Supon RAF-seuranta johti etsivät 70-luvun rock-piireihin

Saksalainen Rote Armee-Fraktion eli Punainen armeijakunta oli 1970-80 -luvuilla yksi Euroopan aktiivisimmista terroristijärjestöistä. Sen terrori-iskut surmasivat kaikkiaan 34 saksalaista ja järjestön toiminta oli kansainvälistä. Yksi kuuluisimmista teoista oli Länsi-Saksan Tukholman suurlähetystön valtaus 1975.

KOMMENTTI

Hyvä, että suojelupoliisi jatkaa harkittua avoimuuttaan. Vuonna 1999 supo julkaisi 50-vuotishistoriikin, jossa kuvattiin varsin yleisellä tasolla viraston toimintaa ja havaintoja noin vuoteen 1974. Kymmenen vuotta myöhemmin 2009 ilmestyi Ratakatu 12. suojelupoliisin 60-vuotishistoriikki. Lue juttu täältä

- Suojelupoliisi teki yhteistyötä itään ja länteen

Ratakatu 12 oli harvinaisen avoin teos ja tätä linjaa jatketaan tiistaina julkaistussa Suomi, Terrorismi ja Supo -kirjassa.Siinä on kuvattu yksityiskohtaisesti useita terrorismitutkintoja. Esimerkiksi:

- Punaisen pommilaukun arvoitus

- Suojelupoliisi paljastaa miksi Lockerbien pommivaroitusta ei uskottu

Julkaisutahti on kiihtynyt ja se on hyvä. Pieni ongelma on tietysti se, että vanhojen juttujen historiaa kirjoitetaan ikään kuin suojelupoliisin ehdoilla, mutta toki arvostettujen tutkijoiden toimesta. Jotain jää kuitenkin pakostakin julkaisematta.

Mielenkiintoista olisi esimerkiksi tietää mitä suojelupoliisin arkistosta löytyy tutkintamenetelmistä, esimerkiksi puhelinkuuntelusta ajalta ennen kuin eduskunta sääti siitä lain. Toisaalta tuohon aikaan asiakirjoihin ei kaikkea kirjattu.

Tässä jutussa käy ilmi, että supo selvitti mm. rock-piireissä toimineiden osuuskunta Saftran kuvaajien taustoja. Kuinka pitkälle siinä mentiin? Se ei selviä.

Nykyisen julkisuuslain nojalla supo ei ole tähän mennessä asiakirjoistaan vapaaehtoisesti luopunut, esimerkkinä tietysti Tiitisen lista. Hieman voi tietysti ihmetellä sitä, että kirjassa esimerkiksi kerrotaan varsin yksityiskohtaisesti minkälaista tietoa länsisaksalaiset RAF:stä luovuttivat. Se ei taida supon kansainvälistä yhteistyötä kuitenkaan haitata.

Suojelupoliisin asiakirjojen salassapitoaika on 60 vuotta, joten on kuitenkin hyvä että tuoreemmista tapahtumista julkaistaan historiikkejä. Muuten olisimme saaneet tänä vuonna tietää supon toiminnasta 1951.

Tässä ehdotus supon seuraavaksi kirjaksi "Vodkaa, viskiä ja supo - ulkomainen tiedustelutoiminta ja suomalaiset poliitikot 1960-2000".

Sitä odotellessa on todettava, että Suomi, Terrorismi ja Supo on suositeltavaa iltalukemista. Ei nukuta.Todellakaan.

Jarkko Sipilä

Suomi, Terrorismi ja Supo -kirja kertoo miten suojelupoliisi seurasi järjestöä Suomessa. Pääosa tiedoista tuli Länsi-Saksan viranomaisilta, mutta supo epäili sen ulottaneen lonkeroitaan Suomeen. Todisteita ei saatu, mutta kirjassa kuvatut tapaukset antavat hyvän kuvan suojelupoliisin toiminnasta. Tutkimukset ulottuivat 1970-luvun suomalaisiin rock-piireihin.

Saksalaisten varoitus

Länsisaksalaiset varoittivat Interpolin kautta "anarkistiryhmä Baader-Meinhofin suunnittelevan attentaatteja Saksan diplomaattisia lähetystöjä vastaan". Uhka toteutui huhtikuussa 1975 lähetystövaltauksessa. Kaksi diplomaattia ja kaksi terroristia kuolivat.

Supon arkistojen mukaan ainoa RAF:ää sivua merkittävä tapaus on järjestön perustajasukupolveen kuulunut Marianne Herzogin Suomen vierailu 1976. Nainen oli otettu kiinni joulukuussa 1971 ja tuomittu kahden vuoden vankeusrangaistukseen pankkiryöstöistä ja kuulumisesta järjestäytyneeseen rikollisryhmään.

Herzog saapui autolautalla Turkuun 7. kesäkuuta 1976 . Länsi-Saksan presidentti oli samaan aikaan vierailulla Suomessa, joten nainen asettiin supon tarkkailuun. Saksan rekisterikilvissä oli suunnattu Lapualle, jossa supon etsivät olivat panneet merkille toimittajana esiintyneen naisen kiinnostuksen Lapuan patruunatehtaan räjähdykseen. Pari kuukautta aiemmin tapahtuneessa onnettomuudessa kuoli 40 ihmistä.

Kesäkuun 14. päivä matka oli jatkunut Ikaalisten kautta Nokialle, jossa oli yövytty leirintäalueella. Sieltä oli menty Naantaliin ja 17. kesäkuuta Herzog ja ystävätär poistuivat MS Mariellalla Ruotsiin, josta matka oli jatkunut Itä-Saksaan. Supon arvion mukaan matka oli puhdas lomamatka, eikä laittomuuksia havaittu.

Ministerin kaappaushanke

Huhtikuussa 1977 Ruotsin Säpo paljasti ministeri Anna-Greta Lejonin sieppaushankkeen. Pääarkkitehti oli ollut länsisaksalainen terroristi Norbert Kröcher. Hän oli suunnitellut pitävänsä Lejonia vangittuna erään talon kellarikerroksessa animaatioelokuvastudion pimiössä.

Kröcherin muistiinpanoista löytyi Helsingin kartta, jossa eräs Meritullinkadun osoite oli rengastettuna. Kirja kertoo, että osoitteessa toimi vasemmistolainen Saftran valokuvausosuuskunta. Kirjassa kerrotaan, että panttivangin pitopaikaksi suunnitellulla ruotsalaisstudion haltijalla - Kröcherkin oli työskennellyt siellä - saattoi olla yhteyksiä Saftraan.

Suomessa ei tutkimuksissa edistytty, mutta etsivien mielestä huolestuttavia seikkoja paljastui. Saftran kuvaajia käytettiin Työterveyslaitoksen julkaiseman TTT-lehden kuvaajina. Supossa huomattiin kuvaajien pääseen toimittajan mukana suojeltuihin paikkoihin.

Supo epäili osuuskuntaa alunperin maolaiseksi, mutta totesikin sen pitävän sisällään stalinistia voimia.

Saftra ja levynkannet

Supon kirjassa ei tätä kerrota, mutta Kansan Uutiset kertoo jutussaan 2008, että vuonna 1973 perustetun Saftra-osuuskunnan tärkein yhteistyökumppani oli Love Records. Saftran kuvaajat tekivät muun muassa Hurriganesin ensilevyn "Rock And Roll All Night Long" sekä Rauli ”Badding” Somerjoen levyn kansia. Osuuskunnassa on toiminut merkittäviä suomalaisia valokuvaajia.

Supo hankki lehdet

Supo kävi läpi TTT-lehden numerot kolmen vuoden ajalta ja huolestuttavia artikkeleitä löytyi. Niissä käsiteltiin vankiloiden vartiointijärjestelmiä, Posti- ja lennätinlaitoksen kalliosuojia ja Pohjois-Suomen vesivoimalaitoksia.

Supo tutki TTT-lehden toimittajien taustoja, poliittisia suuntauksia sekä kuvaajien ja toimittajien suhteita. Miten niitä selvitettiin tai mitä kävi ilmi, ei kirjasta selviä. Erityisen huolestuttavana supossa pidettiin kuitenkin sitä, että Saftran kuvaajilla oli negatiiveillä valtavasti tietoa, jota voitaisiin käyttää kriisiaikana tai sabotaaseja suunniteltaessa.

Supon arkiston valossa jää kuitenkin epäselväksi mihin - jos mihinkään - toimenpiteisiin asian tiimoilta ryhdyttiin, kirjassa todetaan.

Miksi RAF ei kiinnostanut?

Tutkija Christian Jokisen kirjoittamassa artikkelissa pidetään mielenkiintoisena sitä miksi RAF ja sen yhteydet eivät nousseet Suomessa enemmän esille. RAF-yhteyksien sijaan supo joutui selvittämään kontakteja Action Directeen ja Abu Nidaliin.

Suomen vasemmistolaisissa opiskelijapiireissä ei näytä kuitenkaan onneksi olleen lähtijöitä RAF:n kamppailuun, Jokinen kirjoittaa. Ruotsista kannattajia löytyi.

Suojelupoliisi seurasi RAF:n toimintaan sen loppuun saakka 1998. Tunnistetuille terroristeille oli luotu henkilösivut ja vapaana olleista terroristeistä pidettiin kirjaa.

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.