Raiskaaja tuntee tavallisesti uhrinsa

Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kriisipuhelimet pirisevät ahkeraan, tuhansia kertoja vuodessa. Puheluita tulee noin 700:ltä eri ihmiseltä.

Poliisin tietoon raiskauksia tulee vuosittain kuitenkin vain noin satakunta. Raiskauskriisikeskukseen saapuvien puheluiden ja poliisin rikostilastojen eriäväisyydet selittyvät muun muassa sillä, että läheskään kaikki raiskauksen uhrit eivät edelleenkään ilmoita tapahtuneesta poliisille.

- Seksuaalinen väkivalta koetaan häpeälliseksi ja asian prosessointi on niin hankalaa, että monesti tarvitaan valtavasti psyykkistä työtä ennen kuin uhri jaksaa ryhtyä tekemään rikosilmoitusta, kuvailee kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinjoki raiskauskriisikeskuksesta.

Uhreina myös miehiä

Raiskauskriisikeskukseen tulee yhä enemmän soittoja myös miehiltä.

- Suurin osa soittajista on tietysti naisia, mutta miesten määrä on lisääntymässä. Meihin otetaan yhteyttä myös lapsuuden aikaisista asioista. Miesten kohdalla on usein niin, että he ovat pikkupoikina, koululaisina tai nuorina miehinä tulleet hyväksikäytetyiksi. Lisäksi on myös heitä, jotka nykyisessä hetero- tai homosuhteessaan ovat kokeneet väkivaltaa eri tavoin, Heinjoki jatkaa.

Seksuaalisen väkivallan uhriksi voi joutua kuka tahansa lähes missä tahansa.

- Tukinaisten tilastojen mukaan niin sanotut "puskaraiskaukset", eli satunnaiset pimeällä kujalla tapahtuneet raiskaukset ovat vain pieni osa koko ilmiötä. Suurin osa teoista tapahtuu suhteissa, joissa uhri ja tekijä tuntevat toisensa ennakolta.

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.