Pankkioikeudenkäynneistä miljoonatappiot

Pankkioikeudenkäynnit ovat poikineet tähän mennessä noin 102,3 miljoonan markan kulut veronmaksajille. Valtiovarainministeriön MTV3:n uutisten pyynnöstä tekemän selvityksen mukaan valtaosa kuluista aiheutuu valtion maksamista asianajajien palkkioista.

Oikeudenkäyntien lasku ei ole vielä selvä.

Yli sadan miljoonan tappioon päädytään, kun juttunsa hävinneiden vastaajien maksamista korvauksista vähennetään oikeudenkäyntien aiheuttamat kustannukset.

Vahingonkorvausoikeudenkäyntejä on ollut kaikkiaan 37 ja rikosepäilyjä on liittynyt 14 pankkiin. Vastaajia vahingonkorvausoikeudenkäynneissä on ollut vajaa 300. He ovat entisiä pankinjohtajia tai pankkien luottamushenkilöitä.

Pankkioikeudenkäynnit koskevat vain säästöpankkeja. Muihin pankkeihin ei valtion vakuusrahaston toimivalta ulottunut, vaikka luottotappioita ja virheitä tehtiin myös niissä.

Valtiovarainministeriön selvityksessä kulut kohdistuvat ajanjaksolle 1993-2000. Lopullinen tilinpäätös pankkioikeudenkäynneistä se ei ole, koska kustannuksia koituu vielä lisää. Neljä pankkijuttua on edelleen vireillä käräjäoikeudessa ja vajaasta kymmenestä puuttuu yhä lainvoimainen tuomio. Käräjäoikeudessa vireillä olevissa kanteissa vaaditaan korvauksia Lounais-Suomen, Tornionlaakson ja Kokkolanseudun säästöpankkien sekä Korsnäs Sparbankin entisiltä johtohenkilöiltä.

Selvitys ei myöskään sisällä oikeudenkäyntien tai rikosjuttujen oikeuslaitokselle tai poliisille aiheuttamia kuluja. On arvioitu, että jutuista olisi tuomioistuimille ja poliisille kertynyt satoja, jollei tuhansia miestyötunteja.

Oikeudenkäyntien tulot 14 miljoonaa

Vastaajat on tähän mennessä tuomittu korvaamaan vahingonkorvauksia noin 85 miljoonaa markkaa sekä oikeudenkäyntikuluja noin 10 miljoonaa markkaa. Korkoineen tuo summa olisi jo paljon suurempi. Tuomituista korvauksista summista on vastaajilta onnistuttu perimään 14 miljoonaa markkaa.

Näistä korvauksista neljäsosa kertyi Siltapankin eli niin sanotusta Ulf Sundqvistin jutusta. Sundqvist itse maksoi suurta kohua herättäneen sopimuksen jälkeen 1,2 miljoonaa markkaa elokuussa 1997 eli lähes kymmenesosan kaikista kertyneistä korvauksista.

Jonkin verran tuloja saattaa vielä kertyä keskeneräisistä jutuista. Lounais-Suomen säästöpankin jutussa Salon käräjäoikeudessa vaaditaan 28:lta vastaajalta noin 795 miljoonan markan korvauksia. Toinen suuri keskeneräinen juttu on Tornionlaakson säästöpankin juttu, jossa 18 vastaajalta vaaditaan 131 miljoonan korvausta.

Menot lähes 120 miljoonaa


Pankkioikeudenkäynnit ovat aiheuttaneet kustannuksia lähes 120 miljoonaa markkaa. Oikeudenkäynnit on

Hävinnyt maksaa viulut.

selvityksessä jaettu kolmeen osaan: Arsenalin juttuihin, Arsenal-Sillan juttuun ja Skopin juttuun.

Korvausoikeudenkäynneissä on pääsääntö se, että hävinnyt maksaa omat ja vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Oikeus voi myös kohtuullistaa vaatimuksia ta määrätä osapuolet maksamaan omat kulunsa. Pankkioikeudenkäynneistä on nimenomaan käytetty kohtuullistamispykälää. Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oy on tai oli kantajana lähes kaikissa jutuista. Pankkikriisin aikaan 1993 perustetussa Arsenal-SSP:n jutuissa on kyse nimenomaan säästöpankkileirin pankeista.

Arsenal-SSP on maksanut asianajopalkkioita palkkaamilleen juristeille 58 miljoonaa. Lausunto- ja todistelukustannuksiin Arsenal on käyttänyt vajaan miljoonaan. Hävinneissä jutuissa Arsenal on määrätty maksamaan vastapuolen kuluja yhteensä 32 miljoonaa. Arsenalin juttujen kulut ovat näin noin 91 miljoonaa markkaa.

Kun vastapuolelta on saatu perittyä vain vajaat 11 miljoonaa markkaa Arsenal-SSP:n jutuissa, oikeudenkäynneistä on aiheutunut tappiota 80 miljoonaa markkaa.

Kaksi isoa juttua: STS ja SKOP


Tappiota syntyi myös Suomen Työväen säästöpankin toimien pohjalta syntyneessä oikeudekäynnissä. Tässä ns. Sundqvist-jutussa vastaajilta vaadittiin alunperin 173 miljoonan markan korvauksia holtittomasta luotonannosta. KKO määräsi korvaukseksi yhdeksän miljoonaa, josta Sundqvista ja muut sopivat niin, että korvauksia maksettiin lopulta noin 3,5 miljoonaa markkaa.

Arsenal

Arsenal-Silta Oy:lle jutuista aiheutui asianajokuluja noin 6,5 miljoonaa ja se joutui osalle vastaajista maksamaan oikeudenkäyntikuluja puolisen miljoonaa markkaa. Näin Sundqvist-jutun tappiot olivat noin 3,5 miljoonaa. Tähän sisältyy myös rikosoikeudenkäynnin Arsenal-Sillalle aiheuttamia kustannuksia, mutta ei kuitenkaan niitä summia, jota esimerkiksi poliisitutkinta veronmaksajille on aiheuttanut.

Toinen yksittäinen iso oikeudenkäynti oli ns. Skop-juttu, joka henkilöityi pitkälti pankin entiseen pääjohtajaan Christopher Wegeliukseen. Siinä 13 johtajalta vaadittiin alunperin tähtitieteellistä 3,5 miljardin markan korvausta Skopin holtittomaksi väitetyn luotonannon perusteella. Juttu saatiin päätökseen kesäkuussa 2000. Korkein oikeus hylkäsi kaikki vaatimukset. KKO katsoi, että johtajat antoivat luottoja yli toimivaltansa, mutta luototus oli silti vielä ollut järkevää pankkitoimintaa.

Seitsemän uutisissa 8.6.2000 Wegelius arvioi, että Skop-juttu olisi aiheuttanut valtiolle noin 50 miljoonan markan kustannukset. Näin suureen summaan ei valtiovarainministeriön selvityksessä kuitenkaan päädytä.

Vvm:n mukaan Skopin jutussa valtiolle kertyi asianajopalkkioista ja lausunnoista 7,2 miljoonaa markkaa. Vastaajille oikeudenkäyntikuluja maksettiin noin 11,5 miljoonaa. Yhteensä kuluja kertyi siis noin 19 miljoonaa markkaa.

Valtaosa rahoista asianajajille

Kaikkiaan pankkioikeudenkäynneistä on siis aiheutunut 102 miljoonan markan kustannukset. Valtio on maksanut omille asianajajilleen yhteensä noin 70 miljoonaa markkaa. Esimerkiksi Siltapankki maksoi alkuvaiheessa juristeille jopa 1600 markan tuntipalkkioita. Sittemmin palkkiokatto asetettiin 800 markkaan tunnilta.

Loputkin miljoonat ovat päätyneet pääasiassa juristeille, sillä hävinneissä jutuissa valtio on maksanut vastapuolen oikeudenkäyntikuluja noin 44 miljoonaa markkaa.

Taustalla 50 miljardin pankkituki

Pankkioikeudenkäyntien taustalla oli 90-luvun alun pankkikriisi. Hallituksen marraskuussa 1999 eduskunnalle

Taustalla pankkituki.

antaman selonteon mukaan 1991 alkaneen pankkien tukemisen loppulasku oli 50,2 miljardia markkaa. Tästä vähän yli 4 miljardia oli Suomen Pankin menetyksiä. Loput noin 46,1 miljardia markkaa on peritty veronmaksajilta.

Pankkioikeudenkäyntien taustalla oli tämä raha. Jotta eduskunnan päättämät pankkituen miljardit olisivat tuntuneet kansalaisista hyväksyttäviltä, piti tietää, mihin rahat menevät.

Vaikka pankkioikeudenkäyntien lähtökohta olikin enemmän moraalinen kuin taloudellinen, tähänastista saldoa ei voi pitää kovin kaksisena.

(MTV3)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.