Tutkija Jehovan todistajien hyväksikäyttökohusta: Julkisuus murtaa salaisuuksia

Vanhoillislestadiolaisiin ja Jehovan todistajiin liittyvissä kohuissa on paljon yhteisiä piirteitä.

Näin arvioi tutkijatohtori Johanna Hurtig, joka on tutkinut vanhoillislestadiolaisen uskonyhteisön piirissä tapahtuneita hyväksikäyttötapauksia. Niissä oli tyypillistä, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä on vaiettu ja rikokset on pyritty käsittelemään omassa piirissä.

Uskontojen uhrien tuki -yhdistyksen selvityksen mukaan myös Jehovan todistajat ovat käsitelleet raiskauksia ja seksuaalista hyväksikäyttöä omissa oikeuskomiteoissaan. Jehovan todistajat ovat ilmoittaneet, että he kommentoivat väitteitä vain viranomaisille. 

JOHANNA HURTIG

Tutkijatohtori Helsingin yliopistossa

Julkaisi kirjan Taivaan taimet – Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta viime vuoden syksyllä

Kirjassa käsiteltiin yli sadan vanhoillislestadiolaisen kokemuksia seksuaalisesta väkivallasta

Yksi keskeisimmistä tuloksista tutkimuksessa oli se, että seksuaalirikosten tekijät usein armahdettiin, kun uhrit vaiennettiin

Tutkimuksen mukaan yhteisö ei juuri pitänyt ajatuksesta, että tapauksia olisi käsitelty rikosprosessissa

– Tässä on nähtävissä hyvin samanlainen prosessi kuin vanhoillislestadiolaisilla. Kun yhteisön omia käsittelykäytäntöjä aletaan katsoa julkisuudessa, se säikäyttää. Sitten kiistetään, että rikoksia olisi käsitelty vain omassa piirissä, Hurtig sanoo.

Hurtig muistuttaa, että vaikenemisen syyt vaihtelevat. Osassa tapauksista vaikeneminen on uhrin oma valinta.

– Tiiviissä yhteisössä väkivaltaa voi olla vaikea käsitellä, sillä konfliktien seuraukset voivat kääntyä uhria vastaan.

Kysymys on synnistä

Hurtigin mukaan yhteisöt reagoivat usein alkukantaisesti julkiseen huomioon, sillä se määrittyy yhteisöissä maallisen maailman hyökkäykseksi uskoa vastaan.

– Toisaalta tällaiset tapaukset jakavat yhteisöä, sillä seksuaalirikosten uhrit saavat julkisuuden avulla tunnustuksen omille oikeuksilleen. Ymmärretään, ettei yhteisöillä voi olla omia sääntöjä, joilla ohitetaan lait ja oikeudet.

Uskonyhteisöissä asioita tarkastellaan Hurtigin mukaan normaalista poikkeavalla tavalla. Opista poikkeavat teot ovat ensijaisesti syntiä, joten esimerkiksi homoseksuaalisen suhteen, meikkauksen, väärien ajatusten ja mielipiteiden tai raiskauksen välille ei tehdä samanlaista eroa kuin laissa.

Julkisuus murtaa salaisuuksia

Hurtigin arvion mukaan uskonyhteisöissä ei välttämättä esiinny sen enempää seksuaalista väkivaltaa kuin muuallakaan yhteiskunnassa. Se vain helposti näyttää siltä, koska tapauksia tulee kerralla julki niin paljon.

–  Yhteisöissä on vahva auktoriteetti ja halu suojata omaa todellisuutta. Kun julkisuus alkaa murtaa salaisuuksia, tapauksia tulee kerralla paljon esiin.

Hurtig toivoisi, etteivät uskonyhteisöt vähättelisi jäseniensä kokemuksia.

– Siten tehdään vain enemmän vahinkoa yhteisölle. Toivon, ettei kiistämisen ja vähättelyn tielle lähdettäisi, Hurtig päättää.

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.