Lehmänkaupat EU:n budjetista saattavat kaatua toistamiseen

EU-maiden johtajat kokoontuvat torstaiksi ja perjantaiksi Brysseliin miettimään, minkälaisilla lehmänkaupoilla unionin seuraavan seitsemän vuoden budjetti saadaan kasaan. Ensimmäinen kompromissiyritys viime marraskuussa kariutui.

Sopu lähes 1000 miljardin euron tulo- ja menoarviosta voi kariutua myös tällä kertaa.

EU:n budjettineuvottelut ovat aina suuri poliittinen teatteri. Jäsenmaiden johtajien pitää pystyä näyttämään kotimaan äänestäjille, että omista eduista tingitään mahdollisimman vähän. Kun 27 hyvin erilaisen maan johtajalla on tämä täsmälleen sama tavoite, oikean lehmänkauppayhdistelmän löytäminen on vaikeaa.

EU:n komissio esitti alun perin, että budjetin loppusumma vuosiksi 2014¬-2020 on 1033 miljardia euroa. Tämän jäsenmaat torjuivat heti kättelyssä. Viime marraskuussa väännettiin kättä 973 miljardista. Nyt eri maiden virkamieslähteet arvioivat, että monimutkaisten kompromissien lopputulema liikkuu 940-960 miljardin haarukassa.

Luvut tuntuvat suurilta, mutta niiden osuus koko unionin bruttokansantuotteesta on vain reilun prosentin.

Neljän suuren vääntö

Vaikka Suomi ja monet muut pienet maat ärhentelevät Brysselissä tomerasti, ratkaiseva paini käydään tällä kertaa neljän suuren eli Britannian, Saksan, Ranskan ja Italian välillä. Britannia ja Saksa puhaltavat ainakin osin samaan hiileen. Ne puhuvat budjetin loppusumman leikkaamisen puolesta. Ranska ja Italia ovat toista mieltä.

Britannialla on pysyvät maksualennuksensa, joista se ei halua tinkiä piiruakaan. Samaan aikaan pääministeri David Cameron vaatii, että loppusummaan tehdään noin 30 miljardin leikkaukset. Saksalle on oleellista, että mitkään summat eivät nouse. Maa haluaisi mieluusti supistaa omaa nettomaksuosuuttaan.

Vastapuolella sekä Ranska että Italia haluaisivat puuttua Britannian alennuksiin. Tai toisinpäin: talousahdingossa oleva Italia haluaisi leikata omaa maksuosuuttaan. Ranskan presidentti Francois Hollande on viime päivinä taas kerran yrittänyt esiintyä kaikkien heikkojen maiden puolestapuhujana vastustaessaan EU:n budjetin supistamista. Itse asiassa Hollande on kuitenkin ennen muuta huolissaan oman maansa saamista maataloustuista.

Useimmat EU-asiantuntijat heittävät pallon budjettiratkaisusta Ranskalle ja Italialle. Jos ne haluavat torpedoida Britannian ajaman linjan, koko rakennelma kaatuu. Vähintään yhtä tärkeää kuitenkin on, että Saksa ja Britannia löytävät keskenään tasapainon budjettileikkauksista ja toisaalta brittien alennuksista. Tässä keskinäisessä suhmuroinnissa jännitystä lisää pääministeri Cameronin uhkaus, jonka mukaan Britannia eroaa EU:sta, jos se ei uudistu.

Kolme tukirintamaa

Neljän jättiläisten keskinäisen torailun taustalla on kolme rintamaa, jotka yrittävät sorkkia mukana saadakseen aikaan omalta kannaltaan mahdollisimman hyvän lopputuloksen.

Britanniaa ja Saksaa myötäilevään nettomaksajien leiriin kuuluvat muiden muassa Ruotsi, Hollanti ja Suomi. Leikkausten lisäksi tämä ryhmä haluaisi uudistaa koko EU:n tulo- ja menoarvion perusteellisesti. Toisaalta jokaisella on omat intressinsä liittyen budjetista suurimman osan nieleviin maatalous- ja rakennetukiin. Siksi leirin sisällä on myös ristivetoa. Ei vähiten siksi, että Britannia, Ruotsi ja Tanska eivät kuulu euroalueeseen.

Itä-Euroopan maat vetävät köydestä jotakuinkin harmonisesti samaan suuntaan. Ne kaikki ovat saaneet huomattavaa hyötyä sekä maatalous- että rakennetuista. Tämä rintama oli valmis hyväksymään Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman van Rompuyn alkuperäisen esityksen, koska siinä saavutetuista eduista ei juuri tingitty.

Italian ja Ranskan perässähiihtäjiä ovat euroalueen velkakriisimaat eli Espanja, Irlanti, Kreikka ja Portugali. Ne vastustavat EU:n budjetin uudistamista, koska ne ovat myös aina hyötyneet tuista, joita jaetaan avokätisesti maataloudelle ja huonossa jamassa oleville alueille. Toisaalta ne haluaisivat leikata omia maksujaan oman talousahdinkonsa vuoksi.

Ei suuria heilahduksia

Loppupeleissä kyse on muutamasta kymmenestä miljardista. Tavallisten eurooppalaisten elämässä tehtävät lehmänkaupat – tai niiden kaatuminen – eivät ainakaan kovin nopeasti näkyisi dramaattisina muutoksina. Unionin budjetti syntyy, joko viiveellä tai ei ja se pysyy seuraavat seitsemän vuotta entisen kaltaisena. Ehkä irvokkainta on, että vaaditut leikkaukset tehdään todennäköisesti siitä budjetin pääluokasta, jolla pitäisi tukea pitkän ajan kasvua ja kilpailukykyä. Esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitysrahoja karsitaan vääjäämättä.

Yksikään EU-johtaja ei viime päivinä ole ollut valmis lyömään vetoa onnistuneen kompromissin puolesta. Euroalueen velkakriisin ratkaiseminen on syventänyt vastakkaisten leirien välisiä kuiluja. Oma roolinsa on EU:n parlamentilla, joka halutessaan voi vielä jälkikäteen kaataa sovun.

Ranskan ja Saksan johtajat tapaavat aina perinteisesti ennen huippukokouksia – tällä kertaa Pariisissa. Berliinin hallituslähteiden mukaan mitään läpimurtotulosta tästä valmistelutapaamisesta ei ole odotettavissa.

Katso Helena Petäistön raportti Brysselistä:

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.