa tapahtumien kulusta on ollut johdonmukainen ja melko yksityiskohtainen, ja se on asian käsittelyn eri vaiheissa edellä todettua lukuun ottamatta pysynyt olennaisilta osin samanlaisena. Lisäksi vanhempi rikoskonstaapeli ZB:n kertomus ja poliisin peitetoiminnasta laaditut raportit osoittavat, että Anneli Auer on kertonut tapahtumista keskeisiltä osin samalla tavoin sekä alustavassa puhuttelussaan välittömästi tapahtumien jälkeen yöllä 1.12.2006 ZB:lle että myöhemmin vuonna 2009 ennen poliisikuulustelujaan peitetoiminnan suorittaneelle poliisimiehelle, johon hänellä on raporteista ilmenevien tietojen perusteella ollut luottamukselliset välit.

Anneli Auer on kertonut joistakin tapahtumien yksityiskohdista eri kuulemiskerroilla eri tavoin. Hovioikeus arvioi, että hänen esittämänsä yksityiskohdat ovat saattaneet ajan kuluminen huomioon ottaen joiltakin osin perustua enemmänkin pohdintoihin ja päättelyihin kuin todellisiin muistikuviin. Sen vuoksi Anneli Auerin hovioikeudessa antaman kertomuksen uskottavuuden arvioimiseksi on annettava erityistä painoarvoa hänen pian tapahtumien jälkeen 2.12.2006 antamalleen, videotallenteeseen tallennetulle kertomukselleen.

Anneli Auerin 2.12.2006 kello 15:55 alkaen eli noin puolitoista vuorokautta tapahtumien jälkeen antama kertomus on sisältänyt runsaasti yksityiskohtia, ja se on ollut pääpiirteissään johdonmukainen, joskin jossain määrin hajanainen. Hänen kertomuksestaan ei muun ohella käy tarkemmin ilmi, missä vaiheessa erityisesti hätäkeskuspäivystäjän ja ylikonstaapeli ZA:n kanssa käymiinsä puhelinkeskusteluihin nähden hän oli käynyt toisen kerran katsomassa makuuhuoneeseen. Lisäksi hän on vastoin hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevää selvitystä kertonut, että Jukka Lahden äänet olivat loppuneet, kun hän oli ollut puhelimessa ZA:n kanssa. Hänen kertomuksensa on myös joiltakin muilta ajan kulumista koskevilta osin ollut epätäsmällinen, eikä hänellä ole ollut muistikuvia kaikista tiedustelluista yksityiskohdista. Anneli Auerin kertomus on sisältänyt joitakin epäolennaisia sekä joitakin hänelle epäedullisia yksityiskohtia. Esimerkiksi kysyttäessä, oliko makuuhuoneen lattialla ollut veitsi kuulunut hänen ja Jukka Lahden talouteen, hän on kertonut, että hän oli tapahtumien jälkeen käynyt katsomassa, että heidän mustavartinen veitsensä oli ollut paikallaan, mutta että heillä oli lisäksi ollut joitakin vanhoja veitsiä. Valaistusolosuhteista kysyttäessä hän on kertonut, että aluksi oli ollut aika pimeää ja että hän ei tiennyt, milloin valot olivat tulleet päälle. Hän on kuitenkin kyennyt antamaan ulkopuolisesta tekijästä melko paljon tuntomerkkejä. Anneli Auer on kuvannut kuulo- ja näköhavaintojaan sekä tapahtumien aikaisia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan yksityiskohtaisesti.

Anneli Auerilla olisi ollut yli vuorokausi aikaa kehitellä hätäkeskuspuhelutallenteeltakin ilmenevään selvitykseen nähden yhteensopiva valheellinen kertomus. Edellä selostetun perusteella Anneli Auerin kertomus ei kuitenkaan vaikuta suunnitellulta ja valehdellulta vaan todellisiin havaintoihin ja kokemuksiin perustuvalta. Hänen kertomuksensa ei myöskään edellä mainittua yksityiskohtaa lukuun ottamatta ole ristiriidassa hätäkeskuspuhelutallenteelta tapahtumien kulusta ilmenevän selvityksen kanssa, eivätkä hänen ja A:n kertomukset tapahtumien kulusta ole keskenään ristiriidassa, vaikka ne joiltakin yksityiskohdiltaan poikkeavat toisistaan. Hovioikeus katsoo, että Anneli Auerin kertomusta 2.12.2006 ei voida sisältönsä puolesta pitää epäluotettavana.

Anneli Auerin puhuttelun 2.12.2006 videotallenteesta ilmenee, että hän on koko puhuttelun ajan ollut rauhallinen. Psykologit ZN lausunnossaan 7.8.2009 ja ZO lausunnossaan 17.8.2009 ovat katsoneet, että Anneli Auerin käyttäytyminen mainitussa puhuttelussa oli poikennut siitä, miten traumaattisessa tilanteessa tyypillisesti käyttäydytään. Psykologian tohtori ZI on arvostellut sanottuja lausuntoja ja todennut, että niissä ei ole esitetty, mihin tutkittuun tietoon tehdyt päätelmät ovat perustuneet, ja että kysymys on ollut lähinnä lausunnonantajien henkilökohtaisista mielipiteistä. ZI on katsonut, että Anneli Auerin rauhallisuus on voinut johtua siitä, että tämä on ollut kokemansa traumaattisen tilanteen johdosta sokissa. ZI on perustanut näkemyksensä kriisejä koskevaan kirjallisuuteen, jossa on todettu, että sokkivaihe alkaa heti laukaisevan tilanteen tapahduttua ja että se kestää muutamista hetkistä muutamaan vuorokauteen. Tällöin ihminen ei kykene vielä käsittämään tapahtunutta tai jopa kieltää sen. Välitön sokkivaiheen reagointi on usein eräänlaista lamautumista, joka ulospäin näyttäytyy tilanteeseen nähden hämmentävänä tyyneytenä.

Hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenee, että Anneli Auer on puhelun aikana kuulostanut hyvin hätääntyneeltä ja ahdistuneelta. ZA:n ja ZB:n kertomukset puolestaan osoittavat, että poliisipartion saavuttua paikalle Anneli Auer oli jo käyttäytynyt rauhallisesti. Hovioikeus toteaa, että Anneli Auerin käyttäytymisestä esitetty näyttö sopii ZI:n luotettavana pidettävään, perusteltuun kuvaukseen ihmisen käyttäytymisestä traumaattisen tilanteen jälkeisessä sokissa. Hovioikeus katsoo, että Anneli Auerin tapahtumien jälkeisen rauhallisuuden ei voida katsoa viittaavan siihen, että hänen 2.12.2006 antamansa kertomus olisi totuudenvastainen tai epäluotettava.

Syyttäjä on katsonut seuraavien seikkojen osoittavan Anneli Auerin kertomuksen epäuskottavuutta. Anneli Auer on kyennyt antamaan ulkopuolisesta tekijästä tuntomerkkejä, vaikka talossa on hänen kertomansa mukaan ollut aluksi pimeää. Anneli Auerilla on hätäkeskuspuhelun rekonstruktiovertailun perusteella ollut kengät jalassaan, vaikka hän on kertomansa mukaan ollut paljain jaloin. Makuuhuoneen lattialla terassin oven ja takan välisellä alueella ei ole ollut selkeitä Jukka Lahden ja ulkopuolisen tekijän kamppailusta johtuneita verijälkiä, vaikka Anneli Auerin kertoman mukaan he ovat olleet lähempänä ovea ja takkaa ja kamppailleet. Olohuoneen lattialla ei ole ollut Anneli Auerin rinnan haavasta tippuneesta verestä johtuvia jälkiä, vaikka hän on kertomansa mukaan juossut olohuoneessa. Hovioikeus toteaa, että sanotuilta osin kysymys on Anneli Auerin kertomuksen epäolennaisista yksityiskohdista ja että esitetyn muun näytön perusteella ei voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä siitä, että Anneli Auer ei olisi kyennyt kertomiaan havaintoja tekemään tai kertomallaan tavoin liikkumaan. Sanotut seikat eivät siten osoita Anneli Auerin kertomuksen epäuskottavuutta.

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 8.12.2009 ilmenee, että Anneli Auerin yllä olleen punaisen t-paidan sekä vasemman että oikean hihan reunoista takaa keskeltä oli todettu verta ja DNA-tunniste, joka oli sopinut Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen. Anneli Auer on puhuttelussa 2.12.2006 kertonut, että hän oli käynyt pesuhuoneen kautta katsomassa Jukka Lahtea, että hän oli ylettynyt koskettamaan tätä olkapäähän ja että hän oli saanut verta käteensä. Anneli Auer on hovioikeudessa kertonut, että hän oli avannut pesu- ja makuuhuoneen välistä ovea hyvin varovasti, jotta hän ei olisi ruhjonut Jukka Lahtea, ja että hihojen veritahrat olivat saattaneet aiheutua edellä mainitussa yhteydessä kosketuksesta verisiin oven karmeihin tai että veritahrat olivat tulleet hihoihin jossakin muussa yhteydessä jo ennen tapahtumia.

Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen valokuvista 25, 26 ja 55 - 57 ilmenee, että pesuhuoneesta makuuhuoneeseen avautuva ovi oli ollut kiinni, että sen alaosassa makuuhuoneen puolella ei ollut ollut muita kuin yksittäisten veripisaroiden ja -roiskeiden jälkiä ja että Jukka Lahti oli maannut lattialla hyvin lähellä ovea pää ovea kohti. Ensipartiokuvat-tallenteen valokuva 51, jossa poliisin tekninen tutkija on havainnollistanut oven avautumiskulmaa, osoittaa, että tekninen tutkija oli voinut avata ovea niin paljon, että hän oli pesuhuoneen puolella seisten mahtunut katsomaan Jukka Lahtea ja osoittamaan tätä taskulampulla. Sanotun perusteella hovioikeus toteaa, että ei ole mahdotonta, että Anneli Auer olisi kertomallaan tavalla käynyt katsomassa ja koskettamassa Jukka Lahtea. Epätodennäköistä kuitenkin on, että hänen t-paitansa molempien hihojen verijäljet olisivat voineet aiheutua tässä yhteydessä. Joka tapauksessa esitetyn näytön perusteella ei voida varmuudella päätellä, miten ja milloin Anneli Auerin t-paidan hihojen verijäljet ovat aiheutuneet.

Hovioikeuden johtopäätös

Kerrotuilla perusteilla hovioikeus pitää Anneli Auerin kertomusta tapahtumien kulusta keskeisiltä kohdiltaan uskottavana.

Ulkopuolista tekijää ja lavastusta koskeva näyttö

Lähtökohdat

Hovioikeus on edellä päätynyt siihen, että hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevän selvityksen perusteella ei voida poissulkea ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta. Lisäksi A:n varsin uskottavana pidettävä kertomus viittaa ulkopuoliseen tekijään ja tukee Anneli Auerin kertomusta tapahtumien kulusta.

Seuraavaksi on tarkasteltava eräitä aihetodisteita, joiden syyttäjä on katsonut osoittavan, että Anneli Auer on lavastanut olosuhteet ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi, ja joiden Anneli Auer on katsonut viittaavan ulkopuoliseen tekijään.

Terassin oven ikkunan rikkomissuunta

Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen valokuvista 7, 8, 22, 65 ja 66, poliisin teknisen tutkinnan pöytäkirjasta 14.4.2010 sekä todistajan, poliisin teknisen tutkijan työstä eläkkeellä olevan ja tapahtumapaikalle ensimmäisten joukossa saapuneen ZP:n kertomuksesta ilmenee, että terassin oven ikkunan kolminkertainen lasi oli rikottu lähes kokonaan ja että lasia oli ollut ikkuna-aukon kaikilla reunoilla. Lasinpalasia oli ollut ulkona terassilla sekä sisällä makuuhuoneessa ja olohuoneessa. Terassilla oli ollut myös joitakin suurempia lasinpalasia melko kaukana ikkunasta. Sisällä oli ollut pienempiä lasinpalasia. Oven sisäpuolella ikkuna-aukon alareunassa oli roikkunut siihen kiinnitettynä verho, jonka päällä oli ollut paljon lasimurskaa. ZP:n kertoman mukaan hän oli avannut oven, jolloin lasimurskaa oli siirtynyt verhon mukana terassin puolelle. Ikkuna-aukon sisäpuolen muovilista oli ollut poikki.

Hovioikeus toteaa, että asiassa on esitetty keskenään ristiriitaisia arvioita siitä, onko terassin oven ikkuna rikottu ulko- vai sisäpuolelta. Esitetyn näytön ja esitettyjen arvioiden perusteella ei voida päätellä, kummalta puolelta lasi on rikottu.

Kurajälki ja verijäljet

Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen useista valokuvista, poliisin teknisen tutkinnan pöytäkirjasta 14.4.2010 sekä ZP:n kertomuksesta ilmenee, että terassilla oven edessä oli ollut muovituoli, jolla oli ollut osittainen karkeakuvioisen kengän kurajälki. Terassilla ja siellä olleissa lasinpalasissa oli ollut kaksi veristä kengänjälkeä, ja ne olivat suuntautuneet terassin ovesta poispäin vasemmalle. Terassilla sekä talon ulkoseinässä oven oikealla puolella oli lisäksi ollut joidenkin veripisaroiden jälkiä, ja ovessa oviaukon vasemmalla puolella oli ollut verinen hansikkaan jälki. Makuuhuoneen lattialla oli ollut runsaasti verisiä paljaan jalan sekä karkeakuvioisen kengän jälkiä. Viimeksi mainitut jäljet olivat olleet samanlaisia kuin terassilla olleet kengänjäljet, ja ne olivat suuntautuneet terassin ovelle päin. Seinässä oven oikealla puolella oli ollut veritahroja. Olohuoneen lattialla oli ollut jonkinlainen verinen jälki. ZP on kertonut, että vain vertailukelpoiset jäljet oli valokuvattu.

Tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen valokuvat 22 ja 28 osoittavat, että makuuhuoneen lattialla terassin oven ja arkun välissä oli ollut ruskeat housut sekä muita vaatteita. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausuntojen 24.5. ja 5.6.2007 mukaan ruskeissa housuissa oli ollut verinen kengän päkiäosan jälki, josta oli todettu verta ja DNA-tunniste, joka oli sopinut Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 15.5.2007 ilmenee, että terassin oven ikkuna-aukkoa reunustaneista lasinpalasista sekä ikkunan karmeista sisä- ja ulkopuolelta oli todettu verta ja DNA-tunniste, joka oli sopinut Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen.

Todistajan, vanhempi konstaapeli ZQ:n kertomuksesta ilmenee, että hän oli käynyt tapahtumapaikalla yhdessä muiden poliisimiesten kanssa etsimässä kaikkea tapahtumiin liittyvää. ZQ oli etsinyt erityisesti miesten paksupohjaisia talvikenkiä. Perusteellisesta etsinnästä huolimatta hän ei ollut kuitenkaan löytänyt mitään tapahtumapaikan jälkiin sopivia kenkiä. Todistaja, vanhempi rikoskonstaapeli ZR on kertonut löytäneensä eräät kengät, mutta ne eivät olleet sopineet tapahtumapaikan jälkiin.

Hovioikeus toteaa olevan mahdollista, että edellä mainitut ruskeat housut ovat alkujaan olleet arkun päällä vaatekasassa, josta ne ovat niille astumisen jälkeen pudonneet lattialle. Terassilla oven edessä olleen muovituolin kurainen kengänjälki sekä makuuhuoneen, ruskeiden housujen ja terassin veriset kengänjäljet viittaavat siihen, että terassilta on ikkuna-aukon kautta menty ensin sisään taloon ja sen jälkeen sieltä on samaa kautta tultu takaisin ulos terassille. Vaikka tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen valokuvista ei ilmene, että olohuoneen lattialla olisi edellä todetun verijäljen lisäksi ollut verisiä kengänjälkiä, hovioikeus toteaa ZP:n johdonmukaisena pidettävän arvion perusteella olevan mahdollista, että puheena oleva verijälki on voinut aiheutua tilanteessa, jossa Anneli Auerin kertoman mukaan ulkopuolinen tekijä oli hyökännyt häntä kohti ja hän oli juossut tätä pakoon. Mainituista jäljistä tai muistakaan verijäljistä ei voida päätellä, että jäljet olisivat olleet lavastettuja.

Syyttäjä on katsonut, että veriset, karkeakuvioiset kengänjäljet oli tehty Jukka Lahden talvikengillä ja että Anneli Auer oli ne sittemmin hävittänyt. Sen seikan, että poliisi ei ollut löytänyt talosta jälkiin sopivia kenkiä, ei voida katsoa viittaavan siihen, että Anneli Auer olisi tarkoituksellisesti hävittänyt kyseiset kengät. Mahdollista sen sijaan on, että jälkiin sopivat kengät ovat olleet ulkopuolisen tekijän jaloissa ja että kurajälki sekä verijäljet ovat aiheutuneet tämän liikkeistä. Tapahtumapaikalta todetut mainitut jäljet viittaavat ulkopuoliseen tekijään.

Koiran havainnot hajujäljistä

Todistaja, koiraohjaajana toimiva vanhempi konstaapeli ZS on hovioikeudessa kertonut, että hän oli tapahtumayönä kello 4:19 saapunut silloisen koiransa kanssa etsimään hajujälkiä Tähtisentiellä sijaitsevan Anneli Auerin ja Jukka Lahden talon ympäristöstä. Olosuhteet jälkien löytämiseksi olivat olleet ihanteelliset, koska alustana oli ollut nurmikko, joka oli ollut kostea. ZS oli selvittänyt, että poliisi ja sairaankuljetushenkilöstö olivat liikkuneet etu- ja takapihalla sekä talon päädyissä, minkä vuoksi näiltä alueilta ei ollut ollut mahdollista ottaa jälkeä. Sen vuoksi ZS oli koirineen kulkenut kiinteistön rajoja pitkin.

Hovioikeus toteaa, että ZS:n ja poliisikoiralaitoksen opettaja ZT:n kertomusten perusteella on erittäin epätodennäköistä, että ulkopuolinen tekijä olisi poistunut kiinteistöltä sen takarajan tai sivurajojen yli. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, ettei ulkopuolinen tekijä ole liikkunut kiinteistöllä tai voinut poistua terassin ja takapihan kautta, koska takapihalta pääsee luontevasti Tähtisentielle talon päädyistä, joista hajujälkiä ei siis ole yritetty saada.

Ruskeankirjavat tekokuidut

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnoista 1.8.2007, 8.10., 12.10. ja 16.12.2009 ilmenee, että ruskeankirjavia tekokuituja oli todettu kuituteipeistä, joita oli taltioitu Jukka Lahden kynnenalusnäytteistä sekä hänen yllään olleista t-paidasta ja alushousuista, makuuhuoneen lattialla olleista verisestä halosta, verisestä keittiöveitsestä, pussilakanasta ja arkun vieressä olleista housuista, sängyllä olleista halosta, pussilakanasta ja tyynyliinoista, terassin ovesta ikkuna-aukkoa reunustaneista lasinpalasista sekä oven alaosasta sisäpuolelta ja ovesta roikkuneesta verhosta kuin myös terassilla oven edessä olleista muovituolista ja lasten kurakintaasta päältä. Todetut ruskeankirjavat kuidut olivat olleet keskenään samanlaisia. Kyseisiä kuituja ei ollut todettu kuituteipeistä, joita oli taltioitu Anneli Auerin yllä olleesta punaisesta t-paidasta, terassilla oven edessä olleella muovituolilla olleesta lasten kurakintaasta päältä ja sisältä, terassilla oven edessä olleesta lasten kurakintaasta sisältä sekä sängyllä ja talon vaatekaapin hyllyllä olleista näppylähansikkaista.

Todistaja, keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion rikoskemisti ZU on hovioikeudessa kertonut, että erilaatuisista kankaista irtoaa eri tavoin kuituja. Kuituja voi irrota kankaasta esineeseen ensinnä siten, että ne ovat suoraan kosketuksissa toisiinsa, ja toisaalta siten, että kangas on kosketuksissa toiseen kankaaseen, joka taas on kosketuksissa esineeseen (ns. sekundäärikosketus). Kuituja voi irrota kankaasta esineeseen myös jonkin muun esineen tai esimerkiksi ihmisen ihon välityksellä. Jos kankaasta, kuten froteesta, irtoaa kuituja erittäin hyvin, kuidut voivat kulkeutua esineisiin ilmankin välityksellä. ZU on katsonut, että tapahtumapaikalta todetut ruskeankirjavat tekokuidut olivat olleet erittäin hyvin irtoavia, koska niitä oli ollut hyvin runsaasti.

Ruskeankirjavia tekokuituja on siis ollut terassilla, terassin oven ikkuna-aukossa ja makuuhuoneessa, joilla osin taloa tekijän on täytynyt liikkua, sekä Jukka Lahdessa, jonka kanssa tekijän on täytynyt olla tekemisissä. Sanotun perusteella voidaan päätellä, että tekijällä on ollut yllään vaate, josta mainitut kuidut ovat olleet peräisin. Koska kuidut ovat olleet ZU:n luotettavana pidettävän selvityksen mukaan erittäin hyvin irtoavia eikä kuitujen siirtymiseksi ole siis ollut tarpeen suora kosketus kuituja sisältäneen kankaan ja tapahtumapaikalla olleiden esineiden ynnä muun välillä, tekijän tarkempia liikkeitä ei voida kuitujen esiintymisen perusteella varmuudella päätellä.

Anneli Auerin yllä olleesta punaisesta t-paidasta ruskeankirjavia tekokuituja ei ole todettu. Riidatonta on, että vaatetta, josta ruskeankirjavat tekokuidut olivat irronneet, ei ollut löytynyt ja että kyseisten kuitujen alkuperää ei siis ollut saatu selvitettyä. Hovioikeus katsoo, että tapahtumapaikalta todetut ruskeankirjavat tekokuidut viittaavat siten ulkopuoliseen tekijään.

Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyllä ollut halko

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 25.1.2007 ilmenee, että Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyllä olleesta halosta oli todettu verta ja DNA-tunniste, joka oli sopinut Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen. Lisäksi halosta oli taltioitu yksi tutkimusnäyte, josta oli todettu sekoittuneena todennäköisesti kahden eri henkilön DNA:ta. Tulos oli sopinut Jukka Lahden ja jonkun toisen henkilön DNA:n sekoitukseksi. Riidatonta on, että kysymys oli ollut kahden mieshenkilön DNA:sta.

Todistajan, tutkinnanjohtajana toimineen komisario ZV:n kertomuksesta ilmenee, että poliisi oli pyrkinyt kattavasti selvittämään kaikki mahdolliset mieshenkilöt, jotka olivat voineet olla tekemisissä puheena olevan halon kanssa. Poliisi oli tutkinut talossa käyneiden mieshenkilöiden, myös halkojen toimitusketjuun ja takan nuohoamiseen liittyneiden, DNA-tunnisteet. Henkilöä, jonka DNA-tunniste olisi sopinut halosta todettuun DNA:han, ei ollut kuitenkaan löytynyt.

Sängyssä olleessa halossa on Jukka Lahden veren ja DNA-tunnisteen sekä jonkun toisen mieshenkilön DNA:n lisäksi ollut edellä mainittuja ruskeankirjavia tekokuituja. Mainitut löydökset sekä halon tavanomaisesta poikkeava sijainti Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyllä viittaavat siihen, että halkoa on tapahtumien kuluessa käsitelty. Siten tapahtumapaikalta todettu tuntemattoman mieshenkilön DNA viittaa ulkopuoliseen tekijään.

Makuuhuoneen lattialla ollut verinen veitsi

Riidatonta on, että makuuhuoneen lattialla olleessa keittiöveitsessä on ollut Jukka Lahden verta ja että hänen ylävartalossaan ja yläraajoissaan on ollut lukuisia pistohaavoja. Mainittujen seikkojen perusteella voidaan päätellä, että pistohaavat on aiheutettu kyseisellä veitsellä.

Veitsen valmistaneen yhtiön lausunnosta ilmenee, että veitsi oli ollut yhtiön oman sarjan pienempi fileerausveitsi, jollaista oli valmistettu 1970-luvun alusta lukien vuoteen 1984 asti. Veitseen ei ollut ollut saatavissa tuppea, ja se oli tarkoitettu kalojen käsittelyyn. Veitsi oli ollut erittäin kulunut. Sitä oli teroitettu usein puikkoteroittimella.

A on puhuttelussaan 2.12.2006 kertonut, että hän ei ollut aikaisemmin nähnyt puheena olevaa veistä. Anneli Auer on hovioikeudessa kertonut, että veitsi ei ollut ollut hänen ja Jukka Lahden ja että heillä ei ollut ollut puikkoteroitinta eikä heillä ollut ollut tapana käsitellä kalaa.

Veitsestä on todettu edellä mainittuja ruskeankirjavia tekokuituja ja muun muassa puuvillakuituja, jotka olivat olleet samanvärisiä ja samanlaatuisia kuin makuuhuoneessa sängyllä ja lattialla olleiden pussilakanoiden kuidut.

Veitsestä oli taltioitu hajusiirrännäinen. Hajutunnistustutkimuksesta annetusta lausunnosta 28.8.2009 ilmenee, että poliisiammattikorkeakoulun poliisikoiralaitoksen koira ei ollut tunnistanut hajuyhteyttä Anneli Auerin ja mainitun hajusiirrännäisen välillä. Lausunnon mukaan tämä oli tarkoittanut joko sitä, että epäillyn henkilön ominaishajua oli ollut niin vähän, ettei koira ollut kyennyt tunnistamaan hajuyhteyttä, tai sitä, että epäillyn henkilön ominaishajua ei ollut ollut kyseisessä esineessä.

Hovioikeus toteaa, että hajutunnistustutkimuksen lopputuloksen perusteella ei voida päätellä, onko tekijä ollut Anneli Auer vai ulkopuolinen henkilö. Se, että veitsestä oli todettu makuuhuoneessa sängyllä ja lattialla olleiden pussilakanoiden kuituja vastaavia kuituja, ei ZU:n kuitujen siirtymisestä esittämä selvitys huomioon ottaen osoita, että veitsi olisi kuulunut Anneli Auerin ja Jukka Lahden talouteen. A:n ja Anneli Auerin kertomukset sekä veitsen käyttötarkoituksesta ja teroituksen tavasta esitetty selvitys sitä vastoin viittaavat siihen, että veitsi ei ole kuulunut heidän talouteensa. Vaikka veitseen ei ole valmistettu erillistä tuppea, veitsen terän on veitsen kuljettamiseksi voinut suojata muulla tavoin, joskin luontevampaa olisi, että mahdollinen ulkopuolinen tekijä olisi kuljettanut mukanaan tapahtumapaikalle tupellisen veitsen. Hovioikeus katsoo, ettei tapahtumapaikalta löydetyllä veitsellä ja siitä tehdyillä tutkimuksilla ole kokonaisuutena arvioiden syytteen puolesta tai sitä vastaan puhuvaa merkitystä.

Toinen tekoväline

Ruumiinavauksen suorittaneen oikeuslääkäri ZG:n kertomuksesta ilmenee, että poissuljettavissa ei ole ollut, että Jukka Lahden päähän kohdistuneet, hänen välittömään kuolemaansa johtaneet iskut olisi annettu halolla. Puheena olevat pään vammat olisi kuitenkin voitu aiheuttaa tehokkaammin tekovälineellä, joka olisi ollut painavampi ja jonka vipuvarsi olisi ollut pitempi. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 8.12.2009 ilmenee, että Jukka Lahden päässä oikean ohimon kohdalla ja hieman ylempänä hiusrajassa olleet kaksi rinnakkaista jälkeä olivat sopineet tyypiltään esimerkiksi sorkkaraudan sorkkapäällä aiheutetuiksi.

Satakunnan keskussairaalan avaushuoneelta laaditun valokuvaliitteen valokuvista tekemiensä havaintojen sekä muun edellä selostetun näytön perusteella hovioikeus toteaa olevan varsin epätodennäköistä, että Jukka Lahden päähän kohdistuneet, hänen välittömään kuolemaansa johtaneet iskut olisi annettu halolla. Todennäköisemmin tekoväline on ollut jokin sorkkapäällä varustettu esine.

Todistajina kuullut neljä poliisimiestä ovat kertoneet etsinnöistä, joita oli suoritettu tapahtumapaikalla useina päivinä ja joihin oli osallistunut useita poliisimiehiä. Kertomuksista on ilmennyt, että tapahtumapaikka oli ollut eristetty mutta että Anneli Auer oli yhdessä kodinhoitajan tai sosiaalityöntekijän kanssa käynyt siellä. Kaikki paikat pihalla ja talossa oli tarkastettu, mutta tekovälineeksi sopivaa esinettä ei ollut löydetty. Erään poliisimiehen kertomuksesta on kuitenkin ilmennyt, että hän oli avannut ainoastaan päällimmäiset roskapussit talon roskasäiliöstä.

Tapahtumapaikan tutkintaan osallistuneiden poliisimiesten yhdenmukaiset kertomukset siis osoittavat, että varsin perusteellisesta etsinnästä huolimatta tekovälineeksi sopivaa esinettä ei ole löydetty. Hovioikeus toteaa, että Anneli Auerilla ei ole ollut sen jälkeen, kun hänet oli tapahtumayönä viety sairaalaan, mahdollisuutta hävittää tekovälinettä. Se seikka, että tekovälineeksi sopivaa esinettä ei ole löydetty, viittaa siten ulkopuoliseen tekijään.

Ulkopuolisella tekijällä tekoon käytettävissä ollut aika

Anneli Auer on hovioikeudessa kertonut, että hänen arvionsa mukaan aikaa ikkunan rikkomisesta aiheutuneiden äänten kuulumisesta poliisin saapumiseen paikalle oli kulunut noin kaksikymmentä minuuttia. Hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenee, että kello 2:47 Anneli Auer oli kysynyt A:lta, "oliks se viel siel", johon tämä oli vastannut, että "joo se lähti". Riidatonta on, että poliisipartio oli ollut tapahtumapaikalla kello 2:51. Mikäli Anneli Auerin arvioima aika pitää paikkansa, ulkopuolisella tekijällä olisi ollut noin kuusitoista minuuttia aikaa tulla sisään taloon, tappaa Jukka Lahti ja poistua talosta.

Hovioikeudessa on esitetty videoitu tallenne rekonstruktiosta, jossa kolme erikokoista poliisimiestä olivat kulkeneet kumpaankin suuntaan Tähtisentie 54 -talon terassin oven ikkuna-aukkoa vastaavasta ikkuna-aukosta. Ikkuna-aukosta kulkemiseen poliisimiehiltä oli kulunut aikaa joitakin sekunteja, kuitenkin alle kaksikymmentä sekuntia. Yksi poliisimiehistä ei ollut pystynyt kulkemaan ikkuna-aukosta toiseen suuntaan.

Todistaja, tapahtumapaikan verijälkiä valokuvien perusteella tutkinut rikosylikonstaapeli ZX on kertonut, että Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyn patjan ja lakanan sekä Jukka Lahden yllä olleen t-paidan verijäljet viittaavat siihen, että tämä oli ollut sängyllä vasemmalla kyljellään tai vatsallaan verta vuotavana ZX:n arvion mukaan suhteellisen pitkän ajan, useita minuutteja. Myös lattialla olleen veren kuivumiseen oli ZX:n arvion mukaan kulunut useita minuutteja. Siten, jos lattialla ollut veri oli ollut tuoretta, verisiä kengänjälkiä olisi pitänyt jäädä näkyviin lattiaan enemmän kuin valokuvissa oli näkynyt. Verijälkien perusteella ei ZX:n mukaan ollut kuitenkaan ollut mahdollista arvioida aikoja tarkemmin.

Oikeuslääkäri ZG on kertonut, että Jukka Lahden vammat oli hänen arvionsa mukaan ollut mahdollista aiheuttaa minuuteissa. Suurin osa Jukka Lahden vammoista oli ollut pistohaavoja, mutta osa vammoista oli voinut aiheutua lasinpaloista. Sängyn patjan ja lakanan verijälkien aiheutumiseen oli ZG:n arvion mukaan kulunut minuutteja tai runsas kymmenen minuuttia.

Sängyn patjan ja lakanan verijäljistä esitetyn näytön perusteella hovioikeus pitää todennäköisenä, että Jukka Lahti on tapahtumien kuluessa ollut verta vuotavana sängyllä.

Esitetyn näytön perusteella ei voida varmuudella päätellä, kuinka nopeasti terassin oven ikkuna-aukosta on voinut tulla sisään, kuinka nopeasti Jukka Lahti on voitu tappaa tai kuinka nopeasti ikkuna-aukon kautta on voinut poistua. Joka tapauksessa ikkuna-aukon kautta on ollut mahdollista kulkea ja Jukka Lahden vammat on voitu aiheuttaa ja sängyn verijäljet ovat voineet aiheutua minuuteissa. Anneli Auerinkaan arviota tapahtumiin kuluneesta ajasta ei voida pitää erityisen luotettavana, kun otetaan huomioon, että ajan kulumista on yleensäkin vaikeaa arvioida luotettavasti. Hovioikeus katsoo, että ajan kuluminen huomioon ottaen ei ole mahdotonta, että ulkopuolinen tekijä on tappanut Jukka Lahden.

Anneli Auerilla Jukka Lahden surmaamiseen sekä lavastustoimiin käytettävissä ollut aika

Aikaa siitä, kun Jukka Lahti on palannut matkaltaan Turusta kotiinsa Ulvilaan Tähtisentie 54:ään, siihen, kun Anneli Auer on soittanut hätäkeskukseen, on kulunut noin kolme ja puoli tuntia. Hovioikeus toteaa, että tuossa ajassa Anneli Auerin ja Jukka Lahden on ollut mahdollista riidellä ja Anneli Auerin on ollut mahdollista lyödä keittiöveitsellä lukuisia kertoja Jukka Lahtea yläraajoihin ja ylävartaloon. Anneli Auerin on myös ollut mahdollista ennen Jukka Lahden kuolemaan johtaneita lyöntejä lavastaa olosuhteita ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi rikkomalla terassin oven ikkuna, tekemällä ulos kurainen kengänjälki ja tekemällä sekä ulos että sisälle verisiä kengänjälkiä.

Hätäkeskuspuhelu on kestänyt 4 minuuttia 18 sekuntia. Tuosta ajasta Anneli Auer on ollut poissa puhelimesta 59 sekuntia. Hovioikeus on edellä päätynyt siihen, että Jukka Lahden päähän on kohdistunut kuolemaan johtanut isku ajankohtana, jolloin Anneli Auer ei ole ollut puhelimessa. Hovioikeus toteaa, että ajallisesti on mahdollista, että Anneli Auer on hätäkeskuspuhelun aikana lyönyt jollakin toisella tekovälineellä Jukka Lahtea päähän, minkä seurauksena tämä on kuollut.

Anneli Auerin lankapuhelimesta soittaman hätäkeskuspuhelun päättymisestä poliisipartion saapumiseen tapahtumapaikalle on kulunut noin 3 minuuttia 20 sekuntia. Tuona aikana Anneli Auer on vastannut mainitusta puhelimesta poliisipartioon kuuluneen ZA:n soittamaan puheluun. ZA:n kertomuksesta ilmenee, että hän ja Anneli Auer olivat keskustelleet siitä, mitä talossa oli tapahtunut, mikä senhetkinen tilanne oli ollut ja mitkä olivat olleet tekijän tuntomerkit. Poliisipartion saapuessa Tähtisentielle Anneli Auer oli ollut ulkona talon edustalla viittoilemassa partiolle. ZA on arvioinut, että puhelu Anneli Auerin kanssa oli kestänyt ehkä parisen minuuttia. Kuten hovioikeus on edellä todennut, ajan kulumista on vaikeaa arvioida luotettavasti. Puhelun sisällöstäkin esitetty selvitys huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että Anneli Auerilla on voinut olla enintään noin kaksi minuuttia aikaa lavastaa kaikki muutkin olosuhteet ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi.

Jukka Lahti on maannut verissään makuuhuoneen lattialla. Hänen läheisyydessään joka puolella lattialla, kaapin päädyssä, seinällä ja makuuhuoneesta pesuhuoneeseen johtaneessa ovessa on ollut runsaasti veripisaroita ja -roiskeita sekä muita verijälkiä. Sanotusta voidaan päätellä, että myös tekijän on ollut oltava hyvin verinen, kuten todistaja ZX:n kertomuksestakin on käynyt ilmi.

Hovioikeus on edellä päätynyt siihen, että tekijällä on ollut yllään vaate, josta tapahtumapaikalta todetut ruskeankirjavat tekokuidut ovat irronneet. Hovioikeus on myös selostanut, että Anneli Auerin yllä olleesta punaisesta t-paidasta ei ollut todettu ruskeankirjavia tekokuituja.

Poliisin tullessa paikalle Anneli Auerilla on ollut yllään vain mainittu t-paita, joka on ollut vasemman rinnan kohdalta verinen, sekä alushousut. Hänellä on ollut vasemmalla rintakehässä pistohaava ja oikean jalan jalkapöydällä verta. ZX:n kertomuksesta ilmenee, että Anneli Auerin t-paidassa oli vasemman rinnan kohdalla ollut reikä. Pistohaavasta oli vuotanut märkää verta t-paidalle ja veri oli imeytynyt t-paitaan. Jos Anneli Auer olisi piston saatuaan ja t-paidan tahriinnuttua vereen ottanut t-paidan pois päältään ja myöhemmin pannut sen takaisin päälleen, t-paidassa vasemman rinnan kohdalla ollut veritahra olisi tahrannut t-paitaa myös muilta osin. Koska t-paidassa ei ollut kuitenkaan ollut tällaisia muita veritahroja, ZX:n arvion mukaan oli ollut mahdotonta, että Anneli Auer olisi piston saatuaan ottanut t-paidan pois päältään ja pannut sen takaisin päälleen. ZX:n luotettavana pidettävä selvitys huomioon ottaen hovioikeus toteaa, että Anneli Auer ei ole voinut ottaa t-paitaa pois päältään sen jälkeen, kun hän on saanut pistohaavan rintakehäänsä.

Hovioikeus on edellä päätynyt siihen, että toinen tekoväline on todennäköisimmin ollut jokin muu esine kuin halko.

Mainituista seikoista ja päätelmistä seuraa, että Anneli Auerin olisi hätäkeskuspuhelun päätyttyä täytynyt ottaa päältään pois veriset, ruskeankirjavia tekokuituja sisältäneet vaatteensa, peseytyä Jukka Lahden verestä, pukeutua t-paitaan, pistää itseään jollakin teräaseella sekä pestä mainittu teräase verestä. Hänen olisi lisäksi täytynyt hävittää veriset vaatteet ja toinen tekoväline. Hänen olisi myös tässä tai aikaisemmassa vaiheessa täytynyt hävittää kengänjälkiin sopivat kengät.

Syyttäjä on katsonut, että Anneli Auerin oikean jalan jalkapöydällä ollut veri on ollut peräisin hänen kädessään pitämästä tekovälineestä ja että mainittu veri on ollut Jukka Lahden verta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, kenen verta Anneli Auerin oikealla jalalla on ollut. Koska Anneli Auerilla on ollut rinnassaan pistohaava, mahdollista on, että veri on ollut hänen omaansa. Lisäksi, kun otetaan huomioon, että Anneli Auerin olisi pitänyt peseytyä Jukka Lahden verestä, olisi hyvin epätodennäköistä, että hänen jalalleen olisi kuitenkin jäänyt tämän verta.

Vanhempi konstaapeli ZQ:n kertomuksesta ilmenee, että hän oli päivä tai kaksi tapahtumien jälkeen tutkinut talon pesuhuoneen ja WC:n ja etsinyt muun muassa viemäreistä esimerkiksi veren huuhtelemisesta peräisin olevia verijälkiä. Mitään erityistä ei ollut kuitenkaan löytynyt. Vanhempi rikoskonstaapeli ZY:n kertomuksesta ilmenee, että hän oli käynyt seitsemän tai kahdeksan päivää tapahtumien jälkeen tutkimassa muun ohella pesuhuoneen eikä sieltä ollut löytynyt mitään asiaan liittyvää.

Todistaja, sosiaalityöntekijä ZC on kertonut, että hänen saapuessaan tapahtumapaikalle yöllä kolmen - neljän aikaan Anneli Auer oli ollut kääriytyneenä huopaan ja hänen hiuksensa olivat olleet kosteat. Hovioikeus toteaa, että ZC:tä on kuulusteltu ensimmäisen kerran asiassa esitutkinnassa 21.2.2011. ZC on kertonut, että hän ei ollut tapahtumien jälkeen tehnyt havainnostaan mitään muistiinpanoja. Ajan kuluminen huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että ZC:n muistikuvia Anneli Auerin hiusten kosteudesta ei voida pitää kovin luotettavina. Joka tapauksessa tapahtumapaikasta laaditun valokuvaliitteen valokuvasta 29 tekemiensä havaintojen perusteella hovioikeus toteaa, että Anneli Auerin hiukset eivät ole näyttäneet vasta pestyiltä vaan enemmänkin kuivilta. Myöskään muut todistajat eivät ole kertoneet Anneli Auerin hiusten olleen kosteat.

Mainituista seikoista voidaan edelleen päätellä, että jos Anneli Auer olisi hätäkeskuspuhelun jälkeen peseytynyt Jukka Lahden verestä, hänen olisi myös täytynyt puhdistaa peseytymisestä johtuvat jäljet sekä kuivata itsensä.

Hovioikeus toteaa, että Anneli Auerilla olisi ollut käytettävissään edellä mainittujen toimien suorittamiseen vain hyvin vähän aikaa. Hovioikeus katsoo, että on erittäin epätodennäköistä, että Anneli Auer olisi voinut suorittaa kaikki sanotut toimet noin kahdessa minuutissa. Tämäkään aika ei ole ollut Anneli Auerin vapaasti käytettävissä, koska hänen oli täytynyt varautua vastaamaan poliisin puhelinsoittoon saatuaan hätäkeskukselta tietää, että poliisi tulee hänelle soittamaan hätäkeskuspuhelun jälkeen. Anneli Auer olikin melko välittömästi vastannut poliisin soittamaan puheluun ja hän oli mennyt ulko-ovelle odottamaan poliisin saapumista.

Kokonaisarviointi

Hovioikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan tunnustuksella ei rikosasiassa ole sitovaa vaikutusta vaan tuomioistuimen on kussakin tapauksessa erikseen tutkittava, mikä vaikutus vastaajan tunnustuksella on todisteena. Vakavissa rikosasioissa syytetyn tunnustuksen ei ole ilman muuta katsottu riittävän syyksilukevan tuomion antamiseen, ellei syytteen tueksi ole esitetty myös muuta vakuuttavaa näyttöä. Selvää lisäksi on, ettei tuomiota voida perustaa yksin tai pääasiassa syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antamaan, sittemmin peruutettuun lausumaan. Kun otetaan huomioon ne edellä selostetut olosuhteet, joissa Anneli Auer on antanut tunnustukseen viittaavat lausumansa, hänen lausumiaan ei voida edes luonnehtia aidoiksi tunnustuksiksi. Lisäksi Anneli Auer on, kuten edellä on selostettu, jo esitutkinnassa peruuttanut nuo lausumansa.

Syytettä tukevat oikeastaan vain Anneli Auerin soittaman hätäkeskuspuhelun tallenteelta ilmenevät, edellä selostetut seikat ja erityisesti se, että Jukka Lahden kuolemaan johtanut isku on annettu mainitun puhelun aikana siinä vaiheessa, kun Anneli Auer ei ole ollut puhelimessa.

Syytettä vastaan puhuvat Anneli Auerin ja A:n kertomukset ulkopuolisesta tekijästä. Syytettä vastaan puhuvat ja ulkopuoliseen tekijään viittaavat lisäksi tapahtumapaikalta löydetyt veriset kengänjäljet ja kurainen kengänjälki sekä ruskeankirjavat tekokuidut, joiden alkuperää ei ole pystytty selvittämään, samoin kuin se, että Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyssä olleesta halosta on löydetty tuntemattoman mieshenkilön DNA:ta ja että toista tekovälinettä ei ole löytynyt. Kun lisäksi on erittäin epätodennäköistä, että Anneli Auer olisi hätäkeskuspuhelun jälkeisessä lyhyessä ajassa voinut lavastaa olosuhteet ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi, syytteen tueksi esitetty näyttö ei riitä osoittamaan, että Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden. Hovioikeus katsoo, että Anneli Auerin syyllisyydestä jää siten varteenotettava epäily. Syyte murhasta tai taposta on sen vuoksi hylättävä.

Vahingonkorvausvelvollisuus

Syyte hylätään. Siten B:n ja hänen myötäpuoltensa valitus, jossa he ovat vaatineet Anneli Auerin velvoittamista suorittamaan heille vahingonkorvausta sisaruksen kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä, on hylättävä. Anneli Auer on myös vapautettava velvollisuudesta suorittaa hänen G:lle ja tämän myötäpuolille maksettavaksi tuomittuja vahingonkorvauksia.

Puolustajan ja avustajien palkkiot

Asianajaja Juha Mannerin lasku

Hovioikeus ei ole pitänyt Anneli Auerin puolustajaksi määrätyn asianajaja Mannerin laskussa selvitettyjä toimenpiteitä tarpeellisena siltä osin kuin siinä on vaadittu palkkiota 23.2.2011 oikeusasiamiehelle valmistellusta ja laaditusta kantelusta eikä siltä osin kuin kysymys on 16.3.2011 tapahtuneesta professori T:n lausuntoon tutustumisesta. Muilta osin hovioikeus on katsonut Mannerin toimet tarpeellisiksi koskien valmistautumista istuntokäsittelyihin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa ja hyväksyy niiden osalta kohtuulliseksi ajankäytöksi asian laatu ja laajuus huomioon ottaen 263 tuntia. Istuntokäsittelyistä Mannerille suoritetaan palkkio niiden keston perusteella, kun palkkiota ei määrätä ruokatauon ajalta, valmisteluistunnosta 17.3.2011 yhdeltä tunnilta 50 minuutilta, valmisteluistunnosta 7.4.2011 yhdeltä tunnilta 55 minuutilta, pääkäsittelystä 44 tunnilta 30 minuutilta ja suullisesta käsittelystä korkeimmassa oikeudessa 4 tunnilta eli yhteensä 52 tunnilta 30 minuutilta. Matka-ajalta Mannerille suoritetaan palkkio laskun mukaisesti 40 tunnilta 30 minuutilta. Hovioikeus korottaa palkkiota oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n 3 kohdan nojalla 20 prosentilla, koska puolustajalla on ollut tavallista tuntuvasti suurempi vastuu sen vuoksi, että asialla on erityinen merkitys hänen päämiehelleen, jolloin hovioikeus hyväksyy palkkion määräksi muulta kuin matka-ajalta laskussa esitetyin tavoin 120 euroa tunnilta. Sanotun asetuksen 3 §:n säännös huomioon ottaen hovioikeus katsoo, ettei Mannerilla sitä vastoin ole oikeutta saada palkkiota tuomion antamisen jälkeen käytävästä neuvottelusta päämiehen kanssa. Lisäksi hovioikeus pitää kaikkia laskussa mainittuja kuluja tarpeellisina, joten Mannerilla on oikeus saada niistä korvaus, samoin kuin arvonlisäveron määrästä.

Asianajaja Seppo Kauppilan laskut

Hovioikeus toteaa, että asianajaja Kauppilalla on ollut hovioikeudessa viisi päämiestä eli B, C, D, E ja F. Heistä B ja D saavat oikeusapua ilman omavastuuosuutta ja E saa oikeusapua 40 prosentin omavastuuosuudella. Kauppilan esittämien laskujen perusteella arvioituna hänen toimenpiteensä ovat kohdistuneet kuhunkin päämieheen yhteisesti.

Hovioikeus pitää Kauppilan laskuissa selvitettyjä kaikkia muita toimenpiteitä tarpeellisina koskien valmistautumista istuntokäsittelyihin, mutta professori T:n lausunnon hankkimista ei ole pidetty tarpeellisena. Tämän mukaan hovioikeus hyväksyy valmistautumista koskevaksi kohtuulliseksi ajankäytöksi yhteensä 36 tuntia 30 minuuttia. Kauppila, jolle on jo korkeimman oikeuden päätöksellä määrätty palkkio hänen toimenpiteistään siellä, suoritetaan palkkio istuntokäsittelyistä muutoin saman ajankäytön mukaan kuin Mannerillekin eli 48 tunnilta 30 minuutilta. Matka-ajalta Kauppilalle suoritetaan palkkio laskun mukaisesti 40 tunnilta. Tämän mukaan Kauppilan ajankäytöksi hyväksytään asiassa yhteensä 125 tuntia. Kauppilalla on lisäksi oikeus saada korvaus kaikista muista laskuissa mainituista kuluistaan kuin T:n palkkiosta, joten hyväksyttävien kulujen määrä on siten 1.489,28 euroa, minkä lisäksi hänellä on oikeus saada korvaus arvonlisäveron määrästä.

Edellä mainitun asetuksen 10 §:n perusteella hovioikeus katsoo, että kunkin päämiehen osalta Kauppilan ajankäyttö on ollut 25 tuntia ja kunkin päämiehen osuus kuluista on 297,86 euroa.

Tämän mukaan Kauppilalla on B:n osalta oikeus saada valtion varoista palkkioksi asian hoitamisesta hovioikeudesta 2.500 euroa sekä korvaukseksi kuluista 297,86 euroa ja arvonlisäveron määrästä 643,51 euroa eli yhteensä 3.441,37 euroa. Vastaava oikeus hänellä on D:n osalta.

E:n osalta Kauppilalla vahvistetaan olevan oikeus saada valtion varoista yhteensä 2.064,83 euroa ja E:n omavastuuosuuden (40 prosenttia) määräksi vahvistetaan 1.376,54 euroa.

Asianajaja Mika Haaviston lasku

Hovioikeus pitää G:n, H:n, I:n ja A:n avustajaksi määrätyn asianajaja Haaviston laskussa selvitettyjä kaikkia muita toimenpiteitä tarpeellisina koskien valmistautumista istuntokäsittelyihin, mutta professori T:n lausunnon lukemista ei ole pidetty tarpeellisena. Siten hänen palkkiokseen valmistautumisen osalta hyväksytään 18 tuntia 45 minuuttia vastaavat 1.900 euroa. Istuntokäsittelyistä Haavistolle suoritetaan palkkio saman ajankäytön mukaan kuin Kauppilalle eli 48 tunnilta 30 minuutilta. Matka-ajalta Haavistolle suoritetaan palkkio 40 tunnilta. Hovioikeus hyväksyy sellaisenaan Haaviston laskun kulujen osalta, minkä lisäksi hänellä on oikeus saada korvaus arvonlisäveron määrästä.

Oikeudenkäyntikulujen sekä ruumiinavaus- ja muiden kustannusten korvaaminen

Koska syyte hylätään, Anneli Auer ei ole velvollinen korvaamaan C:n, E:n eikä F:n oikeudenkäyntikuluja. Hän ei ole myöskään velvollinen korvaamaan valtiolle ruumiinavauskustannuksia eikä asianajaja Haaviston palkkiota G:n ja tämän myötäpuolten avustamisesta käräjäoikeudessa.

Syyttäjän ja Anneli Auerin nimeämästä todistelusta hovioikeudessa aiheutuneet kustannukset jäävät valtion vahingoksi.

Tuomiolauselma

B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n valitus hylätään.

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon Anneli Auerin valituksen johdosta:

Hylätyt syytteet

Syyte 1) murhasta tai taposta 1.12.2006 hylätään ja Anneli Auer vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

Korvausvelvollisuus

Anneli Auer vapautetaan velvollisuudesta suorittaa G:lle, H:lle, I:lle ja A:lle vahingonkorvausta kärsimyksestä.

Anneli Auer vapautetaan velvollisuudesta korvata valtiolle ruumiinavauskustannukset sekä G:n, H:n, I:n ja A:n avustamisesta asianajaja Mika Haavistolle käräjäoikeudessa maksetut kustannukset.

C:n, E:n ja F:n Anneli Aueriin kohdistamat oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

Valtion varoista hovioikeudessa suoritetut todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.

Puolustajan ja avustajien palkkiot

Valtion varoista suoritetaan Anneli Auerin puolustajaksi määrätylle asianajaja Juha Mannerille palkkioksi valmistautumisesta istuntokäsittelyihin 31.560 euroa, istuntokäsittelyistä 6.300 euroa ja matka-ajalta 4.050 euroa sekä korvaukseksi kuluista 12.950,07 euroa ja arvonlisäveron määrästä 11.536,82 euroa eli yhteensä 66.396,89 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista suoritetaan B:n avustajaksi määrätylle asianajaja Seppo Kauppilalle palkkioksi asian hoitamisesta hovioikeudessa 2.500 euroa sekä korvaukseksi kuluista 297,86 euroa ja arvonlisäveron määrästä 643,51 euroa eli yhteensä 3.441,37 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista suoritetaan D:n avustajaksi määrätylle asianajaja Seppo Kauppilalle palkkioksi asian hoitamisesta hovioikeudessa 2.500 euroa sekä korvaukseksi kuluista 297,86 euroa ja arvonlisäveron määrästä 643,51 euroa eli yhteensä 3.441,37 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista suoritetaan E:n avustajaksi määrätylle asianajaja Seppo Kauppilalle palkkioksi asian hoitamisesta hovioikeudessa 1.500 euroa sekä korvaukseksi kuluista 178,72 euroa ja arvonlisäveron määrästä 386,11 euroa eli yhteensä 2.064,83 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista suoritetaan G:n, H:n, I:n ja A:n avustajaksi määrätylle asianajaja Mika Haavistolle palkkioksi asian hoitamisesta hovioikeudessa 10.750 euroa sekä korvaukseksi kuluista 1.449,90 euroa ja arvonlisäveron määrästä 2.805,98 euroa eli yhteensä 15.005,88 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Muut lausunnot

Hukkaamiskielto (Satakunnan käräjäoikeuden päätös 5.2.2010 nro 353) kumotaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Mika Huovila sekä hovioikeudenneuvokset Kaija Suvilehto-Nieminen ja Juhani Palmu. Valmistelija, viskaali Kaisa Kuparinen.

Ratkaisu on yksimielinen.

Katso juttu Katsomo.fi:stä (Seitsemän uutiset 1.7.2011)

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.