Jari Aaltosen murha - mitä tapahtui ja miten tutkinta eteni?

- Olen syyllistynyt tässä asiassa murhaan, Lauri Johansson kertoi kuulustelussa. Motiiviksi hän kertoo Jari Aaltosen ylimielisyyden huumeveloistaan. Johanssonin mukana oli toinen sittemmin elinkautiseen tuomittu mies, mutta Johansson mukaan tämä ei tiennyt teosta ennen kuin se oli jo tehty.

Tämä teksti perustuu poliisin esitutkintapöytäkirjaan. Oikeudenkäynnistä voi lukea lisää

Remu Aaltonen kuvasi veljensä elämäntyyliä erilaiseksi kuin omaansa. - Hän oli sitä mieltä että "se mikä on sinun on myös minun. Se taas joka on minun ei taatusti ole sinun". Jari ei ollut pidetty henkilö ja usein minulle tultiin valittamaan Jarin tekemisistä.

Jari Osvald Aaltonen oli vapautunut 8 kuukauden mittaisesta huumetuomiosta tammikuun 1998 alussa.Pöytäkirjan mukaan Jari Aaltonen surmattiin seuraavana päivänä, kun hänet oli vapautettu poliisikuulusteluista. Aaltonen oli kiinniotettuna huumausainerikoksesta epäiltynä 29.-30. elokuuta 1998. Aaltonen vapautettiin kuulustelujen jälkeen 30. elokuuta kello 16.50.

Aaltosen vaimon mukaan Jarilla oli katoamisensa aikaan velkoja Late-nimiselle miehelle 120000 markkaa. Vaimon mukaan velat olivat syntyneet siten, että Aaltonen oli saanut Latelta huumeita myytäväkseen, mutta käyttänyt ne itse.

Lauri "Late" Johansson oli yrittänyt periä saataviaan ja siitä oli useaan otteeseen yritetty sopia. Aaltonen oli alkanut tuntea olonsa tukalaksi ja hän oli kysellyt asetta.

Vapautumisiltana kello 20 aikaan Aaltonen tapasi kaverinsa, tuolloin 38-vuotiaan puusepän. Puuseppä oli kertonut, että hänellä oli ase tiedossa, mutta sen saisi seuraavana aamuna. Puuseppä joutui kuitenkin yöllä sairaalaan, eikä saanut asetta toimitettua.

Viimeinen päivä 31.8.

Esitutkintapöytäkirjan mukaan Jari Aaltonen soitti 31. elokuuta kello 8.43 tyttärelleen. Aaltonen oli mennyt puhelun jälkeen tyttärensä asunnolle ja pyysi tyttären miestä mukaansa "erääseen tapaamiseen". Ennen lähtöä Aaltonen piikitti itseensä heroiinia.

Tyttären mies ajoi, koska Aaltonen oli pöllyssä. Aaltonen oli kertonut, ettei häntä olisi huvittanut mennä tapaamiseen, mutta rahaa olisi ollut luvassa.

Mellunmäen Kesoililla oli musta Audi, jossa istuivat Lauri Johansson ja tämän ystävä Jani Leinonen. Leinonen tuomittiin myöhemmin 2000-luvulla elinkautiseen Volkan Unsalin murhajutussa.

Tyttären mies kuuli keskustelusta, että he olisivat lähdössä Porvoon suuntaan, missä Aaltosen piti toimia Johanssonin velkojen perijänä. Tällä Aaltosen piti saada velkojaan maksettua. Aaltonen lupasi vielä tyttären miehelle palaavansa myöhemmin samana päivänä kotiinsa. Aaltonen meni Audiin.

Katoamisilmoitus ja kuulustelut 1998

Aaltosen tytär teki isästään katoamisilmoituksen 3. syyskuuta 1998.

Poliisi otti Leinosen ja Johanssonin kiinni viikon päästä ja molemmat vangittiin Helsingin käräjäoikeudessa. Kuulusteluissa Johansson myönsi tunteneensa Aaltosen vuodesta 1988, muttei tiennyt tämän katoamisesta mitään. Myös Jani Leinonen kiisti tappaneensa ketään.

Johanssonin mukaan hän oli tavannut Aaltosen huoltoasemalla ja siellä oli keskusteltu 5-10 minuuttia. - Koska olen pitkämielinen ihminen, sovimme lopuksi, että Aaltonen soittaisi minulle kun hän maksaisi velkansa, Johansson kertoi poliisille 1998. - Tämän tapaamisen jälkeen en ole Aaltosta nähnyt.

Johansson ei suostunut allekirjoittamaan kuulustelupöytäkirjaa protestiksi sille, että häntä pidettiin vangittuna huhupuheiden nojalla.

Leinosen Audin teknisissä tutkimuksissa ei löytynyt mitään Jari Aaltoseen viittavaa. Sama tulos oli muissakin teknisissä tutkimuksissa. Poliisi teki myös laajoja etsintöjä Helsingin ja Itä-uudenmaan alueella.

Leinonen ja Johansson vapautettiin 20. syyskuuta 1998.

Helsingin rikospoliisi kuitenkin jatkoi tutkintaa. - Esitutkinnassa suoritettiin useita tähän esitutkintapöytäkirjaan liittämättömiä kuulusteluja sekä käytettiin useita tähän pöytäkirjaan merkitsemättömiä pakkokeinoja, poliisi on kirjannut esitutkintapöytäkirjaan.

Poliisille aineistoa on kertynyt vuosien mittaan mappikaupalla. Esitutkintapöytäkirjassa on 102 sivua.

Johanssonin yhteydenotto 2008

Kymmenen vuotta myöhemmin Johansson otti yhteyttä Helsingin rikospoliisiin ja halusi selvittää osuutensa Aaltosen katoamiseen. Johanssonin mukaan hänen nykyinen vakaumuksensa edellytti, että asia selvitetään.

Uusissa kuulusteluissa Johansson kertoi tapahtumasta tarkemmin ja tunnusti murhan. Hän kertoi myös ampuneensa Pauli Saastamoisen 1992. Myös tuolloin syynä oli ollut huumevelka.

Vuonna 1998 Aaltosen velka oli kasvanut 63000 markkaan. Johansson oli yrittänyt periä sitä ja Aaltonen oli luvannut maksaa. Eri mielisyyttä oli ollut myös velan määrästä. Johanssonin mukaan ongelmien taustalla oli se, että Aaltonen käytti itse heroiinia. Tilitykset vähenivät ja velka kasvoi.

Johanssonin mukaan viimeinen niitti oli se, että Johansson antoi Aaltoselle kesällä 1998 myytäväksi 36000 markan edestä huumeita, mutta Aaltonen tilitti vain 16000 markkaa.

Lopulta Johansson ja Aaltonen olivat 27. elokuuta 1998 sopineet, että he tapaisivat maanantaina 31. elokuuta kello 9.00.

Tapaamisen valmistelu

Johansson oli päättänyt tapaamista edeltävänä viikonloppuna, että tapaaminen tulee olemaan viimeinen neuvottelu. Johansson kertoi arvanneensa jo etukäteen, ettei Aaltosella ollut halua maksaa.

- Jarin kanssa oli ollut jo alkuvaiheessa puhetta siitä, mitä tapahtuu, jos toinen kusettaa. Jarin välinpitämätön asenne ratkaisi. Vaikka puhuin Jarille ja vihjailin, tämä ei tunnistanut vaaraa. Pakko minun oli sitten noudattaa omia lakejani.

Johansson otti mukaan kaverinsa Jani Leinosen.

- Meillä oli tuolloin Firma-niminen rikollisten yhteenliittymä ja Jani oli minun sotilaani. Siinä asemassa hän ei voinut kyseenalaistaa käskyjäni, Johansson kertoi. Firma oli NBK:n edeltäjä, mutta löyhempi yhteenliittymä. Ydinryhmään kuului kymmenen henkilöä, joilla kaikilla oli muutamia sotilaita. NBK perustettiin seuraavana vuonna.

Leinonen ja Johansson tapasivat Malmin Nesteellä kello 8.30. Johansson oli käskenyt Leinosta jättämään puhelimensa kotiin. Johanssonin mukaan Leinonen oletti, että kyseessä oli jonkinlainen huumekeikka.

Johansson kertoo, että oli ennen Leinosen tapaamista käynyt ostamassa Hakkilan K-Raudasta kaksi lapiota, retkikirveen, haravan ja nippusiteitä. Kirves oli mukana siltä varalta, että Aaltosen hautaa kaivaessa tulisi vastaan puiden juurakoita ja harava siltä varalta, että jalanjälkiä täytyisi hävittää.

Nämä hän siirsi Leinosen auton takaluukkuun. Johanssonilla oli tuolloin kotonaan useita aseita, joista hän oli ottanut mukaansa 9 mm:n Glockin, koska siihen sai äänenvaimentimen. Tämä pistooli oli ilmeisesti varastettu Helsinki Shooting Clubista kesäkuussa 1996.

Aaltonen tuli tapaamiseen Mellunmäen Kesoilille myöhässä, noin kello 9.20.

Kohti "Lapinjärveä"

Audi lähti liikkeelle Kesoililta. Aaltonen sai paikan takapenkiltä ja Leinonen ajoi. Johanssonin mukaan Aaltonen luuli, että he olivat matkalla Lapinjärvelle, jossa Aaltosen oli määrä tuhota eräs varasto velkaansa vastaan. Palkkio olisi mukamas tullut vakuutusrahoista ja siitä olisi jäänyt jotain Aaltosellekin.

Ovissa oli lapsilukko päällä, joten Aaltonen ei olisi päässyt karkuun.

Matkalla Johansson kysyi Aaltoselta ottaako tämä piriä. Aaltonen oli vastannut myöntävästi ja Johansson käski Leinosen ajaa metsäkätkölle Porvoon Öljytieltä. Johanssonilla oli mukaan myös skanneri, jolla hän seurasi poliisiradiota.

Leinonen ajoi auton metsätien päähän ja ulkona Johansson kertoi Leinoselle, ettei kyse ole pirinhakureissusta, vaan neuvottelusta Aaltosen kanssa. Johanssonin ase oli vyössä selkäpuolella.

Johansson otti auton takakontista nippusiteet, avasi takaoven ja käski Aaltosen ulos autosta. Johansson käskytti Aaltosen maahan mahalleen ja sitoi hänen kätensä taakse nippusiteillä. Leinonen varmisti vieressä.

Johansson otti takaluukusta hinausköyden ja laittoi sen Aaltosen kaulaan siltä varalta, että tämä ei karkaa. Johanssonin mukaan sekä Leinonen että Aaltonen varmaan luulivat, että hän menee metsään hakkaamaan Aaltosen.

Leinonen jäi autoon odottamaan.

Johansson johdatti Aaltosen jyrkähköä rinnettä alas pöheikön läpi pienelle aukiolle. Ympärillä kasvoi vesakkoa. Johansson repäisi Aaltosen nappipaidan auki ja tarkasti ettei Aaltosella ollut mikrofonia ja sitoi sen jälkeen Aaltosen hinausköydellä puun runkoon.

- Ajattelin, että Jari olisi saattanut tehdän jonkin diilin poliisin kanssa.

Ampuminen

Sen jälkeen alkoivat velkakeskustelut.

- Sanoin ettei se voi niin mennä, että minä annan 36000 ja saan 16000 markkaa takaisin, joten en saa edes sitä, mitä olen itse maksanut. Jari ei tuntunut ymmärtävän. Sanoin Jarille, että taidat vetää peltiä eli ruskeaa heroiinia. Jari myönsi käyttävänsä sitä silloin tällöin. Totesin siihen, että sinne minun rahani ovat menneet sillä sen käyttäminen maksaa 2000-3000 markkaa päivässä. Minun ja Jarin velkasuhde oli syntynyt pilvestä.

Neuvottelu ei edennyt ja Johansson sanoi Aaltoselle hakkaavansa tämän oikein kunnolla. Tähän Aaltonen oli Johanssonin mukaan vastannut ylimielisesti, että "sitten et saa markkaakaan".

Johansson oli ottanut pistoolin esille ja ryhtyi ruuvaamaan äänenvaimenninta paikoilleen. Aaltonen oli ehdottanut vielä yhteydenottoa veljeensä Remuun tai erääseen toiseen henkilöön. Johansson ei suostunut. - Sanoin, että ei soiteta minnekään, kun ei ole puhelimiakaan.

- Remu oli minulle tuolloin vaatebisneksestä enemmän velkaa kuin Jari, joten sanoin ettei Remulle soittaminen auta, Johansson kertoi. - Velka-asiat Remun kanssa olen sittemmin sopimut.

Johansson kysyi Aaltoselta uskooko tämä Jumalaan, johon Aaltonen vastasi "uskon". Johansson sanoi "Tervemenoa" ja ampui Aaltosta puolen metrin etäisyydeltä otsaan. Verta tuli ensin kaaressa ulos, mutta se heikkeni vähitellen. Aaltonen kuoli heti.

Paikka sijaitsi 100-200 metrin päässä paikasta, jossa Johansson 16. syyskuuta 2001 ampui Sami Huhtimoa otsaan. Johansson istuu tästä murhasta elinkautista. Johansson kertoi tuntevansa paikan hyvin, koska oli käyttänyt paikkaa vuodesta 1990 huumekätkönä ja ampunut siellä pilkkaa.

Haudankaivuu

Murhan jälkeen Johansson palasi autolle ja sanoi: "Nyt tuli ruumis". Johanssonin mukaan tämä tuli Leinoselle yllätyksenä.

He ottivat lapiot ja kirveen ja palasivat ruumiin luokse. Johansson ja Leinonen kaivoivat noin metrin syvyisen ja puolitoista metriä pitkän montun, johon Aaltonen laitettiin. Ruumis jäi kuoppaan vähän kyyryyn asentoon, ikään kuin istumaan hammaslääkärin tuolissa. Pohja täyttyi vedellä alle metrin syvyydessä.

Ruumiin päälle lapioitiin maata ja pinnalle aseteltiin sammalta. Haudan päälle Johansson laittoi vielä hämäykseksi miehen mittaisen parrun.

Johanssonin mukaan Leinonen ei tiennyt henkirikoksesta ennen kuin se oli jo tapahtunut.

Leinosen kuulustelu 2008

Jani Leinosta kuulusteltiin epäiltynä Jari Aaltosen murhaan. Hän kiisti osallisuuden ja avunannon. Leinosen mukaan hän ei tuntenut Aaltosta. Leinonen halusi kuitenkin kertoa tapahtumista, koska oli kuullut Johanssonin tunnustaneen Jari Aaltosen murhan.

Leinonen kertoi tapahtumista samaan tapaan kuin Johansson. Leinosen mukaan oli epätavallista, että Johansson pyysi häntä jäämään autolle. Koskaan aiemmin Johansson ei ollut tehnyt niin, vaikka he olivat aikaisemminkin "kouluttaneet" henkilöitä.

Leinonen ei ollut huomannut, että Johansson oli laittanut lapiot hänen autonsa takaluukkuun.

Johansson oli palannut metsästä ja käskenyt hänet mukaansa. Leinonen oli ollut täysin yllättynyt Aaltosen tappamisesta. Leinonen kertoi Aaltosen nojanneen puoli-istuvassa asennusta puuhun luodinreikä otsassa.

Hän auttoi haudan kaivamisessa.

Leinonen ei saanut jutussa mitään syytettä.

Sotarikoksista tuomittu todistaja

Tammikuussa 2008 Helsingin rikospoliisi sai yhteydenoton Turun vankimielisairaalasta. Haagin sotarikostuomioistuimen langettamaan pitkää vankeustuomiota istuva bosniahetzegovinalainen mies oli ollut samaan aikaan vankisairaalassa kuin Johansson.

Miehen mukaan Johansson oli kertonut hänelle tapahtumista. Alkuvaihe oli sujunut samaan tapaan, mutta ensin oli ajettu jollekin autokorjaamolle. Siellä Aaltonen oli nostettu ilmaan auton moottorien korjaamiseen tarkoitetulla nosturilla. Aaltosta oli pistetty tai viilletty teräaseella.

Sotarikosvangin kuuleman kertomuksen mukaan sen jälkeen oli menty metsään, jossa ensin oli aloitettu haudankaivuu ja Johansson oli ampunut Aaltosen vasta sitten.

Johansson myönsi kertoneensa sotarikosvangille tapauksista, mutta hänen mukaansa kertomusten erot johtuivat kielivaikeuksista. Johansson piti myös mahdollisena, että sotarikosvanki valehteli tahallaan.

Myös Leinonen kiisti, että Aaltonen olisi viety ensin autokorjaamolle.

Paluu Helsinkiin

Hautaamisen jälkeen Leinonen ja Johansson ajoivat Lapinjärven suuntaan ja matkalla hävittivät todistusaineistoa. He heittivät mm. vaatteensa jokeen ja pukivat päälle uudet ostamansa verkkarit.

Kaksikko kävi syömässä Pukaron Paronissa ja palasi Helsinkiin kello 15 aikaan. Johansson nouti oman autonsa Malmin Nesteeltä.

Sen jälkeen Johansson haki vaimonsa töistä. Vaimo oli ihmetellyt Johanssonin verkkareita ja tarralenkkareita.

Tapaamiset Remun kanssa

Remu Aaltonen kertoi kuulustelussa elokuussa 2008 tunteneensa Lauri Johanssonin jo kauan ja jutelleensa Johanssonin kanssa sen jälkeen kun Jari Aaltonen oli kadonnut.

- Aika pian sen jälkeen, kun veljeni katosi, Late kysyi minulta että olenko kauhean loukkaantunut siitä, että Jarille kävi niin kuin kävi. Hän antoi ymmärtää, että Jari on kuollut, mutta hän ei sanonut sitä suoraan, että olisi itse tappanut Jarin. Late oli hieman huolissaan siitä, miten veljeni kohtalo vaikuttaisi minun ja hänen suhteeseen.

- Sanoin Latelle, että minua asia ei liikuta, koska kyse oli hänen ja Jarin välisistä asioista, Remu kertoi.

- Myöhemmin muutamia vuosia sitten oli Late kiinniotettuna Pasilan poliisitalolla. Minä kävin tapaamassa häntä ja pyysin tuolloin, että hän selvittäisi Jarin asian, sillä halusin saada asialle jo äitinikin takia pisteen.

- Tuolloin Late sanoi minulle, että hän voisi järjestää asian niin, että pari hänen tuntemaan heppua kävisi kaivamassa Jarin ruumiin ylös ja me saisimme saatettua Jarin haudan lepoon.

Johansson pyysi tästä suuren summan rahaa.

- Me omaiset emme suostuneet moiseen hommaan, koska koko juttu tuntui tuulesta temmatulta.

Remu jutteli Johanssonin kanssa veljensä kohtalosta myös käydessään tapaamassa Johanssonia Jokelan vankilassa. Johansson odotti tuomiota Sami Huhtimon murhasta.

- Sanoin tuolloin Latelle, että hänen olisi kyllä parasta selvittää kaikki asiansa samalla niin lopputulos olisi hänelle myönteisempi. Tuolloin Late sanoi, että niin hänen on tarkoitus tehdäkin.

Aiheesta lisää Jarkko Sipilän blogissa: Johanssonin murhat

Katso Jarkko Sipilän juttu (Kymmenen uutiset 23.4.2009)

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.