Mainos

Erikoisartikkeli: 10 maailmankuulua huijaustapausta – kuka keksi kaikkien aikojen "ihmiskallohuijauksen"?

Maailmassa on tehty petoksia rahan, kunnian tai kuuluisuuden vuoksi – jotkut taas ovat halunneet muuttaa käsitystä historian kulusta. Keinoja kaihtamatta kekseliäät huijarit ovat tehtailleet väärennettyjä päiväkirjoja, taideteoksia, muinaisesineitä, valokuvia ja muita todisteita keksityistä tapahtumista. 

MTV Uutiset julkaisee artikkelin yhteistyössä Tieteen Kuvalehden Historia-julkaisun kanssa. 

1. Konstantinuksen lahja: Kirkko yritti huijata

700-luvulla paavi varmisti tekaistulla lahjakirjalla kirkolle vallan Roomassa. Kun huijaus paljastui 800 vuotta myöhemmin, oli jo liian myöhäistä.

Vuonna 756 frankkien kuningas Pipin Pieni luovutti Rooman kaupungin katolisen kirkon haltuun.

Suojautuakseen tulevilta vaatimuksilta paavi kaipasi todisteita siitä, että kirkolla oli laillinen ja historiallinen oikeus kaupunkiin. Ihme tapahtui – samana vuonna paavinistuimen arkistoista löytyi 400 vuotta vanha lahjakirja keisari Konstantinus Suurelta.

Lahjakirjasta ilmeni, että keisari oli jo vuonna 330 luovuttanut Rooman kaupungin ja Länsi-Rooman alueet paavin vallan alaisuuteen kiitokseksi siitä, että paavi Sylvester oli parantanut hänet spitaalista. Eleellään Pipin siis vain palautti kirkolle tälle jo kuuluvaa omaisuutta.

Monista vastalauseista huolimatta Konstantinuksen lahjakirjan lainvoimaa ei kumottu, ja kirkko sai rakentaa ahkerasti Vatikaaniaan. Keskelle Roomaa nousi virastorakennuksia, luostareita ja kirkkoja, ja paavi vahvisti valtaansa ja rikastui entisestään.

Moni kuitenkin epäili lahjakirjan aitoutta.

Renessanssin aikana, kun monet kirkon dogmeista kyseenalaistettiin, italialainen humanisti Lorenzo Valla tutki kirjaa tarkemmin ja huomasi, että se sisälsi mm. ajallisia ristiriitaisuuksia. Kuinka Konstantinus oli esimerkiksi voinut nimetä Roomassa sijaitsevia kirkkoja, joita ei vuonna 330 ollut vielä rakennettu?

1600-luvulla lahjakirja todistettiin väärennökseksi.

Kirkko vakuutti vuosia kirjan aitoutta, mutta taipui lopulta myöntämään, että se oli tekaistu. Lahjakirjan olivat todennäköisesti laatineet paavin ovelat virkamiehet vuonna 756. Eikä Konstantinus historioitsijoiden mukaan koskaan edes sairastanut spitaalia. 

2. Vermeer-väärennökset: Väärentäjä vedätti Göringiä

Väärentäjä todisti oikeudessa maalanneensa itse teokset, joita oli myynyt aitoina Vermeereinä.

Onko vihollisen huijaaminen maanpetos? Siinä Hans van Meegerenin puolustuksen ydin, kun häntä syytettiin arvokkaan hollantilaisen kansallisaarteen myymisestä marsalkka Hermann Göringille Hollannin natsimiehityksen aikana.

Hänen myymänsä teoksen nimi oli Kristus ja avionrikkoja, ja sitä pidettiin 1600-luvun kuuluisan taiteilijan Johannes Vermeerin unohdettuna teoksena.

Van Meegeren oli taulua myydessään väittänyt saaneensa sen käsiinsä onnekkaan sattuman kautta.

Todellisuudessa hän oli maalannut sen itse – samoin kuin lukuisia muita vanhan mestarin töitä, jotka hän oli myynyt suurilla summilla. Jouduttuaan oikeuteen vuonna 1947 nokkelan väärentäjän piti todistaa syyttömyytensä maanpetokseen maalaamalla oikeudessa Vermeerin teoksen Jeesus ja kirjanoppineet.

Tuomio tuli pelkästään petoksesta.

3. Draken laatta: Käytännön pilasta pitkäikäinen valhe

75 vuotta sitten viisi ystävystä päätti tehdä jekun historian-professorille. Juoni onnistui lopulta niin hyvin, ettei kukaan enää rohjennut paljastaa petosta.

Totuus tuli julki vasta vuonna 2003.

Vuonna 1933 viisi kalifornialaisystävystä päätti tehdä pilan yhteiselle tutulleen, historianprofessori Herbert Boltonille.

Tämän pakkomielteenä oli löytää historiallinen messinkilaatta, jonka englantilaisen merenkävijän Francis Draken uskotaan jättäneen jälkeensä, kun hän kävi vuonna 1579 Kaliforniassa esittämässä aluevaatimuksia kuningatar Elisabet I:n puolesta.

Ystävykset työstivät Draken kuvauksia vastaavan messinkilaatan ja jättivät sen kuljeksimaan. Laatta löydettiin vasta neljä vuotta myöhemmin, sopivasti säänsyömänä, ja Bolton innostui kovasti.

Teknisissä tutkimuksissa laatta todettiin aidoksi, minkä jälkeen siitä kerrottiin oppikirjoissa ja siitä tehtiin kopioita matkamuistoiksi. Vuonna 1977 perusteellisempi tutkimus paljasti kuitenkin, että metalli ei voinut olla 1500-luvun Englannista.

Vasta vuonna 2003 salaliittolaiset paljastivat huijauksensa ja kertoivat, että kun pila oli karannut käsistä, he eivät enää rohjenneet paljastaa sitä. Bolton oli tuolloin jo kuollut – uskoen vakaasti Draken laatan löytyneen.

4. Hitlerin muistelot: Taiteilija väärensi Hitlerin päiväkirjat

Vuonna 1983 saksalainen Stern-lehti julkaisi Hitlerin päiväkirjat, jotka osoittautuivat väärennöksiksi.

Ajatella, jos pystyisi tietämään, mitä Adolf Hitlerin päässä oikein liikkui! Saksalainen Stern luuli saaneensa sen selville vuonna 1983, kun ilmoille tuli uskomaton historiallinen aarre: Hitlerin päiväkirjat.

Taiteilija Konrad Kujau väitti päiväkirjojen löytyneen alasammutusta Luftwaffen lentokoneesta. Lehti osti päiväkirjat 9,9 miljoonalla Saksan markalla, ja löytö pääsi otsikoihin.

Pian tutkijat huomasivat, että päiväkirjojen paperi oli valmistettu sodan jälkeen ja että monet kappaleet oli jäljennetty suoraan Hitlerin puheita sisältävästä kirjasta. Kirjoituksissa oli myös ilmauksia, joita ei Hitlerin aikana vielä tunnettu.

Kujau paljastui päiväkirjojen kirjoittajaksi. Hän sai kepposestaan neljä vuotta vankeutta, ja samalla linnaan lähti Sternin toimittaja Gerd Heidemann, joka luuli saaneensa elämänsä jutun mutta tuomittiinkin osallisuudesta petokseen.

5. Piltdownin ihminen: Kallo osoitti Darwinin teoriat tosiksi

Ei varmuudella tiedetä, kuka keksi yhden kaikkien aikojen suurimmista tieteellisistä huijauksista, johon monet ihmislajin kehityksen teoriat perustuivat 40 vuoden ajan.

Vuonna 1912 lakimies ja amatööriarkeologi Charles Dawson löysi mielenkiintoisia kallon kappaleita pienestä englantilaisesta Piltdownin kylästä. Itse kallolla oli korkea otsa kuten ihmisellä, mutta leuka muistutti lähinnä ihmisapinan leukaa.

Löydön iäksi arveltiin puoli miljoonaa vuotta. Uutinen pääsi heti lehtien etusivuille: Piltdownin ihminen oli todennäköisesti kauan kaivattu ”puuttuva lenkki”, todiste ihmisen ja apinan välisestä sukulaisuudesta.

Charles Dawson sai arvostusta ja kuuluisuutta, ja kuollessaan muutama vuosi myöhemmin häntä pidettiin ansioituneena tiedemiehenä.

1950-luvun alussa kallolöytöä tutkittiin tarkemmin, ja Piltdownin ihminen pääsi taas etusivuille. Kallon todettiin olevan vanha, mutta arkelogisessa mielessä nuori: se oli kuulunut nykyihmiselle. Kallon yhteydessä löydetty leuka oli puolestaan kuulunut orangille. Ajan patinaa kalloon oli saatu tavallisella maalilla.

Dawsonia pidettiin huijauksen todennäköisenä isänä. Hänellä oli motiivi, sillä löytö oli tuonut hänelle arvostusta ja julkisuutta. Lisäksi selvisi, että monet muut hänen aiemmista ”löydöistään" olivat väärennöksiä – osa niistä oli jopa ostettu matkamuistomyymälästä.

Toisaalta on huomautettu, että Piltdownin väärennöksen laatiminen edellytti anatomian ja kehitysopin tuntemusta, jollaista Dawsonilla tuskin oli. On siis myös mahdollista, että hän on itse joutunut huijatuksi tai että hänellä on ollut huijauksessa mukana taitava rikostoveri. 

6. Cottingleyn keijut: Tytöt ja keijut kujeilivat aikuisten kustannuksella

10- ja 16-vuotiaat serkukset herättivät aikalaistensa kiinnostuksen henkiolentoja kohtaan, kun he vuonna 1917 julkaisivat ottamiaan valokuvia keijukaisista.

Jotain maagista tapahtui englantilaisessa Cottingleyn kylässä kesällä 1917. 10- ja 16-vuotiaat serkukset Frances Griffith ja Elsie Wright riensivät juosten puutarhasta kertomaan, että olivat nähneet keijuja ja jopa leikkineet niiden kanssa.

Heidän vanhempansa kuittasivat puheet mielikuvituksen höpinänä, mutta tytöillä oli näyttää valokuvia uusista siivekkäistä ystävistään.

Pian Cottingleyn keijukaiset olivat kaikkien huulilla. Jopa itse mestarietsivä Sherlock Holmesin luoja sir Arthur Conan Doyle kirjoitti kahdessa lehtiartikkelissa vakuuttuneensa valokuvien aitoudesta.

Hän piti kuvia selvänä todisteena siitä, että materiaalisen ja järjellisen maailman alta löytyy henkimaailman kerroksia.

Kenenkään epäilyksiä ei herättänyt edes se, että 16-vuotias Elsie tunnettiin taitavana taiteilijana, joka oli jopa työskennellyt valokuvalaboratoriossa ja työstänyt kuvamanipulaatioita kaatuneiden sotilaiden ja näiden rakkaiden kuvista.

Monet asiantuntijat tutkivat kuvia mutta eivät pystyneet todistamaan niitä väärennöksiksi. Keijut jakoivat kansan uskojiin ja epäilijöihin.

Serkukset pysyivät salaperäisinä kuvien suhteen. Kului yli 50 vuotta, ennen kuin eräs tutkija huomasi, että keijut olivat kuin suoraan erään vuodelta 1915 olevan lastenkirjan kuvituksesta. Serkukset myönsivät vihdoin, että keijut oli leikattu paperista ja kiinnitetty neuloilla paikoilleen.

7. Tasaday-heimo: Kivikautinen heimo löydettiin vuonna 1971

Vietnamin sodan aikoihin Filippiineiltä löytyi eristynyt alkukantainen heimo, joka eli luonnonmukaista elämää ja jonka kielessä ei ollut vastinetta sanalle ”sota”. Koko heimo saattoi kuitenkin olla keksitty.

Vuonna 1971 uutinen sensaatiomaisesta löydöstä kiiri ympäri maailmaa. Filippiineiltä oli löytynyt alkukantainen ja rauhanomainen heimo, joka eli eristyksissä muusta maailmasta.

Antropologit ja toimittajat riensivät tutkimaan heimon elämäntapoja. He kertoivat, että tasaday-heimo ei viljellyt maata eikä pitänyt kotieläimiä vaan asui luolissa ja pysyi hengissä syömällä pikkueläimiä ja luonnonmarjoja.

Heimo ei käyttänyt vaatteita, sillä ei ollut aseita eikä sen kielessä ollut vastinetta sanalle sota. Vierailut heimon luo tehtiin Filippiinien hallituksen tiukassa valvonnassa, ja vuonna 1972 kontaktit ulkomaailmaan lopetettiin täysin.

Länsimaiset toimittajat tapasivat heimon jäseniä uudelleen vasta vuoden 1986 vallankumouksen jälkeen, mutta nyt heimolaiset asuivat majoissa ja pukeutuivat länsimaisiin vaatteisiin. Monet uskovat, että koko heimo oli ollut vain hallituksen poliittisista syistä keksimä huijaus.

8. Ossianin laulut: Opettaja koosti runoelman

Sukupolvi eurooppalaisia taiteilijoita sai innoitusta sankarirunoelmasta.

Ainutlaatuinen löytö kohahdutti kirjallisuusmaailmaa 1760-luvun lopulla. Skotlantilainen opettaja James Macpherson oli saanut haltuunsa kelttiläisen runoilijan Ossianin säkeitä, jotka oli kirjoitettu 200-luvulla.

Macpherson käänsi laulut englanniksi, ja ”skottien Homeroksen” eeppisistä runoista tuli kansainvälinen menestys.

Goethe käytti niitä teoksessaan, Schubert antoi niille sävelet ja Euroopan porvaristo alkoi nimetä lapsiaan Ossianin henkilöhahmojen mukaan.

Alkuperäiskäsikirjoituksista kysyttäessä Macpherson vaikeni, mikä herätti epäilyjä. Hänen lähteitään päästiin tutkimaan vasta hänen kuoltuaan.

Hänellä oli ilmeisesti ollut käytössään kelttiläisiä alkutekstejä, mutta ne koostuivat hajanaisista tekstinpätkistä, joita Macpherson oli yhdistellyt ja muokannut.

Osin hänen aineistonsa oli suullista perimätietoa, joka oli peräisin Skotlannin ylämaan asukkailta. Macpherson paljastui itse runoilija Ossianiksi.

9. Siionin pöytäkirjat: Venäjän salainen poliisi panetteli juutalaisia

Juutalaisten maailmanlaajuinen salaliitto paljastui 1900-luvun alussa, kun Venäjällä tuli esiin kirjoituksia, jotka todistivat juutalaisten havittelevan maailmanherruutta.

”Siionin viisaiden pöytäkirjoissa” kuvattiin kokouksia, joissa juutalaiset suunnittelivat länsimaisen kristityn yhteiskunnan alistamista.

Suunnitelmiin kuului maailmantalouden romahduttaminen ja poliittisen järjestyksen horjuttaminen sosialismin ja anarkismin avulla. Moraalin turmelijoina toimisivat alkoholi ja pornografia.

Pöytäkirjat julkaistiin 1903, mikä johti juutalaisvastaisten hyökkäysten ja tihutöiden aaltoon Venäjällä. Vuonna 1921 pöytäkirjat paljastuivat kuitenkin todennäköisesti Venäjän salaisen poliisin tekeleeksi vuodelta 1865.

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.

Yhdysvaltalainen teollisuusmies Henry Ford viittasi omistamassaan lehdessä ”juutalaisten salaliittoon”, ja natsi-Saksa käytti pöytäkirjoja yhtenä perusteluna juutalaisvainoilleen. Vielä nykyäänkin juutalaisvastaiset tahot hyödyntävät näitä muinoin sepitettyjä pöytäkirjoja omien tarkoitusperiensä tukemiseksi.

10. Michelangelon Nukkuva Amor: Taiteilijan debyytti väärentäjänä

Michelangelo sai renessanssin ajan Roomassa kuuluisuutta kepposellaan. Hän väitti itse tekemänsä veistoksen olevan antiikin ajalta ja keräsi hyvät rahat – etenkin paljastuttuaan.

Renessanssin aikaan väärennöksillä tehtiin bisnestä. Klassisen taiteen ja kirjallisuuden suosio teki antiikin Rooman ja Kreikan ajalta säilyneistä teoksista haluttua tavaraa.

Monet taiteilijat harjoittivat tuottoisaa liiketoimintaa tekemällä kirjoituksia ja veistoksia antiikin tyyliin ja myymällä niitä keräilijöille aitoina teoksina.

Michelangelo Buonarroti oli vasta 21-vuotias taiteilijanalku vuonna 1496, kun hän päätti kokeilla omia väärentäjäntaitojaan. Hän ryhtyi puuhaan talttoineen ja vasaroineen ja valmisti veistoksen, joka kuvasi nukkuvaa Amoria.

Saadakseen veistoksen näyttämään uskottavan vanhalta, hän hautasi sen patinoitumaan happameen maahan. Sitten hän myi sen jonkin ajan kuluttua eräälle kardinaalille klassisena mestariteoksena.

Huijaus paljastui lopulta, mutta samalla se aukaisi mesenaattien silmät näkemään Michelangelon lahjakkuuden.

Seuraavana vuonna Michelangelo ryhtyi veistämään tilaustyönä kuuluisaa Pietá-veistostaan, jossa Maria pitelee sylissään kuollutta Jeesusta. Nukkuva Amor on valitettavasti tyystin kadonnut.  

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.