Analyysi: Vallankumoukset pelottavat yhä Putinia – mutta miksi?

Turkin armeijan vallankaappausyrityksen päättymisestä ei ollut kulunut vuorokautta pidempään, kun presidentti Vladimir Putin tarttui luuriin. Hän soitti presidentti Recep Tayyip Erdoganille ilmaistakseen tukensa ja voivotellakseen vallankaappausten hirveyttä. 

Vaikka Putinin ja Erdoganin puhevälien palautumisesta ei ole kulunut kauaa, ei puhelussa ollut mitään yllättävää. Putin vastustaa avoimesti ja äänekkäästi kaikenlaisia vallankumouksia ja -kaappauksia, joiden torjumiseen presidentti on suunnannut huomattavan määrän energiastaan läpi valtakautensa. 

Viimeisimpänä toimena voi nähdä vaikkapa perjantaina voimaan astuneet uudet "terrorisminvastaiset" lait, jotka sallivat FSB:lle pääsyn venäläisten kaikkeen viestintään puhelimessa tai internetissä. Valvonnasta päätellen vakaat kannatusluvut eivät ole hälventäneet pelkoja mihinkään. 

Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei kansa ole enää ainut pelko.

Vaara valtarakenteiden verkoissa

Kesän aikana useat pienet tapahtumat ovat kiinnittäneet sisäpolitiikkaa seuraavien analyytikkojen huomion Venäjällä: esimerkiksi joukkopotkut Itämeren laivastossa, Kirovin kuvernöörin pidätys ja FSB:n suorittamat tutkintakomitean virkamiesten näyttävät pidätykset viime tiistaina.  

Jokaisen tapauksen syistä ja seurauksista löytyy useita teorioita, mutta yksi on ylitse muiden – Venäjällä on jälleen käynnissä turvallisuuselinten välinen paini.

Painijoiden joukkoon kuuluvat niin turvallisuuspalvelu FSB, tutkintakomitea kuin sisäministeriön joukot sekä niin sanottuna valvojien valvojana toimiva, presidentin turvallisuudesta vastaava FSO. 

Vahvojen turvallisuuselinten kirjo on Putinille sekä uhka että mahdollisuus. Tärkeää on ylläpitää elinten keskinäistä kilpailua. Jos yhdestä tulee liian vahva, voi se uhata jo presidenttiä.

Nyt kilpailuun on liittymässä vielä täysin uusi elin. Huhtikuussa Putin antoi määräyksen kansalliskaartin eli Rosgvardijan perustamisesta.  
Rosgvardijaan sulautetaan muun muassa sisäministeriön joukkoja sekä nopean toiminnan Omon-joukot ja nopean toiminnan erikoisjoukot, kaikkiaan noin 350 000 henkeä. 

Kaartin tehtäviin kuuluvat muun muassa "yhteiskunnallisen järjestyksen takaaminen" sekä "terrorisminvastainen taistelu", ja se saa laajat oikeudet voimankäyttöön. Joukkojen on määrä alkaa toimia syyskuussa, ilmeisesti ennen duumanvaaleja.

"Presidentin oma kaarti"

Samantyyppisiä kansalliskaarteja löytyy muistakin maista, ja Venäjällä kansalliskaartin saamat tehtävät on ennen toteuttanut jokin muu. Olennaista muutoksessa on se, kuka Rosgvardijaa johtaa. 

Uuden kansalliskaartin johtoon on nimetty Viktor Zolotov, joka johti aiemmin presidentin turvakaartia, FSO:ta. Zolotov kuuluu Putinin lähipiiriin ja niin sanottuun Pietarin perheeseen. Hän on siis Putinin uskottu, ja analyytikkojen mukaan valmis tarvittaessa koviin otteisiin. Rosgvardija on saanut lempinimen presidentin kaarti, sillä Zolotov toimii suoraan Putinin alaisuudessa. 

Mutta miksi kaartia tarvitaan? Onko Putinilla syytä pelätä? Tuskin, ainakaan vielä. Turvallisuuselimet ovat keskittyneitä kilpailemaan keskenään, ja presidentti nauttii myös armeijan suosiosta.

Mutta asiat voivat muuttua nopeasti, kuten Turkki näyttää. Ja Putin on valmis tekemään kaikkensa estääkseen vallanvaihdoksen.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.